Jokainen joka on käynyt ennen ottawan sopimukseen liittymistä varusmiespalveluksen sissijoukoissa on opetellut tekemään tilapäismiinoitteita.
Oli kyse putkimiinasta, sakaramiinasta, tai ansoittamisesta, niin ainakin itse opettelin intissä niiden tekemistä. Tarvikkeet löytyy varmasti vieläkin sotilaan räjähdysainelaukusta. Jos joku kuvittelee että mahdollisen sodan syttyessä nämä viritykset jätettäisiin käyttämättä, kun se on Ottawan sopimuksen vastaisia, on väärässä.
Aivan varmasti oman henkensä pitimiksi tekee kaikkensa miinottamalla, ansoittamalla, sekä suojautumalla.
Miinottamisessa ja ansoittamisessa ei ole mitään vaikeaa, vain mielikuvitus rajana, jos vain tnt ja sytyttimiä löytyy.
Toki Ottawan sopimuksesta voisi irtaantua ja opettaa jokaiselle sotilaalle kaikki konstit.
Juuri näin. Ja itse asiassa missä tahansa joukoissa, koska nämä sisältyivät ihan p-kauden koulutukseen. Itsekin asepalveluksen vuosituhannen vaihteessa käyneenä osaisin edelleen koska tahansa virittää putkimiinan tai sakaramiinan, koska se on helppoa kuin mikä. Sitä tavaraa oli silloin muuten varastot väärällään ja, koska kyseessä on niin palikka ase kuin voi olla, ne varastot saisi hetkessä taas väärälleen. Eli sinänsä on aika sama onko niitä varastossa juuri nyt vai ei.
Ja tähän liittyy kaksi asiaa:
1) Henkilömiinat ovat helppoutensa ja edullisuutensa takia erittäin tehokas ase tuota Venäjän Ukrainassakin käyttämää URAAAAA!!!-sodankäyntitapaa vastaan, jossa laitetaan ihan perkeleesti äijiä rynnimään kohti lähes varmaa kuolemaa. Siksi Suomen pitäisikin ottaa tämä pelote ihan virallisestikin käyttöön. Miinat aseena suoraan vähentää tuon nerokkaan URAAAAA!!!-strategian tehoa.
2) Silti voidaan lopettaa itsellemme valehtelu siitä, etteikö miinat aiheuttaisi uhkaa siviileille myös Suomessa sotatilanteen jälkeen, mikäli skenaario Venäjän hyökkäyksestä toteutuisi. Viimeksi itsellemme valehteli Häkkänen tämän päivän Hesarissa. Tietenkin pioneerien asettamat laajat strategiset miinoitteet merkitään miinoitekarttoihin, mutta yhtä selvää on, että näin ei voida tehdä yksittäisten jalkaväkiosastojen taktisten miinoitteiden osalta. Tietenkään semmoisia ei ole mitään keinoja kattavasti merkitä mihinkään digitaalisiin miinoitekarttoihin, vaan siellä ovat ja sinne jäävät, jos vihollinen tai joku eläin ei niitä satu epäonnekseen räjäyttämään.
"Kyllä me tuonne niitä joku 57 viriteltiin. Jääkäri Mäkinen, mihin te virititte omanne 5 kappaletta?"
"Herra luutnantti, tuolla lähellä tuota kiveä on muutama ja muistaakseni jossain tuossa ison petäjän vieressä pari ja..."
Eli tottakai nuo ovat riski siviileille. Ei meillä ole mitään erillismiinoja tai edes erillisosaamista, miksi juuri meillä nämä eivät olisi riski. Ero on toki se, että ollaan harvaan asuttu maa täynnä selkosia, jonne hakeutuu ainoastaan kaltaiseni eräjormat ja -jormattaret. Tiheästi asutuilla alueilla miinat tietenkin ovat myös isompi riski.
Tämä ei kuitenkaan eroa sinänsä monista muista aseista. Räjähtämättömät (ns. suutarit) tykistöammukset ja -kranaatit sekä käsikranaatit ynnä muut ovat niin ikään uhka siviileille sodan jälkeen - suutareiksi jääneistä ohjuksista ja pommeista nyt puhumattakaan. Suutareiksi jäänyttä henkilökohtaista aseistusta (myös miinoja) on pitkin meidänkin vanhaa rintamalinjaa, josta suurin osa sijaitsee toki Venäjän puolella. Mutta löytyy meidänkin puolelta talvisodasta jäänyttä tavaraa (ja tietenkin saksalaisten Lapin sodan aikaan kylvämää materiaalia). Ne vain ovat - kuten edellä viitattua - alueilla, joilla on aika marginaalisesti trafiikkia.
Toisen maailmansodan aikaisia pommeja puolestaan löydetään ja tehdään vaarattomaksi ympäri Eurooppaa (erityisesti Saksassa) viikoittain. Jonkun verran näitä edelleen kai löytyy myös Suomesta.
Eli miinat ovat riski siviileille konfliktin päätyttyä ja sitä on turha kieltää ja valehdella itselleen. Se ei silti tarkoita, etteikö näitä voisi ja pitäisi itsepuolustustarkoituksessa käyttää, kuten muitakin normaaleja aseita.
***
Tästä tullaan laajempaan moraaliseen pohdintaan koskien Ottawan sopimusta.
En ole varsinaisesti koskaan ymmärtänyt koko sopimuksen ajatusta siinä mielessä, että siinä on otettu yksi asetyyppi tavallaan tikun nokkaan, vaikka siviileille aiheutetaan kammottavaa tahallista ja tahatonta kärsimystä ihan millä tahansa ihmisen kehittämällä aseella. Koska ihminen nyt vaan on ihmiselle vittupää. Tietenkin olisi hyvä kieltää kaikki aseet kansainvälisellä sopimuksella ja noudattaa sitä sopimusta, mutta tiedämme hyvin realismin sen suhteen, että noudatettaisiinko tuommoista sopimusta vai ei.
Vaikkapa Srebrenicassa ja Ruandassa käytettiin rynnäkkökivääreitä, pistooleita, puukkoja ja ylipäätään mitä tahansa käteen osuvaa vastenmielisen tappamispaskan aikaansaamiseksi eikä silti ole olemassa kansainvälistä sopimusta rynnäkkökiväärien kieltämiseksi. Peilaten samanlaiseen moraaliseen pohjakäsitykseen, miinojen osalta keskustelun olisikin ennemminkin pitänyt edetä niin, ettei itse asetta vastaan ole järkevää tai tehokasta tehdä kieltävää kansainvälistä sopimusta. Parempi yritys olisi ehkä voinut olla pyrkimys kieltämään se, että henkilömiinoja kylvetään kuin rairuohoa esimerkiksi pitkin viljelykseen käytettäviä peltoja.
Tai jos mennään vielä pari askelta eteenpäin, niin parasta olisi kieltää kaikki aseet autoritaarisilta roskavaltioilta sekä terroristeilta, ja valvoa sitä kieltoa. Tämä siksi, että niin miinoja kuin muitakin aseita käyttämällä ihmisoikeusrikoksiin tahallaan ja huolimattomuuttaan syyllistyvät 99 prosenttisesti juurikin autoritaariset roskavaltiot ja terroristit. Valitettavasti tämä kielto ei onnistu siksi, koska autoritaariset roskavaltiot ovat enemmistö YK:ssa, joka olisi ainoa taho, jota kautta globaalit sopimukset edes teoriassa ovat mahdollisia.
/img-s3.ilcdn.fi/7c9e3b0bd1a0cb3f3ba5153760fda591ff793484baf02d69c743909e87bbd5b6.jpg)
www.iltalehti.fi
www.ksml.fi