On meno muuttunut rankasti. Ei siellä enää ole edes iltavahvaria jota vielä reilu 10 vuotta sitten juostiin tuntitolkulla pitkin käytäviä. Aika kunnioittavaa ja järkiperusteista tuntuu olevan ja tehdään vain sitä mikä on pakko. Eikä mitään ylimääräsiä "perinteitä". Veikkaanpa että lopetusprosentit kaunistuneet.
Buumerisukupolven sedät erityisesti, mutta myös vielä itsenikin ikäiset tuntuuvat tämän simputuksen ja "öykkämöykkä-johtamisen" perään haikailevan. Että armeijassa pitäisi yhä juoksuttaa turhaan ja mielellään kommunikoida pelkästään huutamalla.
Mutta maailma muuttuu koko ajan ja puolustusvoimat ei voi olla mikään täysin muusta yhteiskunnasta ja maailmasta irrallinen saareke, jossa noudatetaan edelleen jotain sadan vuoden takaisia johtamisoppeja. Kyllä myös puolustusvoimissa täytyy sopeuttaa toimintaa ja johtamista ajanmukaiseen suuntaan, vaikka toki täytyy pitää myös se tavoite ja tehtävä aina ykkösenä.
Venäjän armeijassa tätä simputusta ja kaikenlaista (niin henkistä kuin fyysistäkin) harjoitetaan edelleen, ja en tiedä onko tämä johtamistyyli nyt näyttänyt parastaan tässä viimeisen reilun vuoden aikana. Ehkä tänä päivänä ihmisiä pitää vaan kohdella eri tavalla kuin esim. 70-80 vuotta sitten saadakseen heistä parhaan irti, vaikka perimmäisenä tavoitteena olisikin vihollisten tappaminen kuten aina ennenkin.
Nykysodankäynti vaatii myös huomattavan paljon enemmän teknistä osaamista kuin se, että juostaan ikivanha torrakko kädessä ja huudetaan "uraaaa!". Siksikin ehkä parempi panostaa siihen että miehistö sisäistää nuo opit, kuin että tehdään heistä mukamas "miehiä". Toki kurinalaisuus ja kuri kuuluu edelleen sodankäyntiin ja sitäkin täytyy opettaa, mutta en tiedä onko nuo entisajan opit siinäkään toimineet kovin hyvin?