Aika mielenkiintoista seurata keskustelua kasviruuan ympärillä. Armeija on yhteiskunta pienoiskoossa. Viimeisin käänne on, että pohjoisen varuskunnissa suunnitellaan kapinaa. Aloite kasvisruuan pakkopuputtamisesta on saatu jäljitettyä Uudenmaan prikaatin. Sinällään ei koettu yllättäväksi, että etelän vetelät eivät ymmärrä sodankäynnin reaaliteetteja ja ovat aloitteen takana. Sen sijaan katkeruutta herättää se, että pohjoisen varusmiehiltä ja varuskunnista ei ole kysytty mitään. Kasvisruokaan sinällään on syöty maailman sivu, mutta kun aletaan puhumaan pakosta, niin asianomaisten mielipidettä olisi pitänyt kuulla.
Isona syynä pidetään sitä, että pääesikunta sijaitsee Helsingissä, jonka takia on syytä pelätä, että henkilöstö on yhtä etääntynyt oikeasta elämästä kuin hesalaiset yleensäkin. Pahennusta aiheuttaa ymmärrys siitä, että sodan tullessa isänmaattomat etelän vetelät karkaisivat mm. Ruotsiin pakoon liimaa haistelemaan sekä ties mitä pössyttelemään. Nyt sitten kunnon ihmisten pitäisi hoitaa homma heinää syöden. Tähän tyyliin tulkitsen Lapin Kansan uutista asiasta.
Mielenkiintoinen näkökanta tämäkin. Itseäni ihmetyttää mihin kala on jäänyt keskustelusta. Ainakin Tuntemattoman Hietala joutui suorastaan kerjäämään silakkaa taistelukykynsä palauttamiseksi. Kalan syöntiä tässä pitäisi ehkä ennemmin edistää. Se kun on ravinnerikasta, hyvää aivoille ja lisäksi sekä kosheria että halalia.