Mitä tarkoitat tässä ilmavaikuttamisella? Venäjän ilmatorjuntaohjukset ovat kyllä pitkälle kantavia, mutta vastaavasti niiden teho siellä loppupäässä on varsin heikko. Noissa on vaihdettu kantaman kustannuksella liikkuvuus heikoksi. Eli isoja pitkälle lentäviä mörssäreitä, jotka siellä loppupäässä eivät ole enää ketteriä, saati tavoittaisi kohdettaan.
Ilmavoimina taas on Venäjä pahasti alakynnessä Suomen ja Ruotsin ilmavoimia vastaan, ainakin siihen asti että saavat PAK FA:t kehiin, mutta sen kanssa ei kannata pidättää hengitystä.
Ilmavaikuttaminen on eri kuin ilmatorjunta. PISTE.
Sen nyt jokainen alaa seuraava ymmärtää, että ohjuksen, minkä kantama on esim. 300-400 km todellinen ulottuvuus ei tällainen ole matalammalla lentäviä kohteita vastaan. Siinä vaiheessa kun puhutaan 300-400 km, kohteet ovat taktisesti ja jopa strategisesti tärkeitä eli ilmavalvontakoneet, pommikoneet, elso-koneet, käytännössä sellaiset koneet, joiden liikehtimiskyky on huono ja jotka pääasiallisesti lentävät useiden kilometrien korkeudessä (about 5000 - 10 000 m).
Hävittäjän, risteilyohjuksen tai jonkin muun maalin alas ampuminen S-400-järjestelmän ohjuksella 150+ km päästä, ilman kyllästämistä, on hyvin vaikeaa.
Sinulla näyttää myös olevan kohtuudella tiedoissasi puutteita esim. S-300, S-350 tai S-400 järjestelmiin voidaan sijoittaa erityyppisiä ohjuksia, jotka on suunniteltu erilaisia kohteita vastaan. Ohjuksien koossa on myös huomattavia eroja, sen myötä liikehtimiskyvyssäkin. Ohjustyypistä riippuen kantamat vaihtelevat huomattavasti esim. käyttöönotettava 50R6 Vityaz eli S-350 ito on keskimatkojen ilmatorjuntaohjus kantaman ollessa min. 1,5 km ja max. 120 km, vertikaalisen ulottuvuuden ollessa 10 - 30 000 m. Kyseisen ohjuksen liikehtimiskyky on aivan toistaluokkaa kuin S-400 ilmtorjuntajärjestelmän 40N6 ohjuksen, jonka max. kantama on 400 km ja max. torjuntakorkeus 185 km. Samaten S-400 ilmatorjuntaohjusjärjestelmä voidaan varustaa erilaisilla ohjuksilla, jotka on tarkoitettu eri kohteita vastaan, ei esim. 9M96E ohjuksella ammuta samoja kohteita kuin 40N6-ohjuksella.
Suomen ilmavoimien kalustomäärä on alueellisesti huomioitava. Ongelma onkin siinä, että mikä sen taistelukestävyys on nopeasti eskaloituvassa sodassa, kun huomioidaan se, että vihollinen eli Venäjä pyrkisi lamaannuttamaan ilmapuolustuksen, ilmavalvonnan, lentotukikohtia (onneksi on maantietukikohtia käytössä). Huomioitavaa on myös se, että mikä on Suomen asema sodassa, onko Suomi suoran hyökkäyksen kohteena vai kohdistuuko Suomeen. pääasiassa, kohdistettuja iskuja strategisiin kohteisiin. Pyritäänkö lamaannuttamaan sodanjohtoa ja päätöksentekoa?
Ruotsilla sen sijaan tilanne on olennaisesti heikompi. Kalustoa on paperilla nimellisesti paljon, mutta operointikykyisenä huomattavasti vähemmän. Kerran alas ajettua puolustusta on huomattavan vaikea nostaa jaloilleen. Se on vuosien, jopa vuosikymmenen, projekti, riippuen siitä, millainen tämä alas ajo on ollut - kuinka täydellinen. Kysymys kuuluukin, että haluaako Ruotsi lähettää hävittäjiä Suomen tueksi vai pitääkö ne omalla maaperällä?
Mitä tulee Venäjän ilmavoimiin. Venäjän ilmavoimat tänään on olennaisesti tehokkaampi kuin vuosikymmen sitten. Sen käytössä on modernia ja modernisoitua (päivitettyä) kalustoa huomattavasti enemmän kuin viime vuosikymmenellä. Sen lentäjät harjoittelevat vuodessa merkittävästi enemmän kuin vuosikymmen sitten, toki eroja laivueiden välillä on huomattavasti, mutta keskimäärin lentäjä lentää vuodessa yli 100 tuntia. Syyrian sotaan osallistuneet lentäjät ovat lentäneet olennaisesti enemmän, ja mikä heidän kannalta tärkeintä, heillä on kokemusta taistelutilanteesta, siitä miltä tuntuu olla ilmatorjuntatulessa (vaikka vihollisen ito-kyky oli pääsääntöisesti hyvin rajallinen). Heillä ei myöskään näytä olevan mitään moraalisia estoja eli he pommittavat käytännössä kaikkea mitä liikkuu, mikä määritellään kohteeksi - mikä nyt ei välttämättä ole mikään toivottava asia, mutta se voi johtaa siihen, että sodassa he eivät arkaile tuhota sairaaloita ja muita vastaavia kiellettyjä kohteita.
Viime vuoden puolella Venäjällä luovutettiin ilmavoimille ja merivoimille yhteensä yli 160 uutta tai modernisoitua lentokonetta ja helikopteria. Tämän vuosikymmenen puolella kokonaismäärä näiltä osin on jotain 700+ lentokonetta ja helikopteria, joiden joukossa on uusia Sukhoi Su-30-sarjan koneita (Su-30, Su-30M2 ja Su-30SM, joita on tilattu yli 100 ja toimitettu tähän mennessä 88).
Merivoimilla on edelleen jokunen kymmenen Su-33 ilmaherruushävittäjää, sijoitettuna Pohjoiselle laivastolle, ne operoivat (romutuskuntoiselta) Admiral Kuznetsovilta, mutta yhtälailla ne voivat toimia maakentiltä. Venäjän ilmavoimilla on tätänykyä lähes 70 Su-35S ilmaherruus- ja monitoimihävittäjää - osa sijoitettuna Karjala/Kuola- alueelle. Su-34 taktisia pommikoneita on 114, joista osa on sijoitettu lähialueille. Näistä koneista huomattava osa on toimitettu tämän vuosikymmenen puolella, ja lähes kaikki tämän vuosituhannen puolella. Näiden lisäksi on vanhempaa, mutta modernisoitua, Sukhoi Su-27-kalustoa.
Venäjän ilmavoimien tärkein hävittäjätyyppi on tällä hetkellä Sukhoi Su-27 eri versioineen eli Su-27, Su-30, Su-33, Su-35 ja Su-34 taktisena pommikoneena. MiG-kalustoa on myös, joskin sen kohdalla uudempaa kalustoa on olennaisesti vähemmän - lähinnä tyyppiä MiG-35, joiden toimitukset ovat alkaneet v. 2013 ja joita on tilattu/suunniteltu hankittavan 170 kpl. Merivoimien tilauskantaan kuuluu 20 MiG-29K-tyypin joka-sään lentotukialuksilta operoiva hävittäjä. Vanhempaa MiG-29M eri versioineen on 44 + 10 koulutusversion konetta. Näitä vanhempia versioita en sen kummemmin erittele, Venäjän ilmavoimilla niitä on edelleen käytössä/reservissä 256 kpl, joista osa on päivitettyjä versioita.
MiG-31 en nyt tässä sen tarkemmin huomioi, koska konetyypin tehtäväkuva on poikkeava, sitä tuskin edes käytettäisi Suomeen kohdistuvassa sodassa. Kyseinen konetyyppi on tarkoitettu lähinnä vihollisen, käytännössä Yhdysvaltojen, pommikoneiden ja muiden tärkeiden kohteiden torjuntaan. Konetta on sijoitettu myös Arktiselle alueelle rakennetuille uusille sekä korjatuille kentille. Venäjän ilmavoimilla on käytössä 120+ modernisoitua MiG-31 torjuntahävittäjää, kokonaismäärän noustessa yli 270. Merivoimilla niitä on parikymmentä.
Venäjälle Arktinen alue, Pohjola (lähinnä Kuolan tähden) ja Baltia ovat tällä hetkellä prioriteetissa korkealla ilmavoimien osalta, eli en minä nyt lähtisi turhaan väheksymään näitä voimia. En etenkään tilanteessa, jossa kuvitellaan sodan syttyvän asetelmassa, jossa Suomi ei ole NATOn jäsenmaa ja jolloin mitään todellisia takeita avunsaannille ei ole, ja Venäjän aggressio kohdistuisi syystä tai toisesta Suomeen. Todennäköisesti sellaisessa vaiheessa EU:n keskeiset jäsenmaat pyyhkisivät persettä Lissabonin sopimuksella, etenkin kun Suomen on ollut niin hankala itse luvata mitään apua millekään ilmansuunnalle. Ei edes Viroon.
Todellisuudessa yllä kuvailtu skenaario, jossa Suomi joutuisi yksistään hyökkäyksen kohteeksi on hyvin epätodennäköinen, sen sijaan laajempi eskaloituva konflikti/sota Baltiassa on todennäköisempi, sellaisesta Suomen olisi äärimmäisen hankala - ilman merkittäviä myönnytyksiä - pysytellä ulkopuolella. Itse en ainakaan tällaisiin myönnytyksiin olisi valmis.
Jos Suomi ei ole sitoutunut antamaan todellista apua, on vaikea kuvitella, että kukaan viitsisi uhrautua Suomen puolesta. Ennemminkin tuntuu siltä, että Suomi ajaa itseään paitsioon toteuttamallaan politiikalla, kuten Nord Stream 2.