Mitään Marinilta pois ottamatta, hän näyttäytyy maailmanpoliittisen tilanteen takia ulkopolitiikassa osaamistaan suuremmalta, mutta riittävän hyvältä joka tapauksessa.
Sisäpolitiikassa on Marin on vahva.
Nimenomaan sisäpolitiikassa Marin ei ole vahva. Suorastaan onneton ja substanssiosaaminen heikko. Talouspolitiikassa likimain kommunisti. Tätä talouspoliittista kulmaa on turha kiistää, sillä ihan numeeriset faktat osoittavat Suomen olevan Venezuelan tiellä.
Yleispoliittisesti Marinille pitää siinä mielessä antaa tunnustusta, että on kyllä verrattaen nuoreksi ja kokemattomaksi naispoliitikoksi poikkeuksellisen röyhkeä ja jopa häikäilemätön. Osannut pelata pelin ja ottaa SDP:ssa sen tilan mikä on ollut tarjolla.
Esiintyjänä ja viestijänä Marin on etenkin kansainvälisesti erinomainen. Suomeksi kuulostaa välillä robottimaiselta ja ylimieliseltä, koska ei vastaan oikeastaan lainkaan siihen mitä kysytään ja toimittajat myös päästävät liian helpolla, mutta englannin kielellä viestii erinomaisesti ja toiminut siinä roolissa maailmalla tähän saakka Suomelle eduksi.
Mitä tulee puoluejohtaja Marinin rooliin, niin mielenkiintoista nähdä miten aika riittää samaan aikaan paistatella maailmalla parrasvaloissa ja toisaalta kierrellä toreja, satoi tai paistoi, kuuntelemassa kansan syvien riven murheita. Ja mikäli jalkatyö jää vähiin, niin mihin saakka pelkkä kv-suosio riittää, sillä Suomessa demarien ikääntyvällä kannattajakunnalla on monia muitakin murheita kuin pelkkä Ukrainan sota, näin kärjistäen. Vaalit kuitenkin voitetaan kovalla kampanjoinnilla ja armottomalla jalkatyöllä, jossa pitää ennen vaaleja puoluejohtajana kiertää koko Suomi.