Puolueiden eduskuntavaaligallupit 2019–2023

[Shardik]

Mielenkiintoinen artikkeli, kiitos taas. Minäkään en muista kuulleeni perustuslakimäärästä missään.

Koko Suomen vaalipiirissä olisi puolensa, lainaus Ylen artikkelista:

"”Vaalien tulosta laskettaessa koko maa olisi yhtenä vaalipiirinä. Jokaisen äänestäjän äänellä olisi yhtäläinen painoarvo. Nykyiset vaalipiirit (jotka tässä järjestelmässä voisivat olla minkä kokoisia tahansa) säilyisivät ehdokasasettelun ja äänestämisen yksikköinä kuten tähänkin asti ja kaikki kansanedustajat tulisivat valituiksi vaalipiireistä. Menetelmään tulisi liittää valtakunnallinen äänikynnys (esimerkiksi 2–3 [prosenttia]) poliittisen pirstoutumisen ehkäisemiseksi. Ilman äänikynnystä eduskuntaan voisi tässä mallissa päästä noin 0,5 [prosentin] valtakunnallisella äänimääräosuudella”, muistio summaa."

Käytetään yhtä vaalipiiriä nykyäänkin Suomen MEPpejä valitessa, takaa äänten painoarvon tasapuolisuuden. Muutaman prosentin virallinen äänikynnyskin toimii. Mieluummin ääneni menee hukkaan siksi että puolue ei ylittänyt asetettua äänikynnystä koska ei saanut koko maassa tarpeeksi ääniä, kuin siksi että satun asumaan Lapissa ja realistisia läpimenijöitä ovat Kesk PS Vas SDP ja Kok.

Ylipäätään, vaalipiirejä luodessa on varmaankin ollut ajatus, että jokaiselta Suomen alueelta valitaan edustajat ajamaan alueen asiaa. Perustuslain min. 12 soveltuu tilanteeseen, jossa maakunnissa on tasainen määrä asukkaita. Toimi varmaan 1900-luvun alussa kun moni taisi kokea olevansa enemmän maakunnan "kansalainen" kuin Suomen kansalainen. Ajat ovat muuttuneet, ja onko maakuntaidentiteetin (tunnetaan myös kukkaruukkuidentiteettinä Saarikon seurassa) säilyminen tarpeeksi hyvä syy jättää demokratia toteutumatta?

Artikkelissa mainittu ongelma muutoshaluttomuudesta perustuu siihen, että puolueet eivät etsi demokratian kannalta parasta järjestelmää, vaan sitä, mikä maksimoi oman tuloksen. Jos voivotellaan sitä, kuinka Briteissä ja Jenkeissä valtapuolueet eivät luovu FPTP:stä, niin sama vika Rahikaisella Suomessa.


Tässä tilanteessa Uudenmaan piilevä äänikynnys nousee ja ongelma pysyy. Ihmisten äänten hukkaan meneminen harmittaa asuinpaikasta riippumatta.




Eli: Joko perustuslakia muutetaan vain vaalipiirien lukumäärän osalta tai suuremmin, tai seurataan vaali vaalilta kun tilanne menee absurdimmaksi ja piilevä äänikynnys on kymmeniä prosentteja.



(Vitsailua: Otettaisko mallia rapakon takaa FPTP-järjestelmällä ja joka kunnasta yksi edustaja mitään? Vaatii kansanedustajien määrän nostamisen reiluun kolmeensataan.)

Jos Uusimaa laitetaan tasan kolmeen ja Satakunta sekä Lappi liitetään naapureihinsa, niin haitari piirien välillä pienee 7-35 -> 10-25. Mielestäni selkeä parannus nykytilanteeseen, mitä tasapuolisuuteen tulee ja loppujen lopuksi aika pienellä säädöllä. Toki varmaan löytyy vielä tasapuolisempiakin järjestelyjä isommalla rempalla, mutta poliittisen tahdon löytäminen näihin lienee vielä hankalampi saavuttaa.

 

[Hiihtäjä]

Jos Uusimaa laitetaan tasan kolmeen ja Satakunta sekä Lappi liitetään naapureihinsa, niin haitari piirien välillä pienee 7-35 -> 10-25. Mielestäni selkeä parannus nykytilanteeseen, mitä tasapuolisuuteen tulee ja loppujen lopuksi aika pienellä säädöllä. Toki varmaan löytyy vielä tasapuolisempiakin järjestelyjä isommalla rempalla, mutta poliittisen tahdon löytäminen näihin lienee vielä hankalampi saavuttaa.

Samaa mieltä että tuo on "helpoimpia" vaihtoehtoja, mutta 10 edustajankin piiri on huono. Piilevä äänikynnys on nykyisen 10 edustajan Keski-Suomessa 9,1 %, mikä on liikaa. Uudenmaan 2,6 % on tavoitetaso, korkeintaan saisi olla Helsingin 4,3 %. Tähän päästään vain koko Suomen vaalipiirillä. Vaatisi radikaalin muutoksen, kyllä, mutta nykyinen järjestelmä vain on niin kauhea että vaaditaan radikaali muutos jotta saada hyvä järjestelmä.

Ja kumpi nyt onkaan helpommin kansalle myytävän kuuloinen, otetaan käyttöön sama yksi vaalipiiri kuin jo (presidentin- ja) EU-vaaleissa, vai tehdään vaalipiirit Lappi-Oulu, Etelä-Satakunta-Varsinais-Suomi ja Pohjois-Satakunta-Vaasa sekä Länsi-, Itä- ja Pohjois-Uusimaa? Vastahan Itä-Uudenmaan maakunnasta päästiin 2011. Lappi-Oulu olisi suurin vaalipiiri (24) ja siellä olisi yli tuplat Uudenmaan vaalipiireistä (12). Menee palapeliksi ja ongelma vain siirtyy Pohjois-Suomesta Etelä-Suomeen ratkaisematta aiemmin mainittua Keski-Suomea. Pahin ongelma saataisiin siirrettyä vuoteen 2040, mutta mikäli väestöennusteita on uskominen, tilanne vaatii palapeliä taas tuolloin. Ottaen huomioon, että mikä vain laki vaatisi pitkän valmisteluajan, päästäisiin uusista vaalipiireistä nauttimaan vain reilut kymmenen vuotta, vaikka valmistelu alkaisi heti ensi vaalien jälkeen.

Edit. Lappi-Oulu 24 eikä 25 nyt menetetyn paikan vuoksi (ellei paikkojen jaon desimaalipyöristykset menisi uusiksi), silti suurempi kuin Helsinki.

Edit 2. Viestit vaalijärjestelmästä tässä ketjussa siksi että vaalijärjestelmä vaikuttaa siihen, kuinka merkityksellisiä gallupit ja puoluekannatus vaaleissa ovat.

 

[DAF]

Valtakunnallinen kannatus, vaalipiirit ja tasauspaikat. Siinähän se helppo ratkaisu olisi, mutta vaatii puolueilta ns. munaa muuttaa, kun ei ole kansalaisille niin yksinkertainen selittää.

Vielä toivoisin noiden päälle listavaalia ihan siksi, että sen myötä hölmöimmätkin ymmärtäisivät d’Hondtin merkityksen. Henkilöähän meilläkään ei ensisijaisesti järjestelmämielessä äänestetä.

 

[karotenoidi]

Jokaisella eduskuntavaaleissa annettavalla äänellä on jo nyt täsmälleen sama painoarvo. Vai milloin viimeksi on jotain ratkennut yhden äänen erolla?

 

[Hiihtäjä]

Jokaisella eduskuntavaaleissa annettavalla äänellä on jo nyt täsmälleen sama painoarvo. Vai milloin viimeksi on jotain ratkennut yhden äänen erolla?

Jokaisella on yksi samanarvoinen ääni, mutta vaalimatematiikan takia sillä saavuttaa enemmän tai vähemmän riippuen vaalipiirin koosta.

Pienissä vaalipiireissä tarvitaan läpimenoon suhteellisesti suurempi osuus äänistä kuin suurissa vaalipiireissä. Uudellamaalla puolueen tarvitsee saada 2,6 % vaalipiirin äänistä saadakseen yhden ehdokkaan, lapissa 12,5 %. Suomessa on 200 kansanedustajaa, joten teoriassa 0,5 %:lla pitäisi irrota paikka ja tähän päästään koko maan vaalipiirillä. (Mielestäni silti pieno muutaman prosentin asetettu äänikynnys on hyvä pirstaleisen puoluekentän välttämiseksi, mutta yli 10 % on käsittämätön). Wikipedia:Suomen vaalipiirit – Wikipedia

Äänet eivät ole samanarvoisia toisellakaan tavalla: Kahdesta ehdokkaasta samassa vaalipiirissä, jotka saavat vaaleissa tasan yhtä monta ääntä, suurempaan puolueeseen kuuluva pääsee läpi puolueensa suuremman vertausluvun ansiosta.

Loppulausahduksesta en saanut kiinni. Se, että kuinka tiukka kisa on esim. kahden ehdokkaan välillä First past the post-kisassa (vain yksi voittaja esim. presidentinvaali) on eri juttu (ja kyllä, yksikin ääni voi ratkaista kisan, vaikka harvemmin taphtuukin). Vai oliko se vain turhautunut "ei mun äänellä kuiteskaa oo mitää välii"-lausahdus?

 

[Tami Talk]

Jokaisella on yksi samanarvoinen ääni, mutta vaalimatematiikan takia sillä saavuttaa enemmän tai vähemmän riippuen vaalipiirin koosta.

Äänissä on eroa myös sen mukaan, milloin ne on annettu.

Itse tapasin aiemmin äänestää kätevästi ennakkoon, jonkin kauppareissun yhteydessä, mutta en enää. Enkä suosittele muillekaan, jos haluaa vaikuttaa vaalien lopulliseen tulokseen.

Kahdet edelliset vaalit ja tuloslaskennan seuranneena, on käynyt selväksi, että ennakkoäänillä ei ole merkitystä.

”Tässä vaiheessa tuloslaskentaa on muistettava, että nämä ovat vasta ennakkoääniä, mutta lopullisen tuloksen ratkaisee vaalipäivän äänet.”

Olisi hyvä ihmisten tiedostaa, että vaalipäivän äänet ratkaisee! Ennakkoäänestys pitäisi lopettaa kokonaan. Säästöä tulisi ja demokratia toteutuisi paremmin.

 

[MacRef]

Törmäsin tuohon sääntöön, kun luin muutama päivä sitten tätä YLEN viimevuotista artikkelia Puolueet ovat yhä haluttomia korjaamaan vaalijärjestelmän vinoumia – muistiot avaavat, miten muutokset heilauttaisivat eduskunnan paikkajakoa.

Tätä olen erinäisiä kertoja jaksanut itse ihmetellä. Tunnustettu tosiasia on, että nykymallissa on puutteensa ja demokratia ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta sitten kun on aika tehdä muutoksia ja päättää niistä, niin eduskuntapuolueet, jotka asiasta päättävät, laskevat aina ensimmäisenä sen, miten muutos vaikuttaa omiin paikkoihin eduskunnassa. Siinä kohtaa jännästi lakkaa aito halu parantaa demokratiaa ja kansalaisten osallistamista, kun oma puolue voikin hävitä jonkun paikan. Sitä jotenkin luulisi, että yhteiskunnan etu olisi tärkeämpi asia kuin puolueen etu.

 

[finnjewel]

Tätä olen erinäisiä kertoja jaksanut itse ihmetellä. Tunnustettu tosiasia on, että nykymallissa on puutteensa ja demokratia ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta sitten kun on aika tehdä muutoksia ja päättää niistä, niin eduskuntapuolueet, jotka asiasta päättävät, laskevat aina ensimmäisenä sen, miten muutos vaikuttaa omiin paikkoihin eduskunnassa. Siinä kohtaa jännästi lakkaa aito halu parantaa demokratiaa ja kansalaisten osallistamista, kun oma puolue voikin hävitä jonkun paikan. Sitä jotenkin luulisi, että yhteiskunnan etu olisi tärkeämpi asia kuin puolueen etu.

Mutta jos meidän puolue saa enemmän edustajia läpi ja enemmän valtaa, se on yhteiskunnan etu.

 

[heketsu88]

Tätä olen erinäisiä kertoja jaksanut itse ihmetellä. Tunnustettu tosiasia on, että nykymallissa on puutteensa ja demokratia ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta sitten kun on aika tehdä muutoksia ja päättää niistä, niin eduskuntapuolueet, jotka asiasta päättävät, laskevat aina ensimmäisenä sen, miten muutos vaikuttaa omiin paikkoihin eduskunnassa. Siinä kohtaa jännästi lakkaa aito halu parantaa demokratiaa ja kansalaisten osallistamista, kun oma puolue voikin hävitä jonkun paikan. Sitä jotenkin luulisi, että yhteiskunnan etu olisi tärkeämpi asia kuin puolueen etu.

Kataisen hallitus esitti aikanaan vaalipiirien määräksi 9-12, mutta jätti asian lepäämään seuraavan vuoden 2015 valittavan eduskunnan käsiteltäväksi. Valtaan tuli Keskusta, joka esti sitten tuon muutoksen etenkin Perussuomalaisten tuella.

 

[MacRef]

Kataisen hallitus esitti aikanaan vaalipiirien määräksi 9-12, mutta jätti asian lepäämään seuraavan vuoden 2015 valittavan eduskunnan käsiteltäväksi. Valtaan tuli Keskusta, joka esti sitten tuon muutoksen etenkin Perussuomalaisten tuella.

Keskustan ämpyily tuossa(kaan) asiassa ei yllätä ketään, mutta kyllä tässä vaalipiiriasiassa tuntuu jokainen puolue ensisijaisesti ajattelevan puolueen etua, ei demokratian ja yhteiskunnan etua.

 

[karotenoidi]

Loppulausahduksesta en saanut kiinni. Se, että kuinka tiukka kisa on esim. kahden ehdokkaan välillä First past the post-kisassa (vain yksi voittaja esim. presidentinvaali) on eri juttu (ja kyllä, yksikin ääni voi ratkaista kisan, vaikka harvemmin taphtuukin). Vai oliko se vain turhautunut "ei mun äänellä kuiteskaa oo mitää välii"-lausahdus?

Se oli sellainen teidän huolianne vähättelevä toteamus. En ollut kovin tosissani. Ehkä voisin nyt kuitenkin sen verran olla, että mitä pienempi vaalipiiri, sitä todennäköisempää että sillä yhden äänen erolla oikeasti kerrankin ratkeaa jotain. Lappilaisen äänestäjän äänellä on itse asiassa siis kaikkein isoin painoarvo.

Onhan tuo Lapin vaalipiiri kohtuuttoman pieni asukasluvultaan oikeasti ja piilevä äänikynnys liian korkea. Sama koskee myös Satakuntaa ja Keski-Suomeakin. Maakuntarajoihin ja vaalipiirien alueelliseeen yhtenäisyyteen hirttäytyen on hankala piirtää karttaa uusiksi niin, että vaalipiireistä tulisi samankokoiset. Ehkä Englannista voitaisiin rekrytoida joku ennakkoluuloton viivotinmies, joka hoitaisi homman. Ne on hyviä näissä olleet.

Kivuttomin ja yksinkertaisin ratkaisu saattaisi lopulta olla se tasauspaikkajärjestelmä.

 

[Ann Arbor]

Toivon ettei Suomessa päädytä varsinaiseen gerrymanderointiin, vaan vaalipiireissäkin pysyttäisiin mahdollisimman "orgaanisissa" alueissa.

Mikäli nykytilanne nähdään kestämättömäksi, ensiapuna muodostaisin Espoosta, Vantaasta ja Kauniaisista (Mahdollisesti mukaan myös Sipoo ja Kerava) "Pääkaupunkiseudun vaalipiirin" jolloin jäljelle jäävä Uudenmaan vaalipiiri olisi edelleen suuri, mutta luonteeltaan hieman vähemmän urbaani. Tämä mahdollistaisi Oulun ja Lapin yhdistämisen "Pohjois-Suomen vaalipiiriksi", tai mikäli Lapissa halutaan pitää omasta edustajistostaan kiinni maantieteellisistä syistä, Varsinais-Suomen ja Satakunnan voisi tällöin yhdistää "Lounais-Suomen vaalipiiriksi".

Aspiriinia? Mahdollisesti, mutta näin itse PK-seutulaisena haluan pitää kiinni myös meidän oikeuksistamme.

 

[heketsu88]

MTV uutiset teki jo artikkelin, miten edellisten eduskuntavaalien paikat olisivat menneet, jos vaalipiirien paikkajako olisi ollut sama, kuin tulevien eduskuntavaalien:

Menetetyt paikat: Keskusta (Markus Lohi), Perussuomalaiset (Ano Turtiainen) ja Vihreät (Hanna Holopainen)

Saadut paikat: Liike Nyt (Joel Harkimo), RKP (Mikaela Nylander) ja Vihreät (Oras Tynkkynen).

Ano Turtiainen ulos, Joel Harkimo sisään – näin vaalipiirien uusjako olisi näkynyt viime eduskuntavaaleissa

Väestömäärämuutokset näkyvät ensi kevään vaaleissa eduskuntaan valittavien kansanedustajamäärien muutoksina. MTV Uutiset selvitti, miten muutokset olisivat näkyneet edellisten, vuonna 2019 käytyjen eduskuntavaalien tuloksissa.

www.mtvuutiset.fi

 

[Tadu]

MTV uutiset teki jo artikkelin, miten edellisten eduskuntavaalien paikat olisivat menneet, jos vaalipiirien paikkajako olisi ollut sama, kuin tulevien eduskuntavaalien:

Menetetyt paikat: Keskusta (Markus Lohi), Perussuomalaiset (Ano Turtiainen) ja Vihreät (Hanna Holopainen)

Saadut paikat: Liike Nyt (Joel Harkimo), RKP (Mikaela Nylander) ja Vihreät (Oras Tynkkynen).

Ano Turtiainen ulos, Joel Harkimo sisään – näin vaalipiirien uusjako olisi näkynyt viime eduskuntavaaleissa

Väestömäärämuutokset näkyvät ensi kevään vaaleissa eduskuntaan valittavien kansanedustajamäärien muutoksina. MTV Uutiset selvitti, miten muutokset olisivat näkyneet edellisten, vuonna 2019 käytyjen eduskuntavaalien tuloksissa.

www.mtvuutiset.fi

Ano ulos ja toinen Harkimo sisään. Hieno maa - hienot äänestäjät.

 

[heketsu88]

Ano ulos ja toinen Harkimo sisään. Hieno maa - hienot äänestäjät.

No kyllä minä mielummin nuoremman Harkimon olisin ottanut sisään kuin Anon.

 

[Hiihtäjä]

-- mitä pienempi vaalipiiri, sitä todennäköisempää että sillä yhden äänen erolla oikeasti kerrankin ratkeaa jotain. Lappilaisen äänestäjän äänellä on itse asiassa siis kaikkein isoin painoarvo.

Muuten samaa mieltä tilanteesta mutta heketsu88:n linkkaamasta artikkelista selviää, kuinka itse asiassa korkeat äänikynnykset johtavat korkeisiin vaadittuihin äänimääriin ja siten yksi ääni on Lapissa suhteellisesti merkityksettömämpi (n. 1/8000 ääntä vs. n. 1/3000 ääntä):

"Kaakkois-Suomesta (-2 paikkaa) olisi jäänyt varasijalle kaksi nykyistä ensikertalaisedustajaa: vihreiden Hanna Holopainen (2 659 ääntä) sekä perussuomalaisten riveistä valittu ja sittemmin puolueesta erotettu Ano Turtiainen (3 264 ääntä).
Äänikynnys, eli eduskuntaan pääsyn vaikeus, nousee jatkossa entisestään Lapissa ja Kaakkois-Suomessa. Kuvaavaa äänikynnysongelmalle on, että Lapissa jo vuoden 2019 vaaleissa jäi rannalle vihreiden Riikka Karppinen 7 818 äänellä. Äänimäärällä olisi päässyt heittämällä kansanedustajaksi kaikissa muissa, suuremmissa vaalipiireissä."

 

[Hiihtäjä]

Toivon ettei Suomessa päädytä varsinaiseen gerrymanderointiin, vaan vaalipiireissäkin pysyttäisiin mahdollisimman "orgaanisissa" alueissa.

Mikäli nykytilanne nähdään kestämättömäksi, ensiapuna muodostaisin Espoosta, Vantaasta ja Kauniaisista (Mahdollisesti mukaan myös Sipoo ja Kerava) "Pääkaupunkiseudun vaalipiirin" jolloin jäljelle jäävä Uudenmaan vaalipiiri olisi edelleen suuri, mutta luonteeltaan hieman vähemmän urbaani. Tämä mahdollistaisi Oulun ja Lapin yhdistämisen "Pohjois-Suomen vaalipiiriksi", tai mikäli Lapissa halutaan pitää omasta edustajistostaan kiinni maantieteellisistä syistä, Varsinais-Suomen ja Satakunnan voisi tällöin yhdistää "Lounais-Suomen vaalipiiriksi".

Aspiriinia? Mahdollisesti, mutta näin itse PK-seutulaisena haluan pitää kiinni myös meidän oikeuksistamme.

Hyvää ideointia.

Orgaanisuuden puute on harmisti juurikin se, mihin lukittu vaalipiirimäärä johtaa jos joudumme tasaamaan jatkuvasti. Tuo jako Uudellamaalla olisi ymmärrettävä. Jatkossa pilkkominen olisi aina vain vaikeampaa.

Voidaan miettiä, mitä oikeastaan tavoittelemme maan jakamisella vaalipiireihin? Suhteettoman suuri äänikynnys on korkea hinta, mitä sillä saadaan? Kaksi mahdollista tavoitetta: alueidentiteetti (perinteiset maakunnat) tai suunnilleen samankokoiset alueet väkimäärältään. Ensimmäinen johtaa lappeihin ja satakuntiin (ei mitään näitä maakuntia vastaan, mutta jos itse asuisin Rovaniemellä niin harmittaisi ääneni merkityksettömyys (lähes 8000 ääntä ja ulkona eduskunnasta!!)) ja toinen tarkoittaisi leikkaa liimaa askartele -vaalipiirejä (aluksi tehtävissä mutta jos halutaan esim. 4 tai 5 % äänikynnys (Ruotsi ja Saksa) tarvitaan esim. 8 kpl 25 edustajan vaalipiirejä). Helsinki on ok ja Lappi+Oulu menee, mutta esim. 2/3 Uusimaasta ja 1/3 Hämeeseen menee jo jännemmäksi tai mitä Frankensteineja harvemmin asutuista seuduista tulisikaan.

"Aspiriinina" toki hetken aikaa menisi.

Mitä muuten Ann tarkoitit pk-seudun oikeuksilla? Koetko espoo-/vantaa-/kauniaislaisena saavasi osuvammat kansanedustajat kun on oma vaalipiiri vai kuinka? Eikö suureen vaalipiiriin kuuluminen takaa parhaat äänestäjän oikeudet matalan äänikynnyksen muodossa?

 

[Hiihtäjä]

Johan tässä on tullut viestiteltyä, riittää hetkeksi osaltani.

Loppukaneettina 30000 asukkaan Ahvenanmaa osaksi Varsinais-Suomen vaalipiiriä. Perustelkaa, mikä oikeuttaa 50 % piilevän äänikynnyksen eli käytännössä FPTP:n eli Jenkkien maailman surkeimmaksi osoittaman vaalijärjestelmän. (Juujuu, erityisasema Suomessa, mutta oikeasti? Yksi privilegio samassa luokassa kuin epätasa-arvoinen varusmiespalvelus.)

 

[heketsu88]

Johan tässä on tullut viestiteltyä, riittää hetkeksi osaltani.

Loppukaneettina 30000 asukkaan Ahvenanmaa osaksi Varsinais-Suomen vaalipiiriä. Perustelkaa, mikä oikeuttaa 50 % piilevän äänikynnyksen eli käytännössä FPTP:n eli Jenkkien maailman surkeimmaksi osoittaman vaalijärjestelmän. (Juujuu, erityisasema Suomessa, mutta oikeasti? Yksi privilegio samassa luokassa kuin epätasa-arvoinen varusmiespalvelus.)

Varmaan tuolla Ahvenanmaan vaalipiirillä haluttiin aikoinaan taata Ahvenanmaalle eduskunnalle yksi edustajapaikka. Ennen vuoden 1948 eduskuntavaaleja Ahvenanmaan vaalipiiri oli osa Turun läänin eteläistä vaalipiiriä. Perinteisestihän Ahvenanmaan kansanedustaja on lyöttäytynyt eduskunnassa yhteen RKP:n kanssa, jonka kanssa muodostavat sitten ruotsalaisen eduskuntaryhmän.

 

[Ann Arbor]

Mitä muuten Ann tarkoitit pk-seudun oikeuksilla? Koetko espoo-/vantaa-/kauniaislaisena saavasi osuvammat kansanedustajat kun on oma vaalipiiri vai kuinka? Eikö suureen vaalipiiriin kuuluminen takaa parhaat äänestäjän oikeudet matalan äänikynnyksen muodossa?

Lähinnä tuli mieleen, mikäli väkirikkaasta Uudestamaasta alettaisiin irrottamaan kuntia esimerkiksi Kaakkois-Suomen, tai Hämeen vaalipiireihin heidän äänikynnyksen laskemiseksi. Kaukainen skenaario toki.

Mielenkiintoista nähdä, aletaanko kansanedustajien määrän lisäämistä juurikin edustavuuden kannalta ajamaan jossain vaiheessa ihan tosissaan. Edustajapaikkojahan on ollut se 200 jo ensimmäisistä vaaleista lähtien, jolloin maan väkiluku oli alle 3 miljoonaa. Omasta mielestä 200 on kelpo kompromissi, enkä myöskään pidä kansanedustajien määrän vähentämistäkään tarpeellisena.

 

[karotenoidi]

Muuten samaa mieltä tilanteesta mutta heketsu88:n linkkaamasta artikkelista selviää, kuinka itse asiassa korkeat äänikynnykset johtavat korkeisiin vaadittuihin äänimääriin ja siten yksi ääni on Lapissa suhteellisesti merkityksettömämpi (n. 1/8000 ääntä vs. n. 1/3000 ääntä):

"Kaakkois-Suomesta (-2 paikkaa) olisi jäänyt varasijalle kaksi nykyistä ensikertalaisedustajaa: vihreiden Hanna Holopainen (2 659 ääntä) sekä perussuomalaisten riveistä valittu ja sittemmin puolueesta erotettu Ano Turtiainen (3 264 ääntä).
Äänikynnys, eli eduskuntaan pääsyn vaikeus, nousee jatkossa entisestään Lapissa ja Kaakkois-Suomessa. Kuvaavaa äänikynnysongelmalle on, että Lapissa jo vuoden 2019 vaaleissa jäi rannalle vihreiden Riikka Karppinen 7 818 äänellä. Äänimäärällä olisi päässyt heittämällä kansanedustajaksi kaikissa muissa, suuremmissa vaalipiireissä."

Mää ymmärrän sun huolta nyt paremmin. Mutta se huoli vaikuttaa perustuvan perustavanlaatuisille väärinkäsityksille. Riikka Karppisen tapaus oli ääriesimerkki monesta syystä. Ensinnäkin hän oli maan pienimmässä vaalipiirissä. Toisekseen hän sai liki ainutlaatuisen suuren osuuden Lapin vihreiden äänistä, yli 80 prosenttia. Kolmanneksi, hän jäi rannalle aivan poikkeuksellisen pienellä marginaalilla, yhdeksällä vaivaisella äänellä. Neljänneksi, Lapin Vihreät eivät olleet solmineet minkäänlaisia vaaliliittoja, mikä varmaan olisi ollut fiksua.

Mutta keskeistä on, että vihreiden lista sai reilut 9 700 ääntä, eikä sillä määrällä olisi päässyt läpi mistään muustakaan vaalipiiristä. Ei itse asiassa lähelläkään, Lapissa sen sijaan oli hilkulla. Vertailun vuoksi, yli 13 500 helsinkiläistä äänesti Liike Nytiä, mutta Joel Harkimo jäi silti rannalle. Lappilaisten vihreiden äänestäjien absoluuttinen määrä ei ole suinkaan se dramaattinen asia äänikynnyksessä. Vaan se suhteellinen osuus. Lappilaisista 9,7 prosenttia äänesti vihreitä, mutta helsinkiläisistä 3,5 prosenttia Liike Nytiä. Tuollaisen 9,7 prosentin vaatiminen tekee uusien puolueiden läpimurrosta hyvin vaikeaa. Varmasti jo noissa vaaleissa vähintään kymmenen vihreiden äänestäjää mietti, että eipä taida vihreät yltää eduskuntaan ja äänesti vasemmistoliitolle toista paikkaa mieluummin. Se on tosi asiassa harha-ajattelua sekin, mutta pienpuolueiden rasite yhtä kaikki. Sitä suurempi rasite, mitä pienempi vaalipiiri.

Lapistakin olisi voinut päästä ehdokas läpi 9 715 / 14 = 694 äänellä, jos kaikki tähdet olisivat olleet kohdillaan. Silleen se D'Hondtin systeemi toimii. Toki Uudeltamaalta olisi voinut päästä 353 äänellä, kun saman matemaattisen harjoituksen tekee. Näiden yksittäisten ehdokkaiden äänimäärien vertailu varsinkin eri vaalipiirien välillä on vaan täysin harhaanjohtavaa, kun systeemissä on kyse listojen saamista äänimääristä. Kuten sanottua, lista olisi tarvinnut reilut 9 700 ääntä Lapissa, Uudellamaalla puolestaan 12 700. Ihan sama saako kaikki listan ehdokkaat saman verran vai keskitäänkö liki kaikki äänet yhdelle ehdokkaalle Lapin vihreiden malliin. Hyvä henkilökohtainen äänipottihan tuo liki kahdeksan tonnia on, mutta vaalijärjestelmän kannalta irrelevantti mittari.

 

[finnjewel]

Mää ymmärrän sun huolta nyt paremmin. Mutta se huoli vaikuttaa perustuvan perustavanlaatuisille väärinkäsityksille. Riikka Karppisen tapaus oli ääriesimerkki monesta syystä. Ensinnäkin hän oli maan pienimmässä vaalipiirissä. Toisekseen hän sai liki ainutlaatuisen suuren osuuden Lapin vihreiden äänistä, yli 80 prosenttia. Kolmanneksi, hän jäi rannalle aivan poikkeuksellisen pienellä marginaalilla, yhdeksällä vaivaisella äänellä. Neljänneksi, Lapin Vihreät eivät olleet solmineet minkäänlaisia vaaliliittoja, mikä varmaan olisi ollut fiksua.

Mutta keskeistä on, että vihreiden lista sai reilut 9 700 ääntä, eikä sillä määrällä olisi päässyt läpi mistään muustakaan vaalipiiristä. Ei itse asiassa lähelläkään, Lapissa sen sijaan oli hilkulla. Vertailun vuoksi, yli 13 500 helsinkiläistä äänesti Liike Nytiä, mutta Joel Harkimo jäi silti rannalle. Lappilaisten vihreiden äänestäjien absoluuttinen määrä ei ole suinkaan se dramaattinen asia äänikynnyksessä. Vaan se suhteellinen osuus. Lappilaisista 9,7 prosenttia äänesti vihreitä, mutta helsinkiläisistä 3,5 prosenttia Liike Nytiä. Tuollaisen 9,7 prosentin vaatiminen tekee uusien puolueiden läpimurrosta hyvin vaikeaa. Varmasti jo noissa vaaleissa vähintään kymmenen vihreiden äänestäjää mietti, että eipä taida vihreät yltää eduskuntaan ja äänesti vasemmistoliitolle toista paikkaa mieluummin. Se on tosi asiassa harha-ajattelua sekin, mutta pienpuolueiden rasite yhtä kaikki. Sitä suurempi rasite, mitä pienempi vaalipiiri.

Lapistakin olisi voinut päästä ehdokas läpi 9 715 / 14 = 694 äänellä, jos kaikki tähdet olisivat olleet kohdillaan. Silleen se D'Hondtin systeemi toimii. Toki Uudeltamaalta olisi voinut päästä 353 äänellä, kun saman matemaattisen harjoituksen tekee. Näiden yksittäisten ehdokkaiden äänimäärien vertailu varsinkin eri vaalipiirien välillä on vaan täysin harhaanjohtavaa, kun systeemissä on kyse listojen saamista äänimääristä. Kuten sanottua, lista olisi tarvinnut reilut 9 700 ääntä Lapissa, Uudellamaalla puolestaan 12 700. Ihan sama saako kaikki listan ehdokkaat saman verran vai keskitäänkö liki kaikki äänet yhdelle ehdokkaalle Lapin vihreiden malliin. Hyvä henkilökohtainen äänipottihan tuo liki kahdeksan tonnia on, mutta vaalijärjestelmän kannalta irrelevantti mittari.

On Lapissa joskus tehty ihmetekojakin kuten Esko-juhani Tennilä:

"Talvella 1983 SKDL:n Lapin piiriä hallitsi puolueen enemmistön niin sanottu kirveslinja, joka pudotti Tennilän pois puolueen viralliselta eduskuntavaalien ehdokaslistalta pari kuukautta ennen vaaleja, koska hänen katsottiin rikkoneen ryhmäpäätöksiä. Tennilä lähti vaaleihin omalla listallaan ja keräsi miltei 15 000 ääntä, kun SKDL:n viralliselta listalta pääsi eduskuntaan vain yksi ehdokas"

 

[Hiihtäjä]

Mää ymmärrän sun huolta nyt paremmin. Mutta se huoli vaikuttaa perustuvan perustavanlaatuisille väärinkäsityksille. Riikka Karppisen tapaus oli ääriesimerkki monesta syystä. Ensinnäkin hän oli maan pienimmässä vaalipiirissä. Toisekseen hän sai liki ainutlaatuisen suuren osuuden Lapin vihreiden äänistä, yli 80 prosenttia. Kolmanneksi, hän jäi rannalle aivan poikkeuksellisen pienellä marginaalilla, yhdeksällä vaivaisella äänellä. Neljänneksi, Lapin Vihreät eivät olleet solmineet minkäänlaisia vaaliliittoja, mikä varmaan olisi ollut fiksua.

Mutta keskeistä on, että vihreiden lista sai reilut 9 700 ääntä, eikä sillä määrällä olisi päässyt läpi mistään muustakaan vaalipiiristä. Ei itse asiassa lähelläkään, Lapissa sen sijaan oli hilkulla. Vertailun vuoksi, yli 13 500 helsinkiläistä äänesti Liike Nytiä, mutta Joel Harkimo jäi silti rannalle. Lappilaisten vihreiden äänestäjien absoluuttinen määrä ei ole suinkaan se dramaattinen asia äänikynnyksessä. Vaan se suhteellinen osuus. Lappilaisista 9,7 prosenttia äänesti vihreitä, mutta helsinkiläisistä 3,5 prosenttia Liike Nytiä. Tuollaisen 9,7 prosentin vaatiminen tekee uusien puolueiden läpimurrosta hyvin vaikeaa. Varmasti jo noissa vaaleissa vähintään kymmenen vihreiden äänestäjää mietti, että eipä taida vihreät yltää eduskuntaan ja äänesti vasemmistoliitolle toista paikkaa mieluummin. Se on tosi asiassa harha-ajattelua sekin, mutta pienpuolueiden rasite yhtä kaikki. Sitä suurempi rasite, mitä pienempi vaalipiiri.

Lapistakin olisi voinut päästä ehdokas läpi 9 715 / 14 = 694 äänellä, jos kaikki tähdet olisivat olleet kohdillaan. Silleen se D'Hondtin systeemi toimii. Toki Uudeltamaalta olisi voinut päästä 353 äänellä, kun saman matemaattisen harjoituksen tekee. Näiden yksittäisten ehdokkaiden äänimäärien vertailu varsinkin eri vaalipiirien välillä on vaan täysin harhaanjohtavaa, kun systeemissä on kyse listojen saamista äänimääristä. Kuten sanottua, lista olisi tarvinnut reilut 9 700 ääntä Lapissa, Uudellamaalla puolestaan 12 700. Ihan sama saako kaikki listan ehdokkaat saman verran vai keskitäänkö liki kaikki äänet yhdelle ehdokkaalle Lapin vihreiden malliin. Hyvä henkilökohtainen äänipottihan tuo liki kahdeksan tonnia on, mutta vaalijärjestelmän kannalta irrelevantti mittari.

Kiitos Lappi 2019-esimerkin avaamisesta, tulipahan tutustuttua tähän nyt tarkemmin.

Ajattelin, että sen 2019 tapaus on konkreettinen tilanne jonka lainasin (liian) nopeana esimerkkinä koska en tiennyt kuinka paljon tiedät aiheesta alkuperäisen viestisi perusteella, mutta olet oikeassa äänten suhteellisen määrän suhteen. Alkuperäinen sanomasi "Lappilaisen äänestäjän äänellä on itse asiassa siis kaikkein isoin painoarvo" on sittenkin totta että Lapissa vain pelataan pienemmillä absoluuttisilla äänimäärillä kokonaisuutena, vaikka Karppisella olikin suuri henkilökohtainen määrä vrt. Uudenmaan rajalla olleet.

Sen verran puolustan nimeämääsi "huoltani" että kiinnostukseni vaalikynnyksistä oli herännyt kauan ennen heketsu88:n linkkaamaa artikkelia ja tuo ohi aiheen mennyt esimerkki oli sivuasia.

Samoilla linjoilla tässä pitkälti ollaan itse asiasta.

PS. Tässä vielä kiinnostuneille tänään löytämäni oikeusministeriön vaalijohtajan 2018 blogi (Vaalit.fi-sivusto): Oikeusblogissa: Eduskuntavaalien vaalipiirijakoon muutos? - Vaalit
Suositus on mielestäni liian monimutkainen mutta ok lukupaketti ja @Ann Arbor ideaa mukana


Tämä tältä erää

 

[heavy]

Ylen uusin mittaus kertoo että SDP:n kannatus on laskenut, mutta hallituspuolueista RKP, vihreät ja keskusta nostivat suosiotaan

Ylen kannatusmittaus: SDP menettää suosiotaan, keskusta ja vihreät nousevat hieman

Puolueiden keskinäinen kannatusjärjestys on pysynyt ennallaan, mutta keskisuuret puolueet vahvistuvat suurimpien kustannuksella. RKP:n kannatus vahvistuu selvästi.

yle.fi

 

[heketsu88]

Ylen uusin mittaus kertoo että SDP:n kannatus on laskenut, mutta hallituspuolueista RKP, vihreät ja keskusta nostivat suosiotaan

Ylen kannatusmittaus: SDP menettää suosiotaan, keskusta ja vihreät nousevat hieman

Puolueiden keskinäinen kannatusjärjestys on pysynyt ennallaan, mutta keskisuuret puolueet vahvistuvat suurimpien kustannuksella. RKP:n kannatus vahvistuu selvästi.

yle.fi

Hallituskokoonpanot eduskuntavaaleissa 2023 sivuston (tarkkuudesta en osaa sanoa) mukaan eduskuntapaikat menisivät tuon mukaan seuraavasti:

Kokoomus: 52 (+14)
SDP: 40 (0)
Perussuomalaiset: 37 (-2) ---> Luvussa on myös mukana Ano Turtiaisen alkuperäinen PS:n eduskuntapaikka
Keskusta: 23 (-8)
Vihreät: 18 (-2)
Vasemmistoliitto: 15 (-1)
RKP: 11 (+1) (luvussa on lisäksi mukana Ahvenanmaan kansanedustaja)
KD: 3 (-2)
Liike Nyt: 1 (0)

Vahvasti alkaa näyttään Kok+SDP+Vihreät+RKP-hallituskokoonpanolta.