Törmäsin tuohon sääntöön, kun luin muutama päivä sitten tätä YLEN viimevuotista artikkelia
Puolueet ovat yhä haluttomia korjaamaan vaalijärjestelmän vinoumia – muistiot avaavat, miten muutokset heilauttaisivat eduskunnan paikkajakoa. Enpä muista, että koulussakaan olisi kerrottu yhteiskuntaopin tunneilla, että vaalipiirien määrästä on maininta Suomen perustuslaissa.
Mielenkiintoinen artikkeli, kiitos taas. Minäkään en muista kuulleeni perustuslakimäärästä missään.
Koko Suomen vaalipiirissä olisi puolensa, lainaus Ylen artikkelista:
"”Vaalien tulosta laskettaessa koko maa olisi yhtenä vaalipiirinä. Jokaisen äänestäjän äänellä olisi yhtäläinen painoarvo. Nykyiset vaalipiirit (jotka tässä järjestelmässä voisivat olla minkä kokoisia tahansa) säilyisivät ehdokasasettelun ja äänestämisen yksikköinä kuten tähänkin asti ja kaikki kansanedustajat tulisivat valituiksi vaalipiireistä. Menetelmään tulisi liittää valtakunnallinen äänikynnys (esimerkiksi 2–3 [prosenttia]) poliittisen pirstoutumisen ehkäisemiseksi. Ilman äänikynnystä eduskuntaan voisi tässä mallissa päästä noin 0,5 [prosentin] valtakunnallisella äänimääräosuudella”, muistio summaa."
Käytetään yhtä vaalipiiriä nykyäänkin Suomen MEPpejä valitessa, takaa äänten painoarvon tasapuolisuuden. Muutaman prosentin virallinen äänikynnyskin toimii. Mieluummin ääneni menee hukkaan siksi että puolue ei ylittänyt asetettua äänikynnystä koska ei saanut koko maassa tarpeeksi ääniä, kuin siksi että satun asumaan Lapissa ja realistisia läpimenijöitä ovat Kesk PS Vas SDP ja Kok.
Ylipäätään, vaalipiirejä luodessa on varmaankin ollut ajatus, että jokaiselta Suomen alueelta valitaan edustajat ajamaan alueen asiaa. Perustuslain min. 12 soveltuu tilanteeseen, jossa maakunnissa on tasainen määrä asukkaita. Toimi varmaan 1900-luvun alussa kun moni taisi kokea olevansa enemmän maakunnan "kansalainen" kuin Suomen kansalainen. Ajat ovat muuttuneet, ja onko maakuntaidentiteetin (tunnetaan myös kukkaruukkuidentiteettinä Saarikon seurassa) säilyminen tarpeeksi hyvä syy jättää demokratia toteutumatta?
Artikkelissa mainittu ongelma muutoshaluttomuudesta perustuu siihen, että puolueet eivät etsi demokratian kannalta parasta järjestelmää, vaan sitä, mikä maksimoi oman tuloksen. Jos voivotellaan sitä, kuinka Briteissä ja Jenkeissä valtapuolueet eivät luovu FPTP:stä, niin sama vika Rahikaisella Suomessa.
Varmasti helpointa ja järkevintä muokata vaalipiirejä. Uusimaa 2-3 osaan ja muuten pienempiä yhteen. Sitten lienee pahimmat muuttotappioalueet saatu tarpeeksi isoihin yksiköihin, että voidaan ainakin muutama vuosikymmen mennä niillä.
Tässä tilanteessa Uudenmaan piilevä äänikynnys nousee ja ongelma pysyy. Ihmisten äänten hukkaan meneminen harmittaa asuinpaikasta riippumatta.
Eli: Joko perustuslakia muutetaan vain vaalipiirien lukumäärän osalta tai suuremmin, tai seurataan vaali vaalilta kun tilanne menee absurdimmaksi ja piilevä äänikynnys on kymmeniä prosentteja.
(Vitsailua: Otettaisko mallia rapakon takaa FPTP-järjestelmällä ja joka kunnasta yksi edustaja mitään? Vaatii kansanedustajien määrän nostamisen reiluun kolmeensataan.)