Saarikko tuntee oikeasti nahoissaan, että pettäjän tie on raskas.
Voi tuntua tuolta, jos katselee ajankohtaisia tapahtumia demarien tai vasurien sisältä, mutta Kepun kannatuksen alaspäin viettävässä kehitystrendissä on kyse jostakin aivan muusta. Siinä olen samaa mieltä, että Kepu on (taas kerran) syönyt itse oman uskottavuutensa. Tämä koskee uskottavuutta sekä peruskannattajakunnan että edellisiä liikkuvampien äänestäjien keskuudessa.
Kepun viime irtautumiset hallituksen linjasta ovat viestintää. Osittain sillä puhutellaan niitä äänestäjiä, joille Kepun mukanaolo sosialistihallituksessa on ollut vastenmielistä, mutta se juna on Kepun kannalta valitettavasti jo karannut asemalta. Olennaisempi Kepun ja Saarikon viestinnän kohde on todennäköinen vaalivoittaja Kokoomus, jolle sosialistihallituksen linjaa vastaan änkyröinti lienee myös yritys näyttää taas kykeneväiseltä tekemään myös oikeistosuuntautunutta politiikkaa. Kepun reagointi on ilmeinen, koska Marin ja SDP ovat jo aloittaneet maaperän pehmittämisen seuraavan hallituksen mahdollista sinipunapohjaa varten.
Olettaen että oma analyysini osuu suunnilleen kohdalleen, niin Saarikon ja Kepun tapa yrittää pelata itseään myös seuraavaan hallitukseen on läpinäkyvän vastenmielinen. Yhteistyön tekemisen tapa ja puolueen linja voivat olla melkeinpä millaisia hyvänsä tai olla olematta mitään, kunhan omalla edunvalvontalistalla olevista asioista mahdollisimman moni saadaan rastitettua, ja sen päälle pumpataan lisää etuja, jos tilaisuus tulee.
Nykykepun kanssa on vaikea rakentaa toimivaa ja kestävää hallitusta, jossa voi luottaa siihen, että apilapöksyinen kumppani hoitaa pelikentällä oman roolinsa sovitusti. Tämä koskee myös seuraavaa hallitusta, jonne Kepu voisi haluta täytepuolueeksi mukaan, jos vaan saavat läpi oman agendansa. Tuo Kepun agenda tuleviin hallitusneuvotteluihin - jos ovat järkevän hallituspohjan kasaamisessa lähelläkään vaa’ankieliasemassa - tulee olemaan kuin puolueella, joka on saanut vähintään tuplaten Keskustaa suuremman kannatuksen vaaleissa. Jos Kepun kanssa ei ole aivan pakko tehdä hallitusyhteistyötä, niin luulen, ettei Saarikon Kepu ole yhdenkään toisen suomalaisen eduskuntapuolueen johdon suosikkilistalla juuri näillä haminoilla (Lihapäätä ja Harkimoa emme huomioi hallitusspekulaatioissa, olivatpa mielipiteensä millaisia hyvänsä)