Uskoisin demareiden noinkin isot kannatusluvut selittyvät osittain sillä, että Marin on suosittu pm Euroopassa ja sekös hivelee heikkoa kansallista itsetuntoa, joka varmasti monilla johtaa siihen, että pitävät Marinia poikkeuksellisen substanssiosaamisen omaavana poliitikkona ja täten parhaana ehdokkaana pääministeriksi. Eduskuntavaalit ovat samalla henkilövaalit ja Marinilla on paras imago eturivin puolueiden puheenjohtajista perustuen taitavasti rakennetusta julkisesta imagokampanjasta. Eräänlaista populismia sekin. Voi vain arvailla mikäli Antti Rinne olisi edelleen demareiden pj ja olisi jorannut baarissa virkapuhelin kotona, vetänyt kotibileissä polviposeja, imutellut Paula Koivuniemen kanssa Teatteri-ravintolassa ja kutsunut muutaman setämiehen Kesärantaan esittelemään paskamahatifoa lehdistöhuoneeseen hoilaten jurrista räppiä "- Jouuu! Se on määäänbuuubsit, kaks äijää. Tänään mennään, tuu mun kaa. Jou, jou, se on Finland. Kesärata ja tälleen!", niin voisin kuvitella kannatuksen ryömivän hieman alempana kuin nyt Marinin ollessa puolueen pj. Toki on Marinin toimista posiakin annettava. Tapa jolla yhdessä presidentin kanssa menettelivät NATO jäsenyyden suhteen oli saumatonta.
Mitä tulee Perussuomalaisiin niin en jaa joidenkin mielipidettä siitä, että PS ei olisi halukas hallitukseen. Hallituspuolueena saa kuitenkin usein jopa määränsä enemmän omaa poliittista tahtoaan läpi. Ei ole olemassa poliittista liikettä, joka määrittelee itsensä vaalikaudesta toiseen räksyttäjän rooliin oppositioon. Perussuomalaisten kenties suurin ongelma on Purra, joka sinänsä taitavana poliitikkona ei omaa riittävää karismaa. Jos Halla-aho olisi edelleen puolueen pj olisi kannatus todennäköisesti n. 5-10% yksikköä nykyistä korkeammalla viitaten siihen kuinka paljon Halla-aho on nostanut profiiliaan Ukrainan sodan kommenteillaan ja julkisuudessa laajalle levinneellä klipillä, jossa nosti esiin mm. Lipposen ja Ahon toiminnan Venäjän lobbareina. Toisaalta hyvä niin, sillä EU-kriittinen, jopa EU-vastainen puolue ei ole Suomen etu etenkään tässä nykytilanteessa, jossa olisi varsin vahingollista mikäli Suomi tekisi itsestään periferiassa sijaitseva impivaaraan. Itselleni PS näyttäytyy puolueena, joka toimii kuin kriittinen media. Se räksyttää toimien vallan vahtikoirana ja toiminnallaan polarisoi itsensä vastuunkantajan roolista. Napsun pari maltillisemmalla politiikalla uskoisen sen sekä houluttelevan riveihinsä taitavampia poliitikkoja että saavan laveamman kannattajakunnan.
Keskustan syöksykierteestä olen suorastaan vahingoniloinen. Vasemmistohallituksen hampaattomana kumileimaisimena toimiminen ei ole vastuunkantoa vaan vallanhimossa märehtimistä ilman todellista mandaattia. Sen ovat - gallupien mukaan - myös Kepun omat äänestäjät ymmärtäneet. Kepu voisi lisäksi uudistaa sloganinsa. Vaikkapa muotoon: "Lypsykätemme ei väsy."