Marinhan on ennen kaikkea populisti, taitava sellainen. Marin haistaa ilmapiirin ja mukautuu siihen taitavasti.
Koska olen äänestänyt Marinia, minun pitäisi kai puolustaa häntä, mutta en mitenkään osaa nähdä Marinia taitavana populistina. Minusta hänen populisminsa on läpinäkyvää. Sen kuin valitsee mielipiteen, joka on riskitön ja jolle on riittävästi kannatusta.
Mitä väliä on sillä, että Suomen, Ruotsin ja Norjan kriminaalipolitiikka on osoittautunut globaalisti menestystarinaksi, kun sitä mitataan rikosten uusimisprosenteilla, koska kansan piirissä kuitenkin riittää kannatusta kovemmille rangaistuksille. Mielipide kovempien rangaistusten tarpeesta on turvallinen. Omat eivät hylkää, mutta muut lähentyvät. Mitään taitavuutta tuossa ei ole.
Tämä on rumasti sanottu, mutta on alkanut tuntua, että Marin on sivistymätön tai suorastaan tyhmä. Hän on ihminen, joka tarjoaa monimutkaisiin kysymyksiin yksinkertaisia vastauksia. Tämä voi tietenkin olla osa hänen populismiaan, mutta typeryyttä ja sivistymättömyyttä sekin on, että hylkää arvonsa, jotta itse menestyisi.
Marinin puolustukseksi on sanottava, että poliittisesti aktiiviset ihmiset yleensäkin näyttävät olevan keskimääräistä kyvyttömämpiä itsereflektioon ja oman harhaisuutensa tunnistamiseen.
Omille löytyy aina ymmärrystä, kun taas vieraat demonisoidaan. Kun kysymyksessä on oma etu, ratkaisut esitetään yksinkertaisina ja ne on tehtävä heti, mutta kun kysymyksessä on muiden etu, kaikki näyttää monimutkaiselta ja päätöksiä on syytä jarruttaa.
Kun oma puolue ei pysty luomaan ratkaisuja, syyllisiä ovat muut, mutta kun muut puolueet eivät pysty luomaan ratkaisuja, syyllisiä ovat he itse.
Tässäkin ketjussa asenne näkyy erinomaisesti. Usein tuntuu, että monille politiikan sisältöä tärkeämpää on pitää yllä kilpailuasetelmaa ja suorastaan päästä halveksimaan muita. Sitten kuitenkin kykitään samassa hallituksessa ja pyritään yhteistyöhön.