Välillä tuntuu, ettei Kokoomus ole vieläkään täysin toipunut Taru Tujusen lähdöstä. Helppo syyttää Orpon "nössöyttä", mutta Häkkäsen tai Lepomäen nostaminen PJ:ksi ei ole automaattinen tae nousukiitoon, honeymoonia lukuunottamatta.
Vaikkei itselläni mitään henkilökohtaisia kytköksiä kokkareihin olekaan, harmittaa puolueen stagnaatio. Kokoomuksessa on isot joukot fiksuja kentän ihmisiä ja teräviä ammattipoliitikkoja yhtä lailla. Maamme taloudellisen tulevaisuuden rakentamisen kannalta näkisin mielelläni Kokoomuksen "katto korkealla olevana", mutta dynaamisena keskustaoikeistolaisena yleispuolueena +25% suosiolla.
Osa kannattaa hallitusyhteistyötä nimenomaan Perussuomalaisten kanssa, ja osa vastustaa hallitusyhteistyötä nimenomaan Perussuomalaisten kanssa.
Kumpikin näkemys on nykytilanteessa Kokoomuksen kannalta väärä. Hallitusohjelma on se, mikä ratkaisee. Ei muu.
Jos snadin tarkennuksen sallit, niin eikös tuo Persujen kanssa yhteistyötä kannattava puoli ole lähinnä ajanut sitä, ettei PS:ää suljeta automaattisesti ulos mahdollisista hallituskumppaneista?
Enemmän mun silmään osuu avaukset, missä yhteistyö suoraan tyrmätään sen toisen lohkon puolesta. Substanssista huolimatta.
Kokoomuksen vanhat koirat ymmärtää että vasta hallitusneuvotteluissa ne väännöt käydään ja riidellään pointit perille. Nuorempi sukupolvi haluaa julistaa asiat selviksi jo ennen vaaleja mikä on tietysti aika naivia. Ruotsin blokkimalli kun ei toimi pitkällä ajanjaksolla.
Eikä SDP ole huono kumppani - jos saa politiikkansa vasemmalta kohti keskustaa.
Mutta kuinka realistista on odottaa, että näin tapahtuisi? SDP:n sisälläkin ymmärretään, että puolueen luonnollinen kannatus keikkuu 16 prosentin haminoissa jos sielläkään. Kannattajia siirtyy kovaa vauhtia kirkkomaayhdistykseen (ilmankos Kiuru on niin huolissaan koronasta, se syö lähinnä demareiden äänestäjiä eli yli 80-vuotiaita) eikä samaan aikaan nuoriin kaadereihin ilmaannu juurikaan täydennystä. Sen vuoksi demareissa hyväksytään Marinin äärivasemmistolainen linja vaikka sitten hampaita kiristellen niin kauan kuin se realisoituu "ylikannatuksena". Ainoa toivo järjen palaamisesta demareihin olisi kannatuksen putoaminen alle 16 prosentin ja sitä ei taida tapahtua niin kauan aikaa kun Marin esittelee vaatekaappiaan naistenlehdissä.
Kyllä. Ei ole mielestäni kovin realistista odottaa. Vasemmalla SDP syö Vihreiden ja Vassarien kannatusta enemmän kuin söisi oikeammalle siirtyessään Perussuomalaisten kannatusta.
Jos ajatellaan arvokonservatiiveja ja arvoliberaaleja vasemmiston ja oikeiston akselin kanssa eli nelikentässä, arvoliberaalit SDP, Vihreät ja Vassarit ovat Suomessa ainoa vasemmisto. Perussuomalaiset ovat arvokonservatiiveja oikealla, joten SDP:n on vaikea siihen suuntaan kulkea menettämättä enemmän kuin saa. Kyseessä on siis vasemmistolainen arvolliberaali SDP vs oikeistolainen arvokonservatiivi Perussuomalaiset.
Samasta syystä yhteistyö Kok + PS + Kesk on helpompaa, kun kaikki puolueet ovat jonkin verran arvokonservatiiveja ja oikealla. PS toki eniten arvokonservatiivinen ja Kok eniten oikealla.
Joku voi miettiä, missä RKP on. Se on arvoliberaali oikealla. Hyvin lähellä Kokoomusta, joka on niukasti konservatiivisuuden puolella.
SDP:n alamäki otetaan tyytyväisenä vastaan. Samoin pääministeri Marinin henkilökohtaisen kannatuksen lasku.
Toisaalta SDP:n kannatus on 3.5% korkeampi kuin koko enemmän persujen apupuolueeksi leimautuvan Kokoomuksen.SDP:n alamäki otetaan tyytyväisenä vastaan.
Toisaalta SDP:n kannatus on 3.5% korkeampi kuin koko enemmän persujen apupuolueeksi leimautuvan Kokoomuksen.
Niin, mieluummin sitä katselisi Kokoomuksen ja järki-demarien ja -vihreiden yhteistyötä, mutta niin kauan kun sekä Vihreät että SDP on tympeiden ryöstösosialistien ja intersektionalisti-puoskareiden käsissä niin mieluummin sitten persujen hullujenhuone - niitä voi sentään pitää tyytyväisenä jollain marginaalisilla maahanmuuttopolitiikan kiristyksillä, neekerivitseillä, viinalla ja steroideilla. Suomalaistyylinen erikoissosialismi tulee paljon kalliimmaksi.Toisaalta SDP:n kannatus on 3.5% korkeampi kuin koko enemmän persujen apupuolueeksi leimautuvan Kokoomuksen.
Vuonna 2017 Orpo ilmoitti suorasanaisesti, että kokoomus ei voi toimia Halla-ahon johtamien persujen kanssa samassa hallituksessa, koska arvopohja on niin erilainen. Tuolloin ymmärtääkseni tälle linjalle oli kokoomuksen sisällä laaja konsensus, vain joku yksittäinen Rydman taisi linjaa kritisoida.Juuri näin. Lisäksi ristiriidat konservatiivisemman kentän (pl. lähinnä Helsinki, ehkä pks ja Tku/Tre) ja puolueen varsinaisen johdon välillä saattavat häiritä politiikan tekemistä.
Hieno teksti, josta samaa mieltä. Mutta Kokoomus on jakaantunut. Tiiviisti sen yksi ilmenemismuoto. Osa kannattaa hallitusyhteistyötä nimenomaan Perussuomalaisten kanssa, ja osa vastustaa hallitusyhteistyötä nimenomaan Perussuomalaisten kanssa.
Suurella ilolla otan vastaan viestin missä vihdoin puhut nelikentästä, etkä Kokomuksen siirtymisestä "oikealle" kun se Suomessa tarkoittaa enemmänkin siirtymistä taloudellisesti oikealle, missä Kokoomus jo on äärimmäisenä oikealla. Kokoomus on toki siirtynyt arvoissa hieman konservatiivisuuden suuntaan, vaikka omaakin edelleen vahvan arvoliberaaliuden leiman. Minä en inhoa mitään niin paljon kuin vasemmiston/sosialistien täysin tarkoituksella ajamaa vasemmisto-oikeisto määritelmää missä halutaan kutsua historian painosta natseja äärioikeistoksi, vaikka olivatkin varsin sosialisteja ja tätä historian painolastia hyväksikäyttäen puhutaan oikeistona kaikista jotka suhtautuvat konservatiivisesti arvokysymyksiin, vaikka tätä asetelmaa ei meillä ole käytetty politiikasta puhuttaessa kymmeniin vuosiin, vaan vasen-oikea jakolinja on liittynyt puhtaasti taloudelliseen aspektiin sosialismin ja kapitalismin välillä. Kiitos siis tästä.Kyllä. Ei ole mielestäni kovin realistista odottaa. Vasemmalla SDP syö Vihreiden ja Vassarien kannatusta enemmän kuin söisi oikeammalle siirtyessään Perussuomalaisten kannatusta.
Jos ajatellaan arvokonservatiiveja ja arvoliberaaleja vasemmiston ja oikeiston akselin kanssa eli nelikentässä, arvoliberaalit SDP, Vihreät ja Vassarit ovat Suomessa ainoa vasemmisto. Perussuomalaiset ovat arvokonservatiiveja oikealla, joten SDP:n on vaikea siihen suuntaan kulkea menettämättä enemmän kuin saa. Kyseessä on siis vasemmistolainen arvolliberaali SDP vs oikeistolainen arvokonservatiivi Perussuomalaiset.
Samasta syystä yhteistyö Kok + PS + Kesk on helpompaa, kun kaikki puolueet ovat jonkin verran arvokonservatiiveja ja oikealla. PS toki eniten arvokonservatiivinen ja Kok eniten oikealla.
Joku voi miettiä, missä RKP on. Se on arvoliberaali oikealla. Hyvin lähellä Kokoomusta, joka on niukasti konservatiivisuuden puolella.
Ei olla kaukana siitä pisteestä, että persujen kanssa flirttailu tekee monelle tolkun arvoliberaalille kokoomuksen äänestämisen mahdottomaksi, vaikka esim. talouskysymyksissä puoluetta muuten haluaisi äänestää. Jo viime vaalikaudella kookomusäänestäjien keskuudesta siirtyi sivistysporvareita vihreiden leiriin eikä heitä kokoomus saa takaisin änkyräkonservatiivisia arvoja korostamalla.
Kokoomus on ennenkaikkea oikeistolainen talouspuolue. Yhteiset talousarvot ovat ne, mitkä yhdistävät puolueen kypäräpappiosaston, liberaalit ja kaikki muutkin äänestäjät. Kokoomuksen pitää päästä tekemään puolueen linjan mukaista talouspolitiikkaa. Kaiken muun on oltava toissijaista. Valitettavasti oikeistolaista politiikkaa ei pysty ajamaan ilman persuja. Johan se nähtiin jo 2019 kun Rinne olisi voinut lähteä uudistamaan taloutta ja maata Kokoomuksen kanssa, mutta valitsi mieluummin mukaan maaseudun vanhoillislestadioilaisten etujärjestöpuolueen.Vuonna 2017 Orpo ilmoitti suorasanaisesti, että kokoomus ei voi toimia Halla-ahon johtamien persujen kanssa samassa hallituksessa, koska arvopohja on niin erilainen. Tuolloin ymmärtääkseni tälle linjalle oli kokoomuksen sisällä laaja konsensus, vain joku yksittäinen Rydman taisi linjaa kritisoida.
Nyt Halliksen persujen kanssa yhteistyöhön kokkareiden piirissä suhtaudutaan ihan eri tavalla, osin jopa olla vähän innoissaan. Kokoomuksen linjan kannalta on huonoa, että tämä yhteistyöhalukkuuden lisääntyminen ei ole todellakaan seurausta persujen maltillistumisesta, pikemminkin päinvastoin, persut ovat valuneet yhä radikaalimpaan suuntaan. Tässä mielessä esimerkiksi Vapaavuoren hyvin ehdotonta suhtautumista persuihin edelleen pidän hatunnoston arvoisena.
Ei olla kaukana siitä pisteestä, että persujen kanssa flirttailu tekee monelle tolkun arvoliberaalille kokoomuksen äänestämisen mahdottomaksi, vaikka esim. talouskysymyksissä puoluetta muuten haluaisi äänestää. Jo viime vaalikaudella kokoomusäänestäjien keskuudesta siirtyi sivistysporvareita vihreiden leiriin eikä heitä kokoomus saa takaisin änkyräkonservatiivisia arvoja korostamalla.
Vuonna 2017 Orpo ilmoitti suorasanaisesti, että kokoomus ei voi toimia Halla-ahon johtamien persujen kanssa samassa hallituksessa, koska arvopohja on niin erilainen. Tuolloin ymmärtääkseni tälle linjalle oli kokoomuksen sisällä laaja konsensus, vain joku yksittäinen Rydman taisi linjaa kritisoida.
Nyt Halliksen persujen kanssa yhteistyöhön kokkareiden piirissä suhtaudutaan ihan eri tavalla, osin jopa olla vähän innoissaan. Kokoomuksen linjan kannalta on huonoa, että tämä yhteistyöhalukkuuden lisääntyminen ei ole todellakaan seurausta persujen maltillistumisesta, pikemminkin päinvastoin, persut ovat valuneet yhä radikaalimpaan suuntaan. Tässä mielessä esimerkiksi Vapaavuoren hyvin ehdotonta suhtautumista persuihin edelleen pidän hatunnoston arvoisena.
Tästä tuli mieleen (erittäin todennäköisen) tulevan kuntavaltuutetun kommentti nykyvihreisiin liittyen: aina, kun Iiris Suomela avaa suunsa tai Twitterinsä, yksi järkivihreä siirtyy muiden puolueiden äänestäjäksi.Kappaleen alkuosiossa olet hyvin jäljillä ja pätee osittain esim itseeni. Jälkimmäinen osio taas aika komediaa, arvoliberaalina nykyvihreiden äänestäminen ihan mahdoton ajatus.
Suurella ilolla otan vastaan viestin missä vihdoin puhut nelikentästä, etkä Kokomuksen siirtynmisestä "oikealle" kun se Suomessa tarkoittaa enemmänkin siirtymistä taloudellisesti oikealle, missä Kokoomus jo on äärimmäisenä oikealla. Kokoomus on toki siirtynyt arvoissa hieman konservatiivisuuden suuntaan, vaikka omaakin edelleen vahvan arvoliberaaliuden leiman.
Minä en inhoa mitään niin paljon kuin vasemmiston/sosialistien täysin tarkoituksella ajamaa vasemmisto-oikeisto määritelmää missä halutaan kutsua historian painosta natseja äärioikeistoksi, vaikka olivatkin varsin sosialisteja ja tätä historian painolastia hyväksikäyttäen puhutaan oikeistona kaikista jotka suhtautuvat konservatiivisesti arvokysymyksiin, vaikka tätä asetelmaa ei meillä ole käytetty politiikasta puhuttaessa kymmeniin vuosiin, vaan vasen-oikea jakolinja on liittynyt puhtaasti taloudelliseen aspektiin sosialismin ja kapitalismin välillä. Kiitos siis tästä.
Mitä tulee itse galluppiin, niin mielestäni se luo huolestuttavaa kuvaa siitä mihin tämä maa on menossa. SDP menetti 0,8 yksikköä, Vihreät ja Vasemmisto nousi yhteensä 0,7 eli minkäänlaista siirtymää ei ole tässä kentällä havaittavissa. En todellakaan pidä siitä, että täällä aletaan blokkiutumaan kahdeksi ryhmäksi joiden välillä sitten käydään taistelua tyyliin USA, koska se on aivan helvetin paska esimerkki ja kertoo ainoastaan siitä miten demokratia voi huonoimmillaan toimia. Tässä maassa meni hemmetin kauan hyvin kun erilaiset puolueet pystyivät tulemaan toimeen keskenään. Enkä todellakaan tykkää tästä uudesta suunnasta.
Tässä mielessä esimerkiksi Vapaavuoren hyvin ehdotonta suhtautumista persuihin edelleen pidän hatunnoston arvoisena.
Minusta tässä palataan tähän blokkiutumiseen. Kun Vihreät päätti puoluekokouksessaan nostaa punaista paperilappua ja ilmoittautua vasemmistolaiseksi, niin siinä vaiheessa lakkasi Kokoomukselta mahdollisuudet löytää kumppaneita PS:n ulkopuolelta. Kun vaihtoehdot on, että joko yrität saada käytänössä yksin kasaan 50% enemmistön tai sitten etsit edes jonkun jonka kanssa voit toimia, niin vähiin jäi vaihtoehdot. Minä näkisin tämän tilanteen enemmänkin niin, että Vihreät maalasivat itsensä nurkkaan, SDP meni sitten perässä ja nyt on oikeastaan enää yksi puolue joka taistelee tätä blokkiutumista vastaan ja se on "kaikkien vihaama" Keskusta. Vaatisi melkoisen suunnanmuutoksen Demareilta, jos he meinaisivat kaivaa itsensä pois tuolta punaisesta kolosta, mutta toisaalta sieltä on käytännössä jo konservatiiviset siirtyneet Perussuomalaisiin, joten tuskin on edes halua moiseen.Minusta Kokoomuksessa olisi ollut tilaa enemmän Vapaavuoren kaltaiselle ajattelulle. Mutta - edelleen siis mielestäni - on käynyt niin, että yhteistyön arvopohja Perussuomalaisten kanssa on kasvanut Perussuomalaisten siirtyessä selvästi oikealle. Tavoitteet mm. talouspolitiikassa on pitkälti samat. Ja kun hallituksen politiikka ja erityisesti hallituksen talousnäkemykset vs Kokoomuksen talousnäkemykset ovat entistä etäämpänä toisistaan, Perussuomalaisiin suhtautuminen on Kokoomuksessa muuttumassa.
Jos PS ilmoittaa, että myös se on halukas tutkituttamaan ja pohtimaan uudelleen Suomen NATO-jäsenyyttä seuraavan hallituksen aikana, tämä lähentäisi puolueita myös turvallisuuspolitiikassa.
Kovin kannatettavaahan yhteistyö PS + Kok on ollut Kokoomuksen kenttäväen piirissä jo pitempään. Luokkaa 80 prosenttia.
Minusta tässä palataan tähän blokkiutumiseen. Kun Vihreät päätti puoluekokouksessaan nostaa punaista paperilappua ja ilmoittautua vasemmistolaiseksi, niin siinä vaiheessa lakkasi Kokoomukselta mahdollisuudet löytää kumppaneita PS:n ulkopuolelta. Kun vaihtoehdot on, että joko yrität saada käytänössä yksin kasaan 50% enemmistön tai sitten etsit edes jonkun jonka kanssa voit toimia, niin vähiin jäi vaihtoehdot. Minä näkisin tämän tilanteen enemmänkin niin, että Vihreät maalasivat itsensä nurkkaan, SDP meni sitten perässä ja nyt on oikeastaan enää yksi puolue joka taistelee tätä blokkiutumista vastaan ja se on "kaikkien vihaama" Keskusta. Vaatisi melkoisen suunnanmuutoksen Demareilta, jos he meinaisivat kaivaa itsensä pois tuolta punaisesta kolosta, mutta toisaalta sieltä on käytännössä jo konservatiiviset siirtyneet Perussuomalaisiin, joten tuskin on edes halua moiseen.
Minulla on sellainen usko, että jos SDP olisi edelleen se AY-liike puolue joka se oli vielä reilut 10v sitten, niin tätä koko yhteiskunnan kahtiajakautumista ei tapahtuisi. Demarit ja Kokoomus tulivat aikanaan toimeen, toki meno oli vähän kuin ison firman palaverissa missä paha EK ja vielä pahempi AY-liike kalisteli peitsiään, mutta jotenkin nekin aina pääsi kuitenkin jonkinlaiseen lopputulokseen. Minusta Demarit ovat hylänneet aika totaalisesti tuon koko AY-liike aspektin omasta toiminnastaan. Ikäänkuin heittäneet sen "turhana" roskakoriin vaikka se oli se syy miksi SDP yleensäkkin oli/on niin iso puolue. Moni kuitenkin muistaa vielä kaikki "vastakkain asettelun aika ei ole ohi" tyyliset mainokset, vaan kyllähän se on ohi kun Demarit itse hylkäsi sen duunarin ja Korona aika on vain korostanut tätä asetelmaa.Puhtaasti arvaan, että Vapaavuori ei uusisi sellaisenaan yli vuoden takaista puheenvuoroaan Perussuomalaisista. Tilanne on nyt erilainen.
Jos saisi valita, hyvä hallitusohjelma, jossa ratkaisuja isoihin haasteisiin. Tämä olisi ykkönen. Sen jälkeen hallitukseen mielellään kaikki isot puolueet, ja vähän pienemmätkin. Kun on kasvuluista ja -ennusteisat tietoinen ja osaa yhdistää ne julkisen sektorin velan kasvuun nyt 60 % -> 140 % vuoteen 2050 mennessä, olisi pakko vihdoin herätä ja lopettaa pikkupolitikointi.
Pidätkö tätä kovinkaan todennäköisenä. Eikös Perussuomalaiset puhu yhä EU eron puolesta. Tuskin haluavat liittyä NATO:on. Tietysti varmasti paljon riippuu kuinka kovasti Halla-aho haluaa olla pääministeri ja minkä verran on valmis joustamaan. Paljonhan tässä on kysymyksiä ja muuttujia vielä.Jos PS ilmoittaa, että myös se on halukas tutkituttamaan ja pohtimaan uudelleen Suomen NATO-jäsenyyttä seuraavan hallituksen aikana, tämä lähentäisi puolueita myös turvallisuuspolitiikassa.