Aatteiden markkinoilla pitää olla tarjontaa, mutta moneskohan liberaalipuolueviritelmä tämä onkaan? Olisi mukava lukea syvällinen analyysi, miksi liberaali aate ei Suomessa kanna ainakaan siten, että tällainen puhdas markkina- ja arvoliberalismin yhdistelmä ei vedä.
Ei kai siihen muuta analyysia tarvita kuin arvo- ja kyselytutkimukset. Suomessa on aika heikosti kysyntää millekään yövartijavaltiolle tai sen johdannaisille.
Itse näen nämä liberaaliviritykset tuomittuina epäonnistumaan jo siitä syystä, että niille ei ole orgaanista kysyntää. Suomessa ei ole satojen tuhansien ihmismassaa, joka:
1) kannattaisi yhdysvaltalaista yhteiskunta- ja sosiaaliturvamallia
2) olisi suoraan tai välillisesti riippuvainen em. muutoksista
3) ei haluaisi äänestää kokoomusta, joka jo käytännön tasolla ajaa verotuksen ja sääntelyn keventämistä
Jäljelle jää siis idealistit, dogmaatikot sekä kokoomuslaisen politiikan kritisoijat. Heitä on toki jonkin verran, mutta kannatusta syö vasemmalta vihreät ja oikealta rkp.
Jos vertaa vaikka keskustaan tai demareihin, niin ero on valtaisa: näillä kahdella joukkopuolueella on sekä yhdessä pitäviä intressiryhmiä (palkansaajat, eläkeläiset, maanviljelijät, haja-asutusasujat) että ideologista liimaa (sosiaalidemokratia, alkiolaisuus, marxilaiset sovellukset, talonpoikaisperinne). Liberaaleja kiinnostaa lähinnä, saako prisman kassalta viskiä vai joutuuko kävelemään kadun yli Alkoon.
Otan yhden sitaatin tuosta puolueohjelmasta:
Julkisen sektorin tulee keskittyä ydintehtäviinsä ja välttää puuttumista asioihin, joihin puuttuminen ei ole välttämätöntä. Tällä hetkellä valtio on ottanut itselleen lukuisia tehtäviä, joihin julkisen sektorin ei pitäisi puuttua lainkaan.
Yhteiskunnan tulee huolehtia heikoimmistaan, kuten lapsista, vanhuksista, sairaista ja vammaisista. Valtion tulee taata jokaiselle kansalaiselle ihmisarvoinen kohtelu, eikä ainuttakaan väestöryhmää saa syrjiä lainsäädännöllisin keinoin. Heikko-osaisista huolehtiminen ei saa kuitenkaan johtaa koko aikuisväestön holhoamiseen.
Pelkästään tuossa näkyy ideologinen ristiriitaisuus: Ensin esitetään kova ideologinen tavoite. Sitten tyynnytellään, että ei me nyt kuitenkaan vanhuksia jätetä pakkaseen. Tuollainen toimii paperilla, mutta sitten kun mennään kansantalouden kovaan ytimeen, huomataan, että kaikki vaikuttaa joka tapauksessa kaikkeen. Jos tupakanpolton sääntelyä kevennetään, ihmisiä sairastuu enemmän keuhkosyöpään ja laskun kuittaa hyvinvointivaltio, jonka siis liberaalipuolueen mukaan
tulee huolehtia heikoimmistaan.
Käytännössä tuo puolueohjelman jälkimmäinen kappale kumoaakin hyvin pitkälti ensimmäisen. Suomessa(kin) valtion noin 55-60 miljardin budjetista suurin osa menee pelkästään ihmisten kouluttamiseen, terveenä pitämiseen ja hoivaamiseen. Liberaalipuolue antaa ymmärtää, että em. ydintehtävät olisivat jollain tavalla unohtuneet. Eivät ne ole, vaan niihin se raha menee, ja niistä kansalaiset haluavat myös pitää kiinni.
On oikeastaan tarpeetonta viljellä "heikoimmista on huolehdittava"-disclaimereita, jos ensimmäinen kirjaus puolueohjelmasta on kuin suora sitaatti 1800-lukulaisilta klassisen liberalismin kehittelijöiltä. Eivät John Locke tai John Stuart Mill kirjoittaneet modernin teollisuusvaltion kontekstissa, vaan he elivät ihan aidosti sellaisissa oloissa, joissa merkantilismi ja monarkismi estivät perusoikeuksien toteutumisen. Nyt nämä samat mantrat on siirretty 2020-luvulle ikään kuin jonkinlaisina ideologisina opinkappaleina.
Ymmärrän sinällään lähtökohdan, jossa halutaan vähän parturoida pahimpia monikulttuurisuuskoordinaattorien virkoja, mutta tätä kehitystä ajavat jo kohtuullisella antaumuksella sekä kokoomus että perussuomalaiset. Periaatteessa nämä ovat myös lillukanvarsia isossa kuvassa, sillä isot rahat on jaossa mm. sote-uudistuksessa.
Tämä tällaisena reaalipoliittisena kannanottona. Itsekin kuulun oikeisto-liberaalien puolueiden potentiaalisiin äänestäjiin, mutta em. seikat estävät äänestämästä.
