Torsti kirjoitti:
Hancockista täysin eri mieltä. Tai sanotaan näin, että niissä otteluissa mitkä näin ja kuulin herran otteista niin kyllä ainakin yhtä hyvin on paikkansa ansainnut kuin JOjanen. Kontiola kärsi ketjukavereistaan ja oli osittain siksi yössä. Koitti ensimmäisissä kahdessa ottelussa ratkaista itse, kun syötöistäkään ei mitään hyötyä olisi ollut. Hankki taas pelasi hyvällä draivilla, toi kiekkoa varmasti ylös, otti iskuja paljon vastaan. Hänkin kärsi paljon Vertalan anemiasta.
Totuus on, että Öhmannille ja Laineelle olisi tullut antaa enemmän vastuuta, kun ensimmäisissä otteluissa parivaljakko oli selvästi Tapparan parhaimmistoa. Öhman kärsi vastuunpuutteesta myös koko runkosarjan, saa nähdä mitä ensikaudella tapahtuu. Lähteekö mies itse, potkitaanko pihalle, tuleeko vastuuta vai jatketaanko samalla linjalla.
Kyllähän Tapparalla pettivät nimenomaan ne pelaajat joiden piti kantaa joukkuetta vaikeina aikoina. Lähinnä pisteiden (lue maalien) tekoon ongelmat kasautuivat ja juurikin mainitsemani pelaajat olivat vastuussa siitä osastosta, Lehto tietysti poislukien. Hancock pelasi nähdäkseni yhden hyvän ottelun tässä sarjassa ja sekin oli sarjan viides ottelu jossa hän jäi pisteittä. Kolmannen ottelun hurlumheissä pari pistettä ja muuten aivan lapanen koko loppusarjan. Ässät yksinkertaisesti taklasi miehestä mehut pois ja sen jälkeen se kiekon ylöstuontikin oli kyllä kuin hidastetusta filmistä. Tästä kärsivät suoraan sitten myös Vertala ja Venäläinen eikä toisinpäin, vaikkakin myös nämä kaksi pettivät pahasti. Hancockin tehtävä oli siis olla ykkössentteri ja epäonnistui siinä joten mielestäni ei ansainnut minuuttejaan.
Kontiola pelaili omia pelejään myöskin ensimmäiset neljä ottelua kunnes tavallaan heräsi muun joukkueen mukana viidenteen peliin. Ne yksin kuljettelut suoraan neljän Ässä-pelaajan sumppuun hyökkäyssinisellä olivat jotain ihan muuta kuin tehokasta hyökkäyspelaamista. Konna aloitti laukomaan vasta kuudennessa ottelussa ja heti tolpat kilisivät. Miksei aiemmin ? Totta on että Ojanen ei pystynyt antamaan tehollisesti tukea ja siksi Kontiola siirrettiinkin Öhmanin laitaan mutta toisaalta kultakypärää kantava pelaaja ei voi koko ajan odottaa että joku muu olisi tekemässä itselle kaiken valmiiksi. Kontiola maksoi vielä oppirahoja ja pelailee ensi kaudella hyviä pelejä rapakon takana.
Öhman ja oikeastaan koko ketju sai myöskin huomattavasti enemmän vastuuta kuin runkosarjassa ja hyvä niin. Öhman näytti mikä ero on pelaajalla joka aidosti hakee voittoa ja sellaisella joka pelkää tappiota (Hancock). Molemmat taitopelaajia, ei hirveän fyysisiä mutta silti Öhman voitti järjestään omat kaksinkamppailunsa ja haki kiekkoa ahnaasti ahtaista väleistä. Laine tuki miestä hyvin vaikka olikin jälleen pari peliä yössä kuten hänellä on tapana. Mielestäni pelaajan onnistuminen tai epäonnistuminen tulee heijastaa siihen minkälaisessa roolissa hänen kuuluu pelata. Fakta oli nyt se, että duunarit onnistuivat ja tähtipelaajat romahtivat tai ainakin pettivät. Eli se uhkakuva että laaja materiaali muuttuu tasapaksuksi kävi osittain toteen. Tasoaan nostivat aivan muut miehet kuin ne muka johtavat pelaajat.
Ässät pelasi viisaasti ja jaksoi sittenkin loppuun asti, toki se pudotti tempoaan niistä infernaalisista lukemista joita sillä oli ensimmäisissä peleissä mutta se ei silti jäänyt katselemaan mitä Tappara tekee. Ässät oli siinäkin mielessä hyvä esimerkki siitä miten toimii voittava playoff-joukkue. Ykköspelaajat olivat selkeästi ykköspelaajia ja Kivenmäki oli täysin suvereeni pelaaja poislukien sarjan kolmas ottelu. Lisäksi joukkueesta nousi sitä ennen sarjaa peräänkuulutettua uutta maalintekovoimaa Kaipaisen ja viime kädessä sitten Hiseyn ja kumppaneiden johdolla. Ts. Ässät kasvoi ottelusarjan aikana ja oli täysin eri joukkue kuin runkosarjassa. Riksman sai jännityksen karistettua kolmannessa pelissä ja selätti Lehdon tyylipuhtaasti, jälleen osoitus avainpelaajien merkityksestä.
Loppujen lopuksi Ässät oli joukkue joka halusi voittaa ja Tappara oli joukkue joka pelkäsi tappiota. Se näkyi sitten kaikessa tekemisessä jäällä ja sen ulkopuolella. Varsinkin viimeinen ottelu oli siitä hyvä osoitus, sillä Ässien ensimmäisen maalin jälkeen oli päivänselvää miten ottelussa tulee käymään. Tappara lamaantui ja hermostui, jonka seurauksena liike jäi jonnekin ja joukkue istui jäähyllä. Lopulta sitten voittomaalissa Komarov voitti kaksinkamppailunsa Mäntymaan kanssa 100-0 ja sitten enää odoteltiin rantapallosadetta. Ässät haastaa nyt Kärpät ja on mielenkiintoista nähdä onko Kärppien paketti tarpeeksi valmis ja ennenkaikkea ovatko pelaajat valmiina. Toisaalta haluan nähdä että vieläkö Ässillä on henkisiä voimavaroja taistella samalla raivolla. Kärppiä vastaan joukkue joutuu todennäköisesti suuntaamaan fyysiset iskunsa tarkemmin ja fiksummin, eli ikäänkuin sellainen summittainen pommitus on jätettävä pois ja iskettävä oikeaan aikaan. Helpolla Kärpät ei pääse mutta siellä on kokemusta isoista peleistä Tapparaa enemmän.
Tappara paransi silti edelliskausista ja pitää muista että joukkueessa oli paljon samoja pelaajia jotka rämpivät kaksi kautta MS:n surullisessa valmennuksessa. Nyt on kurssi käännetty ja toivottavasti tämä antoi taas lisää oppia tulevaisuutta varten, niin pelaajille, valmennukselle kuin myös toimitusjohtajalle.
Vielä kerran siis, onnea Ässille. Mahtava sarja ja kaikesta huolimatta hieno joukkue joka sitoutui täydellisesti pelaamaan padalle ja punaiselle. Aina hieno katsella sellaista.
