IFK:lle ansaittu voitto, maalit ratkaisevat. En ole kuitenkaan ollenkaan huolissani, koska Jokereiden peli-ilme oli kuin toiselta planeetalta ensimmäiseen DDR-otteluun verrattuna ja tasaviisikoin pelatessa joukkueella ei ollut missään vaiheessa hätää (paitsi IFK:n ensimmäisen YV:n jälkimainingeissa). Tuomarityöskentely oli luvalla sanoen paskaa, mutta se ei suosinut kumpaakaan, joten sen taakse ei voi mennä. Kultakypärät maalintekijöinä, koko ajan sai haukkoa henkeä Peltosen tai Lahden pitäessä kiekkoa. Jossittelu on kivaa, mutta hyvällä tuurilla Jokereiden maalisarakkeessa olisi ollut 3-4 maalia enemmän. Kerälällä oli läpiajo, Mäki ja Nokelainen pääsivät 2 vs. 0 -tilanteeseen ja Pihlman osui poikkipuihin. Nämä pomppivat välillä sisään ja välillä ulos, aivan kuten IFK:lla oli kaksi tolppalaukausta ensimmäisessä ottelussa. Turha niitä sen enempää jossitella. IFK:lla oli kaksi hyvää maalipaikkaa ja ensimmäistä kertaa sarjassa oikea mies oli tilanteissa, joka konkretisoi tulostaululla. Ei tää oo niin vaikeeta hei! Sieltä sota-alueelta pääsi iskemään ja ensi pelissä siellä ei saa olla noin paljon tilaa. Peltonen kun ei joutunut vieläpä maksamaan mitään hintaa noista maaleista vaan vapaasti pääsi laittamaan kiekon ohi muuten taas hyvin pelanneen Lasakin.
Mielellään sitä olisi laittanut jullit jo keskiviikkona lomille, mutta maltetaan nyt sitten perjantaihin saakka. Uutta matoa koukkuun ja keskiviikkona on sitten uusi peli. Kahden ensimmäisen pelin intensiivisyys jatkui ja toivottavasti laidat ja pleksit paukkuvat myös neljännessä ottelussa. Sitä odotellessa...
