Hoinpa sitä vielä eilen, että tässä vaiheessa sarjaa peli on 90% psykologiaa. Eilistä ottelua ennen matseihin näytti joukkueenjohto, pelaajat ja osa faneista lähteneen takki auki. Se näkyy kauas. Minä en ole mitenkään fanaattinen Lukkofani, vaan kylmän rationaalinen joissain tilanteissa. Oma arvioni on, että siinä, missä Lukko viime vuonna kaatui pelimoraalin romahtamiseen, tänä vuonna HIFK seurasi Lukon jälkiä. Tosin HIFK pyrki edelleen pelaamaan fyysistä peliä, kun Lukko meni sarjassaan HPK:ta vastaan eteenpäin toinen siipi maata laahaten.
Koska kyse on psyykestä, se tarkoittaa sitä, että merkittävimmät seikat ottelusarjojen kääntymisessä ovat: motivaatio, pelihuumori, perusasioihin keskittyminen, joukkueen yhtenäisyys, muutamia listatakseni. Näissä asioissa Lukko oli edellä HIFK:ta ja HIFK:n materiaalietu kaatui psyykkiseen siivettömyyteen. Hienoiset ylilyönnit eivät valitettavasti auttaneet HIFK:ta, joten siltä osin (jos kyse oli valmentajan taktiikasta), hän luuli (tai odotti siltä) ehkä joukkueestaan liikaa ja tahollaan sekoitti pelaajien pasmoja entisestään.
Joka tapauksessa värikäs sarja. Pelkäsin itse ennen sarjan alkua viimevuotisen kertautumista, varsinkin kun HIFK:lla oli selvästi kovempi materiaali kuin HPK:lla viime vuonna. Pitkälti samoja asioita tässä sarjassa nähtiin kuin vuotta aiemmin: hylättyjä maaleja, viheltämättömiä jäähyjä, jotka näyttivät kääntyvän kaikki toisen tappioksi. Ongelma niin Lukolla kuin HIFK:lla (myös faneilla) oli noiden 'vääryyksien' ylipääseminen. Sillä aikaa, kun vielä itkeskeltiin ja harmiteltiin pelin luonnetta (eli sitä, ettei aina voi voittaa) tuli nokkiin kerta toisensa jälkeen. Voittaja on lopulta se, kumpi on valmiimpi voittamaan (kulunut valmentajien fraasi). Itse toistelin sarjan alusta, että kaikki on Lukosta (joukkueena) kiinni.
Siksi nostaisin koko sarjan kääntäneissä syissä yhteen, selvästi erottuvaan asiaan, jota Pentti Matikainen jostain syystä vähättelee: hermokontrolli. Sehän ei yksinomaan tarkoita sitä, että pitää tappeluissa hermonsa kasassa, vaan kylmäpäisyyttä niin omalla maalilla kuin toisen maalilla. Hätiköidyt ratkaisut, maalivahtien floppaamiset kertovat kaikki siitä, ettei pelaajat olleet psyykkisesti valmiina. Nyt on liian myöhäistä asialle enää mitään tehdä, ensi vuonna uudelleen (niinhän Lukkokin nyt).
Hyvää kesälomaa HIFK:lle ja malttia jatkossa. On hyvä, että mukana on tunteita, mutta joskus parempaa tulosta tulee kylmällä järjenkäytöllä.
Ja Lukko... On tässä jo ehditty suossa rämpiä ja tappion karvasta kalkkia nieleskellä Freddy Lindforsit, Jukka Jaloset, Timo Tuomet, Tihot, Ikat ja nyt... Rautakorpi. Lopulta valmentajalla on melkoinen osuus joukkueen menestyksessä ja toivoisin Lukon kiinnittävän jatkossakin enemmän huomiota valmentajia valitessaan. Timo Tuomi ja Ika ovat tässä kohdin tarpeeksi sanottu... Toivotaan, että pojilla päät pysyy kylmänä ja vaikka ei finaaleihin asti mentäisi, niin hyvä, jos jokainen tekee parhaansa. <3
