Yksi todella tärkeä pointti playoffeissa on pelaajien kokemus. Siis ei ikä, vaan kokemus nimenomaan pleijareista ja kovista, tärkeistä peleistä. Ja näiden pelien esityksiä vertailemalla sitä paitsi saa paljon luotettavampaa dataa kuin runkosarjastatseja katsomalla (vrt. Markku Tähtinen, joka ei kai montaakaan PO-peliä ole urallaan pelannut, ainakaan aikuisissa?)
Siispä kokeneiksi kovien pelien kävijöiksi listaisin nämä herrat:
Lukko:
Roloson (AHL ja yhdeltä kaudelta jopa 11 NHL-PO-peliä. Mutta ei muuta, kaikesta huolimatta)
Hämäläinen (maajoukkue, Lukko, Jokerit, SM-kultaa ja -mitaleita sekä maailmanmestaruus, mm-mitaleita)
Saarela (Lukko, Jokerit, Ruotsi, sm-kultaa)
Porkka (varauksin, Lukossa jonkin verran PO-pelejä, ei kuitenkaan finaaleita tms. Lisäksi vuosia Saksassa)
Gill (NHL, Bruins ei kylläkään ole kovin pitkälle tainnut mennä)
Pirnes (erityisesti Tappara, jossa SM-kultaa ja muitakin mitaleita, PO MVP)
Toporowski (Ilves, Ruotsi, AHL)
Larouche (Amerikan alasarjat)
IFK:
Vokoun (Tsekin maajoukkue mm. World Cupissa, NHL - tosin vain yhdellä kaudella kuten Rolosonkin)
Lundell (PO-pelejä monessa eri joukkueessa, tosin yleensä ei erityisen hyvin. Pl. viime kausi IFK:ssa loistavat pelit)
Karalahti (IFK, maajoukkue, sm-kultaa ja mitaleita, mm-mitaleita)
Lydman (IFK, maajoukkue, NHL, sm-mitaleita, WC-finaali, SC-finaali, mm-mitaleita)
Kultanen (IFK, sm-kultaa ja mitaleita)
Saarinen (Jokerit, Ilves, IFK, SM-kultaa ja mitaleita(?), pienessä roolissa Jokerien mestarijoukkueessa)
Zidlicky (Ekstraliiga, IFK, Tsekin maajoukkue mm. WC, NHL 1 PO-peli)
Jokinen (IFK, maajoukkue mm. WC, sm-kultaa ja PO MVP, mm-mitaleita)
Ruutu (IFK, maajoukkue, NHL, sm-kultaa ja mitaleita, PO-maalikuninkuus, mm-mitaleita)
Pärssinen (IFK, HPK, maajoukkue, sm- ja mm-mitaleita)
Kuhta (IFK, sm-kultaa (pieni rooli) ja -mitaleita. Viime kaudella erittäin tehokas)
Harkins (IFK, AHL, sm-pronssia ja hyvät tehot pleijareissa läpi uran. Ei kuitenkaan voittoja)
Pirjetä (TPS, IFK, Kärpät, Tappara, Ruotsi, maajoukkue, sm- ja mm(?)-mitaleita, olisiko voittanut TPS:ssä mestaruudenkin?)
Olikohan niitä vielä muita... No, saahan tuosta jo kuvaa. IFK:lla 6 entistä Suomen mestaria, Lukolla 3. NHL:ssähän vanhoja mestareita pidetään sellaisina, jotka "osaavat voittaa".
Tietysti IFK:n runko pelasi viime kaudella pronssia, ja siinä samalla monta erittäin kovaa peliä.
Tällä perusteella IFK:lla olisi selvä etulyöntiasema. Valmentajat ovat molemmat kokeneita SM-mestareita, mutta ehkä Aralla maajoukkuekokemus tuo oman etunsa. Toisaalta, ei onnistunut ihan loppuun saakka siellä kuin kakkosena.
Tietenkään kokemus ei yksinään ratkaise mitään, mutta saattaa se olla juuri se viimeinen ratkaiseva ero muuten tasaisessa väännössä. Ei liene sattumaa, että NHL:ssä mestarisuosikit aina ostavat siirtotakarajalla vanhoja sarjajyriä joukkueeseensa kokemusta tuomaan.
Viestin lähetti Metsästäjä
Maalivahtiparina Vokoun-Roloson on ennakolta melko tasainen ja etua ei ole kummallekaan suuremmalti, sillä en ala asettamaan tämän tasoisia maalivahteja paremmuusjärjestykseen. Parivaljakosta Lundell-Vehanen selvä etu on Lukolla.
Tästä vielä, enpä tiedä kuinka selvä tämä etu on. Ehkä Vehanen on aavistuksen parempi, ei välttämättä sitäkään. Janne on aikoinaan ollut sysipaska pleijareissa, mutta viime kaudella oli yllättävän hyvä. Sitäpaitsi, ihan sama kuka siellä penkillä istuu, peliaikaa taitaa tulla molemmille vain ykkösveskan loukkaantuessa tai flopatessa. Silloin etu on kyllä ilman muuta vastustajalla.