Tässä ketjussa loistaa taas kirkkaimmillaan fanin ja jääkiekon ystävän ero. Fani ei näe vastustajan pelissä tai pelaajissa mitään hyvää, vaikka kentällä tapahtuisi mitä. Omat esitykset taas nähdään sokeasti ja jokainen asia osataan kääntää itselle edulliseen suuntaan. Ja omia puolustetaan, vaikka mitä tapahtuisi. Jääkiekon ystävä taas osaa nauttia pelistä kokonaisuudessaan ja saa elämyksiä myös vastustajan hyvistä suorituksista. Ja ennen kaikkea osaa antaa niille arvostusta. Itse olen pikkuhiljaa muuttunut sokeasta fanista jääkiekon ystävän puolelle, eikä se silti vähennä IFK:n kannatustani piiruakaan. Nykyään vaan osaa nauttia myös vastustajan hyvistä suorituksista. Itse toivoin Lukkoa vastustajaksi puolivälieriin. En siksi, että aliarvioisin Lukkoa, vaan siksi, että tiesin edessä olevan huikeaa ja värikästä kiekkoa. Vastus on ehkä kovin mahdollinen, mutta vastikkeeksi ollaan saatu hyvää ja värikästä jääkiekkoa, ihan niin kuin toivoin. Itse olen nauttinut suuresti myös vastustajan pelaajien, kuten Gillin, Toporowskin, Torkin, Saarelan ja Rolosonin otteista. Ja Lukon yleensäkin. Samalla myös omat ovat esittäneet ainakin hetkittäin hyvää kiekkoa. Väriä nyt ainakin on ollut. Ja on se nyt kumma, jos toisessa jengissä on muka vain paskoja pelaajia ja toisessa vain hyviä, kun pleijareihin startattiin kuitenkin sijoilta 4 ja 5.
Otetaan nyt esimerkiksi Ruutu, kun se kerran tuntuu olevan kuuma puheenaihe. Toisten mielestä Ruutu on surkea kiekkoilija ja yleensä ”vastustajan paras pelaaja”. Toiset taas näkee Jarkon esityksissä aina vain hyvää. Lieneekö totuus taas siinä välissä. tosiasia on, että Ruutu tasapainoilee jatkuvasti siinä rajalla, että onko esityksistä joukkueelle enemmän hyötyä vai haittaa. Tosipeleissä yleensä enemmän hyötyä. Ensimmäisessä pelissä OJ oli HIFK:n paras pelaaja, mutta Ruutu tärkein. Jatkuvaa hiillostusta, pari jäähyä vastustajalle ja ihan hyvää peliä muutenkin. Toisessa pelissä mentiin taas rajan yli ja kirkkaasti. jäällä oli se Ruutu, josta oli joukkueelle enemmän haittaa. Mutta väittääkö joku, että JRuutu ei lisäisi väriä ja mielenkiintoa tähän sarjaan? Luulisi, että kyseessä on pelaaja, jonka otteita on mukava seurata leiristä riippumatta. Itse en Jarkosta luopuisi ja toivoisinkin jokaiseen joukkueeseen samanlaista pelaajaa.
Itse en suostu uskomaan tappioon ennen, kuin summeri soi viimeisen pelin päättymisen merkiksi. Jos lomat on edessä, niin ollaan ainakin tiputtu todella kovalle jengille. Ja vielä äijäjengille, eikä millekään marjastajille. Varmaa on ainakin se, että paras seitsemästä systeemillä se parempi joukkue jatkaa. Kuten tuossa ensimmäisessä kappaleessa totesin, niin itselläni ei ole enää vaikeuksia hävitä paremmalle porukalle. Ja tämä koskee sekä kaukalossa, että katsomossa koettuja tappioita. Harmittaa toki välillä lujaakin, mutta kun tunnustaa tosiasiat, niin tappionkin voi hyväksyä hyvän pelin päätteeksi. Ja jos joku ei ole vielä huomannut, niin siellä pelataan parhaillaan upeaa sarjaa HIFK – Lukko. Kannattaa nauttia nyt, kun se on kesken, eikä vain miettiä pelin tiimellyksessä, että mistä pääsee dissaamaan vastustajaa foorumiin.
Ja tämä teksti ei ollut suunnattu erityisesti kummankaan joukkueen kannattajille, vaan ihan yleiseksi jorinaksi.
P.S. HIFK vie sarjan 4-3, kiitos Lundellin.
