Nimimerkki Punamusta haluaa tunnustaa, kertoa ja hyvästellä. Toimin viestin välittäjänä hänen hyvänä ystävänään tämän puolesta:
Tässä vielä toistaiseksi viimeinen viestini teille kaikille. Mistä aloittaisin... on tapahtunut niin paljon ja välillä oli vaikeaa pysyä perässä. Myönnetään ihan ensimmäiseksi, että olin koukussa kirjoittamiseen ja käytin liikaa aikaa siihen. Laiminlöin sekä nukkumista että lääkkeiden ottamista. Olen ennenkin laiminlyönyt monia asioita voidakseni käyttää aikaa yhteen. Tällä kertaa se oli tänne kirjoittaminen.
Myönnän seuranneeni sekä viesti- että tykkäysmäärän kasvamista. Olen aina ollut lukemien sekä tilastojen ystävä ja oli mukavaa katsoa miten omat tilastot kasvoivat kasvamistaan. Hain myös tarkoituksenomaisesti huomiota, sillä ajattelin olevani riittävän mukava ihminen ollakseni oikeutettu herättämään keskustelua. Tykkäsin olla esillä.
Ennen kaikkea olin esillä voidakseni vaikuttaa. Halusin vaikuttaa kaikkeen. Halusin olla iloksi ja tarjota teille uutta ajateltavaa sekä luettavaa. Halusin antaa jotain uutta, olla osana yhteisöä, olla viihdyttäjä. Halusin viihdyttää. Yritin parhaani kirjoittaakseni mahdollisimman usein mahdollisimman hyvin. En halunnut olla koskaan haitaksi. Halusin vaan viihdyttää ja kirjoittaa omaksi ilokseni. Aikeeni olivat viattomat, kuten varmaan olettekin ajatelleet.
Olen pahoillani aiheuttamasta vahingosta. Luulin tekeväni hyvää mutta sainkin luultavasti useamman käyttäjän inhoamaan minua. Tarkoitukseni kääntyi siis päinvastaiseksi. Olen surullinen siitä ja pyydän teiltä anteeksi viestivirtaani. Halusin vain tehdä teille hyvää. Päädyinkin olemaan haitaksi. Lopulta minut pistettiin tauolle, luultavasti sekä minua että muita lukijoita ajatellen. Olin siitä aluksi raivoissani ja koin kokeneeni suurta vääryyttä sekä syrjintää, mutta moderaattorit tiesivät mitä tekivät. Minä en. Nyt olen ymmärtänyt itsekin.
Saatoin tehdä turhan hätiköidyn päätöksen, mutta olin totta puhuen miettinyt samaa ratkaisua jo aiemmin tänä vuonna. Olen täydellisyyttä tavoitteleva sekä ääripäitä myötäilevä ihminen: jos jokin menee huonosti, haluan yleensä aloittaa kokonaan alusta. Minulle on TODELLA vaikeaa jatkaa epäonnistumisen tai epävarman teon jälkeen.
Nyt halusin lopettaa tämän oikeasti tähän. Syitä on monia. Ensinnäkin elämäni saanee nyt paljon terveemmän suunnan. Toiseksi, teille käyttäjille on mukavampaa käyttää palstaa ilman minua. Kolmanneksi, koen etten voi olla enää oma itseni palstalla enkä täten tunne olevani osana teitä. Neljänneksi, huomatessani uuden draamankaaren puskevan pintaan minua alkoi surettaa niin paljon, että koin lähtöni olevan viimeinen ratkaisu yrittää parantaa palstan ilmapiiri. Tunnen olleeni tahtomattani tekemässä palstan ilmapiiristä huonompaa. Syytän siitä itseäni. Minulla ei kestänyt pää tärkeissä paikoissa, en tiennyt miten pelata korttini enkä onnistunut välttymään epäonnelta. Sen vuoksi tulin tahtomattani tekemään rakastamastani paikasta epäviihtyisän ja pelottavan.
Lyhyesti sanottuna, suurin syy ratkaisulleni oli saada palsta parempaan kuntoon. Oman käyttäjäni verellä ja hinnalla.
Anteeksi kamalasti. Halusin vaan olla Jatkoajan hienoin sekä rakastetuin nimimerkki. Halusin olla viihdyttäjä sekä lupsakka jokapaikan höylä. Päädyin olemaan myrkyttäjä. En voi uskoa että niin päätyi käymään. Olen pahoillani teille. Olen sanonut tämän monta kertaa aiemminkin, mutta ette tiedäkään miten paljon te annoitte minulle kolmen ja puolen vuoden aikana. Mä rakastuin teidän porukkaanne kuumalla liekillä heti kun löysin palstan sattumalta. Ajan saatossa sekä minä ihmisenä että käyttäjänä muuttui. Tein kaikki siirtoni ja päätökseni huolellisesti. Halusin alkaa vaikuttaa jokaisessa paikassa. Tiesin etten osaa antaa keskusteluun uusia syvällisiä näkökulmia, mutta ajattelin voivani tehdä väkeä iloiseksi positiivisella ilmeellä. Luulin sen riittävän. Kävi niin ettei riittänyt.
En olisi halunnut poistua, mutta tunsin tilanteen pakotetuksi. Ei tuntunut olevan enää muita vaihtoehtoja. Minut oltiin vaiennettu, olin epäonnistunut, olin myös epäonnistunut lopettamaan draaman jatkumisen. Jäljelle ei jäänyt enää muuta. Halusin palstalle aina pelkkää hyvää, koko sydämestäni. Haluan sitä myös tällä teolla.
Olen nuori, hölmö, huonomakuinen, spämmäävä ja huomiohuoraava ääliö, mutta tarkoitukseni olivat hyvät. En ollutkaan sopiva palanen Jatkoaikaa. Muutin asioita liikaa. Olin kokonaisuutena liikaa. En osannut lopettaa. Kaikki karkasi käsistä. Toivottavasti tästä eteenpäin palstan ilmapiiri paranee. Minua harmitti aina kun luin että jotakuta ei kiinnosta. Halusin palstan olevan kiinnostava. Otin sen tavallaan harteilleni ja halusin olla paikan pomo. Halusin olla suremani pernaveikon korvaaja. Minulla oli monta unelmaa ja tavoitetta. Niitä varten halusin kehittyä kirjoittajana mahdollisimman tasokkaasti sekä käyttää vähäpätöistä aikaani tehdäkseni Jatkoajasta paremman ja kiinnostavamman paikan ihmisille.
Tämä ei riittänyt vielä tässä vaiheessa. Olin enemmän kuin pystyn. Pyydän anteeksi kaikkea aiheuttamaani ja toivon koko sydämestäni, että palsta joka oli minulle elämän suurin rakkaus yli kolme vuotta, kukoistaa vastedes kirkkaammin ilman Punamustaa. Pärjätkää. Koittakaa olla ihmisiksi. Teissä kaikissa on suuri mahdollisuus leiristä ja näkökulmasta riippumatta. Te olette Suomen upein verkkoyhteisö. En voi liittyä mihinkään muuhun, sillä Jatkoaikoja on vain yksi.
Tein hätiköidyn päätöksen. Huorasin ja kerjäsin. Olen paljon virheitä tekevä yksilö ja tiedän sen. Mutta kaiken elämässä tapahtuneen keskellä halusin luoda uutta Jatkoaikaa omalla tavallani. Sen aika on ohi, ainakin toistaiseksi. Tunnuksia voi kysyä ilmeisesti uudestaan takaisin. Joo ei, malttakaa mielenne, en ole heti maanantaina anomassa tiliäni takaisin. Tahdon parantaa Jatkoajan pysymällä sieltä poissa. Uskon että se onnistuu. Saatan joskus tulevaisuudessa tulla takaisin, mutta nyt toistaiseksi tahdon pysyä poissa. Jos minut huolitaan koskaan takaisin, arvostan. Älkää kuitenkaan huoliko, ei tule tapahtumaan ainakaan vielä tämän vuoden puolella.
Olen ihan viime aikoina käynyt jonkusen kerran palstalla ja käynen vielä lähipäivinäkin. Osiot saatatte jo arvatakin. En aio kuitenkaan tulevan liigakauden aikana käydä lukemassa viestejä. Jos olen Jatkoajassa, kirjoitan siellä enkä vain lue sitä. Se on vissi ja varma.
Olin Jatkoajassa koska rakastin sitä. Se ei ollut viimeisinä kuukausina enää pelkkä palsta. Se oli niin paljon muutakin. Ette kykene kenties sisäistämään sitä, mutta uskokaa pois, rakastin teitä kuin rakastaisin tyttöystävää. En valehtele tätä sanoessani.
Nimimerkeille @mikko600, @Käyttäjänimetön, @FASlapsi ja muut: anteeksi että asiat menivät niin kuin menivät. Halusin mennä koko ajan eteenpäin ja saada draaman päättymään. Olen pahoillani kaikesta. Pyydän, älkää jättäkö palstaa. Teillä jokaisella on paljon annettavaa sille. FASlapsen viestit ovat yhä kaikkein mahtavimpia kaikessa järjettömyydessään joita luin koskaan ja arvostan hänen kirjoitustaitojaan. Anteeksi. Toivottavasti jatkatte.
Kiitettäviä nimimerkkejä on todella monta. En vielä tässäkään viestissä paljasta keiden kanssa ystävystyin todella, mutta hyviä henkilöitä riittää urakalla. @Glove, @Kaatosade, @Naurava Kulkuri, @Via Dolorosa, @Cobol, @vetti, @Sue, @PataJaska, @Breeze Harbour, @pettter, @Rekka Pinne... hyviä ystäviä ja muuten hyviä nimimerkkejä niin monta etten edes osaa nimetä enempää tässä näin ulkomuistista. Kiitos kuitenkin aivan jokaiselle siitä mitä sain, joko henkisen tuen, yksityisviestittelyn tai hyvien palstaviestien muodossa. Mä niin rakastan teitä. En muutenkaan olisi pyörinyt siellä niin paljon.
Kiitos ja anteeksi kaikille. Nähdään ehkä vielä joskus, ei kuitenkaan ihan vähään aikaan. Toivon teille pelkkää hyvää. Mä rakastin ja yhä rakastan Jatkoaikaa. Mä pyydän anteeksi. Kiitoksia.
Punamusta
Tässä vielä toistaiseksi viimeinen viestini teille kaikille. Mistä aloittaisin... on tapahtunut niin paljon ja välillä oli vaikeaa pysyä perässä. Myönnetään ihan ensimmäiseksi, että olin koukussa kirjoittamiseen ja käytin liikaa aikaa siihen. Laiminlöin sekä nukkumista että lääkkeiden ottamista. Olen ennenkin laiminlyönyt monia asioita voidakseni käyttää aikaa yhteen. Tällä kertaa se oli tänne kirjoittaminen.
Myönnän seuranneeni sekä viesti- että tykkäysmäärän kasvamista. Olen aina ollut lukemien sekä tilastojen ystävä ja oli mukavaa katsoa miten omat tilastot kasvoivat kasvamistaan. Hain myös tarkoituksenomaisesti huomiota, sillä ajattelin olevani riittävän mukava ihminen ollakseni oikeutettu herättämään keskustelua. Tykkäsin olla esillä.
Ennen kaikkea olin esillä voidakseni vaikuttaa. Halusin vaikuttaa kaikkeen. Halusin olla iloksi ja tarjota teille uutta ajateltavaa sekä luettavaa. Halusin antaa jotain uutta, olla osana yhteisöä, olla viihdyttäjä. Halusin viihdyttää. Yritin parhaani kirjoittaakseni mahdollisimman usein mahdollisimman hyvin. En halunnut olla koskaan haitaksi. Halusin vaan viihdyttää ja kirjoittaa omaksi ilokseni. Aikeeni olivat viattomat, kuten varmaan olettekin ajatelleet.
Olen pahoillani aiheuttamasta vahingosta. Luulin tekeväni hyvää mutta sainkin luultavasti useamman käyttäjän inhoamaan minua. Tarkoitukseni kääntyi siis päinvastaiseksi. Olen surullinen siitä ja pyydän teiltä anteeksi viestivirtaani. Halusin vain tehdä teille hyvää. Päädyinkin olemaan haitaksi. Lopulta minut pistettiin tauolle, luultavasti sekä minua että muita lukijoita ajatellen. Olin siitä aluksi raivoissani ja koin kokeneeni suurta vääryyttä sekä syrjintää, mutta moderaattorit tiesivät mitä tekivät. Minä en. Nyt olen ymmärtänyt itsekin.
Saatoin tehdä turhan hätiköidyn päätöksen, mutta olin totta puhuen miettinyt samaa ratkaisua jo aiemmin tänä vuonna. Olen täydellisyyttä tavoitteleva sekä ääripäitä myötäilevä ihminen: jos jokin menee huonosti, haluan yleensä aloittaa kokonaan alusta. Minulle on TODELLA vaikeaa jatkaa epäonnistumisen tai epävarman teon jälkeen.
Nyt halusin lopettaa tämän oikeasti tähän. Syitä on monia. Ensinnäkin elämäni saanee nyt paljon terveemmän suunnan. Toiseksi, teille käyttäjille on mukavampaa käyttää palstaa ilman minua. Kolmanneksi, koen etten voi olla enää oma itseni palstalla enkä täten tunne olevani osana teitä. Neljänneksi, huomatessani uuden draamankaaren puskevan pintaan minua alkoi surettaa niin paljon, että koin lähtöni olevan viimeinen ratkaisu yrittää parantaa palstan ilmapiiri. Tunnen olleeni tahtomattani tekemässä palstan ilmapiiristä huonompaa. Syytän siitä itseäni. Minulla ei kestänyt pää tärkeissä paikoissa, en tiennyt miten pelata korttini enkä onnistunut välttymään epäonnelta. Sen vuoksi tulin tahtomattani tekemään rakastamastani paikasta epäviihtyisän ja pelottavan.
Lyhyesti sanottuna, suurin syy ratkaisulleni oli saada palsta parempaan kuntoon. Oman käyttäjäni verellä ja hinnalla.
Anteeksi kamalasti. Halusin vaan olla Jatkoajan hienoin sekä rakastetuin nimimerkki. Halusin olla viihdyttäjä sekä lupsakka jokapaikan höylä. Päädyin olemaan myrkyttäjä. En voi uskoa että niin päätyi käymään. Olen pahoillani teille. Olen sanonut tämän monta kertaa aiemminkin, mutta ette tiedäkään miten paljon te annoitte minulle kolmen ja puolen vuoden aikana. Mä rakastuin teidän porukkaanne kuumalla liekillä heti kun löysin palstan sattumalta. Ajan saatossa sekä minä ihmisenä että käyttäjänä muuttui. Tein kaikki siirtoni ja päätökseni huolellisesti. Halusin alkaa vaikuttaa jokaisessa paikassa. Tiesin etten osaa antaa keskusteluun uusia syvällisiä näkökulmia, mutta ajattelin voivani tehdä väkeä iloiseksi positiivisella ilmeellä. Luulin sen riittävän. Kävi niin ettei riittänyt.
En olisi halunnut poistua, mutta tunsin tilanteen pakotetuksi. Ei tuntunut olevan enää muita vaihtoehtoja. Minut oltiin vaiennettu, olin epäonnistunut, olin myös epäonnistunut lopettamaan draaman jatkumisen. Jäljelle ei jäänyt enää muuta. Halusin palstalle aina pelkkää hyvää, koko sydämestäni. Haluan sitä myös tällä teolla.
Olen nuori, hölmö, huonomakuinen, spämmäävä ja huomiohuoraava ääliö, mutta tarkoitukseni olivat hyvät. En ollutkaan sopiva palanen Jatkoaikaa. Muutin asioita liikaa. Olin kokonaisuutena liikaa. En osannut lopettaa. Kaikki karkasi käsistä. Toivottavasti tästä eteenpäin palstan ilmapiiri paranee. Minua harmitti aina kun luin että jotakuta ei kiinnosta. Halusin palstan olevan kiinnostava. Otin sen tavallaan harteilleni ja halusin olla paikan pomo. Halusin olla suremani pernaveikon korvaaja. Minulla oli monta unelmaa ja tavoitetta. Niitä varten halusin kehittyä kirjoittajana mahdollisimman tasokkaasti sekä käyttää vähäpätöistä aikaani tehdäkseni Jatkoajasta paremman ja kiinnostavamman paikan ihmisille.
Tämä ei riittänyt vielä tässä vaiheessa. Olin enemmän kuin pystyn. Pyydän anteeksi kaikkea aiheuttamaani ja toivon koko sydämestäni, että palsta joka oli minulle elämän suurin rakkaus yli kolme vuotta, kukoistaa vastedes kirkkaammin ilman Punamustaa. Pärjätkää. Koittakaa olla ihmisiksi. Teissä kaikissa on suuri mahdollisuus leiristä ja näkökulmasta riippumatta. Te olette Suomen upein verkkoyhteisö. En voi liittyä mihinkään muuhun, sillä Jatkoaikoja on vain yksi.
Tein hätiköidyn päätöksen. Huorasin ja kerjäsin. Olen paljon virheitä tekevä yksilö ja tiedän sen. Mutta kaiken elämässä tapahtuneen keskellä halusin luoda uutta Jatkoaikaa omalla tavallani. Sen aika on ohi, ainakin toistaiseksi. Tunnuksia voi kysyä ilmeisesti uudestaan takaisin. Joo ei, malttakaa mielenne, en ole heti maanantaina anomassa tiliäni takaisin. Tahdon parantaa Jatkoajan pysymällä sieltä poissa. Uskon että se onnistuu. Saatan joskus tulevaisuudessa tulla takaisin, mutta nyt toistaiseksi tahdon pysyä poissa. Jos minut huolitaan koskaan takaisin, arvostan. Älkää kuitenkaan huoliko, ei tule tapahtumaan ainakaan vielä tämän vuoden puolella.
Olen ihan viime aikoina käynyt jonkusen kerran palstalla ja käynen vielä lähipäivinäkin. Osiot saatatte jo arvatakin. En aio kuitenkaan tulevan liigakauden aikana käydä lukemassa viestejä. Jos olen Jatkoajassa, kirjoitan siellä enkä vain lue sitä. Se on vissi ja varma.
Olin Jatkoajassa koska rakastin sitä. Se ei ollut viimeisinä kuukausina enää pelkkä palsta. Se oli niin paljon muutakin. Ette kykene kenties sisäistämään sitä, mutta uskokaa pois, rakastin teitä kuin rakastaisin tyttöystävää. En valehtele tätä sanoessani.
Nimimerkeille @mikko600, @Käyttäjänimetön, @FASlapsi ja muut: anteeksi että asiat menivät niin kuin menivät. Halusin mennä koko ajan eteenpäin ja saada draaman päättymään. Olen pahoillani kaikesta. Pyydän, älkää jättäkö palstaa. Teillä jokaisella on paljon annettavaa sille. FASlapsen viestit ovat yhä kaikkein mahtavimpia kaikessa järjettömyydessään joita luin koskaan ja arvostan hänen kirjoitustaitojaan. Anteeksi. Toivottavasti jatkatte.
Kiitettäviä nimimerkkejä on todella monta. En vielä tässäkään viestissä paljasta keiden kanssa ystävystyin todella, mutta hyviä henkilöitä riittää urakalla. @Glove, @Kaatosade, @Naurava Kulkuri, @Via Dolorosa, @Cobol, @vetti, @Sue, @PataJaska, @Breeze Harbour, @pettter, @Rekka Pinne... hyviä ystäviä ja muuten hyviä nimimerkkejä niin monta etten edes osaa nimetä enempää tässä näin ulkomuistista. Kiitos kuitenkin aivan jokaiselle siitä mitä sain, joko henkisen tuen, yksityisviestittelyn tai hyvien palstaviestien muodossa. Mä niin rakastan teitä. En muutenkaan olisi pyörinyt siellä niin paljon.
Kiitos ja anteeksi kaikille. Nähdään ehkä vielä joskus, ei kuitenkaan ihan vähään aikaan. Toivon teille pelkkää hyvää. Mä rakastin ja yhä rakastan Jatkoaikaa. Mä pyydän anteeksi. Kiitoksia.
Punamusta