Tulee kaverista mieleen armoton narsisti, joka pyörittää jengiä 100-0. Ensin maniaan verrattavaa kirjoittelua, jossa haetaan hyvksyntää jne. Sitten jäätävä uhriutuminen, josta kuitenkin välittyy ajatus "pyytäkää mut takaisin." Toivottavasti tämä nuori jantteri kehittyy ja osaa kasvaa.
Edit. Tuo "katumuksen" ääni on jotenkin liian läpinäkyvää kaikkine pahoitteluineen jne. Oon tämän niin monesti nähnyt.
Mä voisin sanoa olleeni aika läheisissä väleissä Puniksen kanssa viimeisen noin puolentoista vuoden ajan. Itselle ei ole todellakaan välittynyt missään kohtaa mielikuva minkään sortin narsistisesta luonteesta, huomiota tuo on kylläkin hakenut keinoja kaihtamatta kuten itsekin jäähyväisviestissään tunnusti.
Olemme viestitelleet Puniksen kanssa todella aktiivisesti ja kai sen voi tässä paljastaa että olemme vaihtaneet yv:itä yhteensä sellaisen noin kahdeksan sivun edestä, että en todellakaan ole "speaking out of my ass" (en osannut oikein suomentaa tuota termiä järkevästi).
Mielenterveysongelmista Punis on kärsinyt ja hän on ollut mielensä demoneista niin minulle, kuin lopulta koko palstallekin avoimena. Olen monesti koittanut kannustaa osaltani kaveria olemaan itselleen armollisempi, hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja muutenkin tsemppannut häntä parhaani mukaan elämässä eteenpäin omalta kokemuspohjalta (en ollut itsekään mieleltäni se vakain nuori...tämmöisiä me taiteilijat taidetaan olla...).
Mulla oli viime syksynä-talvena aivan perkuleen hankala vaihe elämässä ja olin melko kuutamolla omista valinnoistani. Kävin mielessäni jo jossain haudan reunalla ja sain Punamustalta yksityisviestein tukea ja tsemppejä joita en siinä elämäntilanteessa kokenut edes ansainneeni. Eli omalta osaltani en saa kaverista millään tapaa narsistia.
Kyseessä on sympaattinen, empaattinen sekä ennen kaikkea
ajatteleva äijänalku. Tässä tyhjäpäiden valtaamassa sukupolvessa meinaa unohtua miten valtava luonnonvara on kyetä ajattelemaan boksin ulkopuolelta, kyseenalaistamaan asioita eikä vain mennä eteenpäin laput silmillä.
Tuo todistamisen/näyttämisen halu koko palstalle yhdistettynä tekemisen puutteeseen oli se mikä ajoi Punista pois raiteiltaan. Itse pidin esimerkiksi kännissä puklaamista ympäri ämpäri baaria ja vaatteita satkun edestä todella hälyttävänä merkkinä, vaikka en halunnut asiaa silloin kommentoida sanallakaan.
Olen digannut Punamustan tyylistä uskaltaa nostaa epämukaviakin asioita jalustalle, jopa sellaisia joihin itsellä ei ole ollut ballseja. Olkoonkin että loppua kohden tuo kaverin toiminta muuttui päällepäin todella pakonomaisen näköiseksi enkä sanonut hänelle siinä kohtaa oikeastaan mitään tilanteen parantamiseksi. Olisi varmaan pitänyt antaa muutama ystävän neuvo, kun huomasin että nyt taitaa mennä vähän liian lujaa ja itse kuitenkin kokemusta vastaavasta tilanteesta...
Anyway, kyllähän tuosta jäähyväisviestistä heräsi itsellä sama kuva kuin monella muulla, että palstasta tuli Punamustalle lopussa jo itse elämää tärkeämpi asia, kun sanoi rakastaneensa meitä kuin rakastaisi tyttöystävää.
Silti toivon miehelle pelkästään hyvää, paranemisia ja parempia päiviä. Ennen kaikkea, uskon ja toivon että löydät paikkasi tässä maailmassa. Sulla on siihen kyvyt sekä aivot, mutta sun tarttee kuunnella myös muita, etenkin silloin kun he koittavat auttaa sinua ja toivovat parastasi. Jos ikinä luet tämän, olet tärkeä ja sulla on tarkoitus.