En tiedä, saako tänne mitään edes semijärkevää kirjoitetuksi eilisen huikean pelin ja kovin vaatimattomiksi jääneiden yöunien jäljiltä. Itse reissu Imatraan, varsinainen ottelu ja kaikki fiilistelyt ja juhlinnat sen jälkeen - aivan ikimuistoista!
Täytyy myöntää, että pelin aikana kävi pariinkin otteeseen mielessä, että seiskapeliin mennään. Mielessä kävi myös ajatus, ettei näiden kahden joukkueiden välillä ole mitään sellaista tasoeroa minkä ihmissilmä pystyisi erottamaan. Mutta henkisellä puolella se pieni, mutta ratkaiseva ero, taisi löytyä. Joukkue harjoitteli jo runkosarjassa miten tullaan rinnalle ja ohi, ja jatkoi harjoituksiaan Tuto-sarjassa. Ilmeisesti tuo kyky tiedostettiin Ketteräleirissäkin, mikä vastaavasti taisi vähän kipsata heidät loppuhetkillä.
Espoonmiehen esiin nostama tilasto kolmen sekunnin johtoasemasta näissä kahdessa viimeisessä on hämmentävä ja paljon puhuva.
Hirso, Ami & co ovat seuran perustamisesta lähtien puhuneet yhteisöllisyydestä, välittämisestä ja yhdessä tekemisestä. Ne arvot näkyivät hyvin myös eilen. Siellä fanikatsomon välittömässä tuntumassa oli pari omistajiin kuuluvaa ja hekin osallistuivat kannustamiseen. Ottelun jälkeen oli jatkot hallin parkkiksella, kun joukkue kävi esittelemässä pystin. Eikä vain käväissyt, vaan jäi sinne pitkäksikin aikaa ja pitivät huolen siitä, että ikifanit pääsivät pokaalin kanssa juhlimaan. Vähän jopa meinasin huolestua, kun Huhtala t-paitaan pukeutuneena seisoi siellä kylmässä iät ja ajat juttelemassa fanien kanssa. :D
On tämä uskomattoman hieno seura!
