Tähän konkretisoituu aivan valtavasti muistoja. Pyörii päässä Matinkylän hallin pahvinen kausari, johon rei’itettiin käydyt pelit. Eka peli Länsiauto-Areenalla ja jostain syystä maalin takana kopissa istunut maalit näyttänyt lamppumies. Brücklerin ja Kariyan ajat. Toinen toistaan paremmat hankinnat ja maailmanluokan starat Espoossa. Se, kun jengiä oli niin paljon, et autolle joutu etsiä paikkaa jostain Oriolan takaa.
Se, kun kaikki alkoi mennä perseelleen ja kaikki pelaajat myytiin aina. Silti jaksoi käydä katsomassa jotain treenimatseja Kirkkonummella. Uniteditedin aika, kaikki se paska ja epätoivo. Mutta ei sitä osannut päästää irti.
Vähitellen Kiekko-Espoon uuden alun myötä yhä vähän epäuskoisena kaikki alkoikin näyttää paremmalle. Hommat eteni hitaasti, mutta sittenkin nopeasti. Ja nyt kun ihan varkain ollaan tässä.
Silmät kostuu. On tää ihan mieletöntä ja ollaan me tää vittu ansaittu.