Shoot!
Eihän tällaiseen tilaisuuteen voi olla tarttumatta...
Ensinnäkin, SM-liiga on täysi paskasarja, jolla on täysin munaton johto. Sarjaa pyöritetään siten, että kerran vuodessa Hjallis ja Kale kutsuvat sätkynukkensa Urpon viikonlopuksi saunomaan. Tällöin mietitään seuraavan kauden kootut mantrat, joita ovat perinteisesti olleet mm. "SM-liiga on maailman toisiksi kovin sarja", "kahvakiekko tullaan kitkemään" ja "odotamme entistä tasaisempaa liigakautta". Nämä älynväläykset ovat luonnollisesti vain puheensorinaa, jota toistellaan lehdistölle tekemättä mitään - loppukauden ajan em. kopla istuukin vain muniaan raapien ja nauraa olemattomaan partaansa, kun typerä karjalauma jaksaa vieläkin valua katsomoihin pelien surkeasta viihdearvosta huolimatta.
Sarjaa johtaa Ryttylän lähellä olevassa kirkonkylässä kotiaan pitävä rekisteröity yhdistys. Tämä sympaattinen pikkuseura on hämmästyttävällä kykyjenetsinnällä onnistunut löytämään kaksi kentällistä nakkipalkalla pelaavia maajoukkuepelaajia. Joukkueen muut kulut katetaan talkoovoimin myydyllä popcornilla ja kokiksella. Näistä asioista ei kuitenkaan saisi puhua ääneen, ellei halua hevosen päätä kuistilleen.
Kärkipaikalle hamuaa myös Ilmalan ratapihalle pystytettyä peltimausoleumia isännöivä pellelauma. Tätä joukkuetta johtaa SM-liigan diktaattori Hjallis, tuo maston hinkkaamiseen keskittynyt yksinreivaaja, joka suoritti vastikään nuorennusleikkauksen myös kammarin puolella. Try-outille otetun, puskutraktoreihin köyttäytymistä ihailevan luomupipertäjän ei kuitenkaan kannata vielä huokaista helpotuksesta, sillä jos legendaarisen "Hjalliksen pojat"-projektin opit ovat vielä muistissa, herää pääpiru vielä kuukauden sisällä 70-vuotias mummeli kainalossaan ja nuori lupaus passitetaan Hämeenlinnaan kasvamaan.
Oma lukunsa ovat joukkueen fanit, nuo tunnustetut älyköt, jotka banaaneja kuorineen mutustellessaan laukovat viisauksia kuten "homot on hinttejä" ja "ugh". Ensi kauden kannustushuudoksi ovat ehdolla mm. "öh", "ammuu" ja "paskavittu".
SM-liigan suurin vitsi on Tampereen Ilveksen rummuttaminen kaikkien aikojen menestyneimpänä joukkueena. Pikkupedoilla on toki mestaruuksia paljon, mutta on vaikea keksiä yhtään järkevää perustetta sille, että ammattilaissarjan mitalit lasketaan samaan taulukkoon niiden sijoitusten kanssa, jotka Ilves hankki vuosina 1 ja 2 Uralilta saapumisen jälkeen. Pelivälineen virkaa toimitti jäätynyt pihvi, mailoiksi otettiin paimenten sauvat, vastakkain asettuivat Ilves 1 ja Ilves 2 ja aivan yllättäen Ilves julistettiin mestariksi. Onpas hienoa.
Vitsiksi voidaan katsoa myös playoffs-paikasta lähes kämmenet hiessä taisteleva TPS. Vuosikaudet tähän Länsi-Suomen kiekkoakatemiaan hakeutuivat Suomen lupaavimmat ja lahjakkaimmat juniorit, ja kerta toisensa jälkeen ihme toistui - viimeistään toisen kauden jälkeen kaikista älykkäimmistäkin nuorista kiekkopersoonista oli saatu koulittua räkä poskella eestaas ja vaikka seinän läpi polkevia aivottomia luistelukoneita. Nykypäivänä tämä kiitelty kasvatustyö on kuihtunut olemattomiin, sillä valtavasta yrityksestä huolimatta päävalmentaja Kari Jalonen on onnistunut kasvattamaan vain nenäänsä. Samainen hajuraaja on jo aiemmin aiheuttanut traumoja, sillä pelaajauransa aikana Jalonen ei koskaan päässyt läpiajoon oman nenän oltua jokaisella kerralla paitsiossa.
Ja nyt, arvon provottajat, ampukaa takaisin. Mänttikuulaurpojen ei tosin tarvitse vaivautua, sillä nyt puhutaan oikeasti kiinnostavasta lajista...