Projekti: Kissa

[benicio]

Taitaa olla liian kiltti tämä kolli. Tuntuu, ettei osaa pitää puoliaan lainkaan, ruokakupillakaan ei protestoinut mitenkään kun pentu tunki samalle kupille, vaan lähti suosiolla pois.
Mitäs tällaisen kanssa tekisi?

Kyllähän sitä kollia voisi ihan törkeästi suosia. Hemmotella, antaa etuilla yms. Pikkukissaa se tuskin haittaa noin 5 sekuntia pitempään, mutta nöyrempää siitä tuskin tulee millään keinolla.

Meilläkin vuoden ikäinen tyttökissa on täysi röyhkimys, ja muutaman vuoden vanhempi kolli antaa periksi aina suosiolla.

 

[Eino_Mies]

Kopioin Vitutusketjuun kirjoittamani teksitin myös tänne:

Saatanan vanhat seniilit, jotka maaseudulla jaksavat valittaa naapurin kissoista. Surettaa ja vituttaa äitini puolesta, kun joku hänen lähitienoon asukas alkoi huutaa ja räyhätä puhelmitse kissasta, joka käy paskomassa heidän tontillaan.

Eli äitini raihnainen kollikissa siellä ilmeisesti oli käynyt. Ja se perkeleen vanha äijä parin sadan metrin päässä naapurissa kuulemma oli alkanut uhkaillla ja kiroilla, että jos kissaa ei hävitetä, niin hän tekee sen itse. No, nyt kissa on viety löytöeläinkotiin, koska oli muuten vielä terve, tosin jo 15-vuotias iältään. Käytännössä kuitenkin niin vanhaa kollia ei enää luovuteta eteenpäin, joten parin viikon sisällä joutunee lopetuspiikin ottamaan niskaansa.

Että vituttaa se persereikä naapuri. Ymmärrän myös äitiäni, joka hänkin on jo eläkeiässä. Ettei jaksa kuunnella piinaavia naapureita yhden nelijalkaisen luontokappaleen vuoksi.

 

[Kulttimörkö]

Kopioin Vitutusketjuun kirjoittamani teksitin myös tänne:

Saatanan vanhat seniilit, jotka maaseudulla jaksavat valittaa naapurin kissoista. Surettaa ja vituttaa äitini puolesta, kun joku hänen lähitienoon asukas alkoi huutaa ja räyhätä puhelmitse kissasta, joka käy paskomassa heidän tontillaan.

Sehän tässä ottaa myös päähän, että automaattisesti kissan hengen oletetaan olevan jotenkin arvottomampi. Elävä olento sekin on. Meikäläisen tapauksessa kävisin itse kyseisen soittajan tontilla paskomassa ja odottaisin sen jälkeen puhelua jossa uhataan meikäläisen lopettamisella... Tai sitten hiljenisi kissasta huutelukin.

 

[Musta Nuoli]

Sietäisi ennemmin viedä piikille tuollaiset iäkkäät kusipäänaapurit, joista ei mitään iloa kenellekään ole. Katkeria, hyödyttömiä ilonpilaajia ja räyhääjiä, yleensä vielä moniongelmaisia, jos pitää kissan takia reuhoa ja uhkailla.

Ihmisiä saa aina lisää, ja paskiaiset ovat ehtymätön luonnonvara. Hyvät kissat ovat sen sijaan paljon arvokkaampia.

 

[John Copter]

Kertokaas vanhemmat kissanomistajat mitä tarvitsee tänä päivänä hankkia kissalle kotiin?
Teininä kun on ollut edelliset mirrit niin silloin asuttiin isossa omakotitalossa ja saivat pyöriä vapaana missä halusivat eikä siis ollut pahemmin huolehtimista.
Nyt kun asun 50 neliön kaksiossa niin pitäisi kai jotain virikettä hankkia ja vessaa ja muuta.
Kuukauden kuluttua olis tarkoitus majoittaa luovutusikäiset sisarukset ja vähän on hakusessa. Vessa nyt tietenkin, mutta minkä kokoinen ja mitä hiekkaa? Riittääkö kahdelle yksi vessa vai tarvitsevatko molemmat oman?
Kiipeilyteline kaiketi olis hyvä olla myös?
On mulla tässä kämpässä takapiha, mutta aika nopeastihan noilla alkaa olemaan tassuissa voimaa niin että painuvat aidan yli omille teilleen. Tietty sitten fleksin päässä voisi pitää takapihallakin.
Onko kokemuksia että tuleeko sisarukset toimeen keskenään vai meneekö painiksi helposti?

 

[Lunatico]

...

Vessa on nro 1. Mulla on kaksi kissaa (molemmat aikuisia) ja samaan hiekkalootaan tekevät tarpeensa. Toki aina parempi jos molemmille olisi omat lootat, mutta ei mielestäni välttämätöntä. Riippuu ihan millaiset wc-tilat asunnossa on. Tässä esimerkki hiekasta mitä itse suosin. Tai en ihan just tuota merkkiä, mutta rakeita kuitenkin. Helppo siivota ja ei systeemit haise. Itse ostan 4L säkin ja se riittää kahdelle aikuiselle kissalle n. viikoksi.

Kolme kippoa. Vesiastiaksi metallista tehty kippo, märkäruoalle ja raksuille omat, voivat olla materiaaliltaan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.

Kiipeilyteline, mitä hienompi ja kalliimpi, sitä vähemmän tod. näköisesti leikkivät siinä :) mutta sellainen olisi hyvä olla, niin eivät terottaisi kynsiään sohvaan jne. Sitten kaikenlaisia leluja, kuten palloja on hyvä olla. Tässäkin asiassa halvin ja yksinkertaisin on yleensä se paras lelu.

Se tuleeko sisarukset toimeen keskenään on ihan arpapeliä, niinkuin yleensäkin kun talouteen tulee useampi katti. Itsellä on käynyt hyvä tuuri kun omat, noin 10kk ikäeroltaan, ovat kuin paita ja perse.

 

[ace]

Kiipeilyteline kaiketi olis hyvä olla myös?

Asun pienessä asunnossa kahden kissan kanssa. Lattiatilaa ei kämpässäni liikaa ole, joten toteutin kiipeilytelineratkaisun kiinnittämällä seinälle huopakankaalla päällystettyjä hyllyjä. Katit pääsevät hyppimään hyllyltä toiselle aina katonrajaan asti ja viihtyvät jopa nukkumassa ylimmällä hyllyllä. Lattialla on tosin yksi köydellä päällystetty kiipeilypuu, johon voi teroittaa kynnet ja jonka päältä pääsee hyppäämään seinällä olevalle alimmalle hyllylle.

Kissanhiekaksi suosittelen Ever Cleanin Less Track:iä. EC:llä laadukkaita ovat kaikki lajikkeet, mutta tuo Less Track tuntuisi kulkeutuvan hieman vähemmän muualle kämppään.

Leluissa tosiaan on nyrkkisääntönä ainakin meillä, että mitä halvempi, sen mukavampi. Ja toisaalta myös mitä enemmän on kielletty tällä leikkimästä, sitä varmemmin se katteja kiinnostaa.

Olisiko muuten kenelläkään kissaomistajalla keinoa, millä lopettaa kissojen sähköjohtojen pureskelu? Johtojen uusimisiin on kulunut vuoden aikana useampi satanen ja alkaa oleen mitta täynnä. Kaikki johdot olen pyrkinyt piilottamaan kourujen sisään, mutta Pöytätietokoneen johdot on aika vaikea saada kokonaan piiloon ja pitäisikin löytää keino millä pureskelun saisi loppumaan kokonaan.

 

[Sir von Aulis]

Olisiko muuten kenelläkään kissaomistajalla keinoa, millä lopettaa kissojen sähköjohtojen pureskelu? Johtojen uusimisiin on kulunut vuoden aikana useampi satanen ja alkaa oleen mitta täynnä. Kaikki johdot olen pyrkinyt piilottamaan kourujen sisään, mutta Pöytätietokoneen johdot on aika vaikea saada kokonaan piiloon ja pitäisikin löytää keino millä pureskelun saisi loppumaan kokonaan.

Tämä nyt kuulostaa hölmöltä, mutta kaveri ratkaisi ongelman pussinuuskatyynyllä. Otti käytetyn tyynyn huulesta, hinkkasi sillä hieman johtoja ja ei enää sen jälkeen kissalle johto maistunut.

 

[Tarinankertoja]

Olisiko muuten kenelläkään kissaomistajalla keinoa, millä lopettaa kissojen sähköjohtojen pureskelu?

Sinolilla (tai muulla denaturoidulla alkoholilla) kun pyyhkäsee johdot, loppuu niiden pureskelu.

Näin me vierotetaan aina pennut johtojen pureskelusta...

 

[ace]

Loistavia neuvoja, kiitos Tarinankertoja ja SVA! Täytyypä kokeilla jos jompikumpi toimisi.

 

[carpenter]

Olisiko muuten kenelläkään kissaomistajalla keinoa, millä lopettaa kissojen sähköjohtojen pureskelu?

Itse kieputin kaikkien näkyville jäävien johtojen ympärille sellaista muovista spiraaliaputkea (en tiedä mikä sen oikea nimi on) jota saa rautakaupoista. Se on sen verran kovaa, että ei hampaat mene läpi. Eikä kissojen mielestä ollenkaan niin mukavaa pureskeltavaa kuin pehmeämpi sähköjohto ja suht siisti ratkaisu, ei erotu oikeastaan paljaasta sähköjohdosta.

 

[penkinlämmittäjä]

Meillä asui jo ennestään kaksi parivuotiasta tyttökissaa ja perjantaina haettiin Seinäjoen eläinsuojeluyhdistykseltä luovutusikäinen pentu mallia tyttö. Kaksi muuta olivat kissahotellissa viikon työreissun ajan ja lauantaina haettiin kotiin. Tämä uusi tulokas on hyvin riippuvainen muista kissoista ja siksi annettiinkin kotiin, missä on kavereita. Pari päivää mokoma söi todella heikosi ja tärisi kaapin alla, kun niin kovasti pelotti. Tänä aamuna olikin yllätys melkoinen, kun oli tapahtunut täydellinen muutos. Tulokas leikki iloisesti ja oli hyvää pataa vihamiehiensä kanssa ja kulkki ylpeänä pitkin kämppää. Ihan uskomattoman hyvä fiilis tuli tästä. Vielä kun meihin ihmisiin tottuisi niin, että tulisi luokse. Antaa kyllä silittää ja rapsuttaa ja kehrää todella voimakkaasti, mutta on vielä kohtalaisen pelokas. Tämä toki osattiin aavistaa, kun alkoholistilta oli tämä pentu pelastettu. Ihmisiin ei siis valtava luotto ole varmaan. Illalla kuitenkin uskaltautui syömään kädeltä, kun sen työnsi kaapin alle.

Nyt todella hyvillä mielin ja odotan kotiinpääsyä, että pääsee näkemään kehityksen jatkuvan. Vaikuttaa olevan vielä kohtalaisen sisäsiisti. Ensimmäisenä aamuna pissasi saunan ylälauteelle pyyhkeen päälle, mutta muuten osannut käydä hienosti laatikolla.

 

[John Copter]

Pari päivää nyt ollut pari pentua kämppiksenä. Ihmetellään toisiamme ja totutellaan toistemme tekemisiin.
Uteliaita, mutta hieman arkoja kavereita, tulevat viereen tutkimaan mitä teen kun olen paikallani istumassa, muuten ei. Ja stalkkaamisesta tulee väsy ja sitten nukutaan mitä kummallisemmissa asennoissa:
http://aijaa.com/DVvrGc
Linkki vie internetin kuvapalveluun

Tuo tummempi on nimeltään Herra Matikainen, tuttavallisemmin Pena. Vaaleampi on salaperäinen Suski.

 

[TQoFE]

Pari päivää nyt ollut pari pentua kämppiksenä. Ihmetellään toisiamme ja totutellaan toistemme tekemisiin.
Uteliaita, mutta hieman arkoja kavereita, tulevat viereen tutkimaan mitä teen kun olen paikallani istumassa, muuten ei.

Omiin Hesyltä haettuhin kissoihin tutustumisessa auttoi nukkuminen lattialla pelkän petauspatjan päällä parin yön ajan. Saivat rauhassa käydä haistelemassa "yläviistosta" kun nukuin.

Tuo tummempi on nimeltään Herra Matikainen, tuttavallisemmin Pena. Vaaleampi on salaperäinen Suski.

Aivan loistavat nimivalinnat! ;)

 

[Kulttimörkö]

Hankimme yhdessä uuden avovaimoni kanssa pienen kissanpennun kotiimme. Meillä on ennestään minun kissani ja hänen kissansa, molemmat poikia. Tämä uusin tulokas on myös poika. Se oli selkeänä kriteerinä uudelle tulokkaalle, naarasta ei hankita. Pentu, joka sai nimekseen Tikru, on todella vilkas ja energinen. Peloton Tikru kiipeilee vauhdilla ja juoksee ympäri asuntoa. Tikru on myös onnistunut kahdessa päivässä tutustua hyvin isompaan poikaan, Maxwelliin. He ovat jo todella hyviä kavereita ja leikkivät usein yhdessä. Toki pentu on usein Maxin kimpussa ja joskus Maxilla menee hermo, jolloin hänen pitää päästä ulos rauhoittumaan. Tikru tykkää kyllä ihmisistä, sillä hurina alkaa heti jos ihminen tulee lähelle. Ja se on hurina on voimakasta.

Ongelma onkin tämä toinen aikuinen, Nemo. Tämä Nemo on aina ollut aikamoinen pelkuri ja Nemolla kestikin kuukauden verran tottua Maxwelliin. Nyt Nemo ja Maxwell ovat toistensa parhaita kavereita. Pieni Tikru kiinnostaa Nemoa, mutta vain kaukaa. Jos Tikru tulee lähelle, Nemo alkaa sähistä tai murista. Lähelle ei vaan Nemo uskalla mennä. Tikru kyllä varovaisesti välillä kokeilee, mutta jos Nemo sähähtää, jää Tikru sopivan etäisyyden päähän. Jää nähtäväksi kuinka hyvin Nemo lopulta tulee toimeen Tikrun kanssa.

 

[penkinlämmittäjä]

Pieni Tikru kiinnostaa Nemoa, mutta vain kaukaa. Jos Tikru tulee lähelle, Nemo alkaa sähistä tai murista. Lähelle ei vaan Nemo uskalla mennä. Tikru kyllä varovaisesti välillä kokeilee, mutta jos Nemo sähähtää, jää Tikru sopivan etäisyyden päähän. Jää nähtäväksi kuinka hyvin Nemo lopulta tulee toimeen Tikrun kanssa.

Meillä oli kahden pienimmän kanssa sama homma ja sitä kesti vain siihen asti, kunnes otimme toisen kissanvessan pois käytöstä. Tämän jälkeen toinen ilmeisesti hyväksyi samalle reviirille ja nyt leikkivät todella kovasti. Meillä kolme naaraskissaa, joista kahdella vanhimmalla on vain pari kuukautta ikäeroa. Molemmat kuitenkin alle kolmen vanhoja. Uusin tulokas on ollut meillä kaksi ja puoli viikkoa. Pentu on kuitenkin kova kiehnäämään muita vasten ja menee välillä kyljelleen, kun muut väistävät. Toisinaan nämä kaksi nuorinta makailevatkin päällekäin. Sähinää ei kuulu enää missään tilanteissa, ellei vanhin ja suurin kurmuuta oikein kunnolla. On erikoinen kissa. Tykkää keskustella minun kanssa. Muiden kanssa ei juttele, mutta minun kanssa välillä monen minuutin vuoropuhelua. Lyhyillä naukasuilla eripituisia lauseita. Tuntuu myös todella ymmärtävän mitä sille sanoo. Ehdottomasti viisain kissa, jonka olen ikinä tavannut. Osaa vielä leikkiä pienimmän kanssa todella varovasti. Pienin toisinaan koittaa tapella, niin vanhin nappaa äidilliseen otteeseen ja pesee. Pentu rauhoittuu aina, kun sitä nuolee leuan alta.

Ainoa ongelma on ilmennyt kukkamullasta. Pentu tykkää tonkia ja aamuisin on siivottavaa. Vanhemmat eivät hölmöile.

 

[Tarinankertoja]

Ainoa ongelma on ilmennyt kukkamullasta. Pentu tykkää tonkia ja aamuisin on siivottavaa.

ruukkuihin sitruunan/appelsiinin kuoria...

 

[penkinlämmittäjä]

ruukkuihin sitruunan/appelsiinin kuoria...

Tästä koppi. Meidän taloudessa käytetään paljon sitruunaa. Kiitos!

 

[Mdawg]

Meilla on 2 puhdasverista persialaista sisarusta. Eivat samasta pentueesta, mutta samoilta vanhemmilta puolen vuoden valein saatuina.

Tyttokissa on veljeaan n. 8 kk vanhempi ja asui meilla yksinaan sen 6 kuukautta kunnes hankimme hanelle kaveriksi pikkuveljen. Ensimmaiset pari-kolme paivaa meni myos sahistessa ja muristessa, mutta eraana iltana isosisko alkoi sitten nuolemaan pikkuveljeaan puhtaaksi ja nyt ovat jos eivat parhaita kavereita niin ainakin tulevat toimeen keskenaan. Valilla juoksevat hulluna ympari kamppaa ja tappelevat, mutta sitten illalla nukkuvat vierekkain sohvalla.

Kuvio menee niin, etta roimasti isompi pikkuveli (n. 6.5 kg) kay aina valilla kokeilemassa, etta voisiko sita isosiskoa harnata, mutta sitten tulee avokammenta vastaukseksi ja sen jalkeen mennaa. Periaatteessa tama pikkuveli aina ne painit voittaa, jos vain viitsii vaantaa, mutta useimmin juoksee kuitenkin karkuun kun siskonsa alkaa sahisemaan.

Naiden turkin kanssa on kylla sitten tekemista etenkin nain talvikuukausina. Joka paiva saa olla kampaamassa ja nyppimassa takkuja pois. Poikakissa jouduttiin viime vuonna ajamaan jalkoja, naamaa ja hantaa lukuunottamatta aivan kaljuksi, koska sita turkkia ei voinut enaa kammata ja koko turkki koostui ihan kuin maapallon mannerlaatoista.

 

[Noitarumpu]

Kissanpentumme ovat kasvaneet ja ovat jo yli puoltoistavuotisia kolleja. Nyt olen hankkimassa pystykorvanpennun vielä ja se on luovutusiässä Itsenäisyyspäivän tienoilla. Miten on, millaisia kokemuksia teillä on kissain ja koiran kanssa? Mitä pitää ehdottomasti huomioida? Kauanko menee suurinpiirtein totuttaessa toisiinsa? Vähän jänskättää!

 

[fiftyeight]

Kissanpentumme ovat kasvaneet ja ovat jo yli puoltoistavuotisia kolleja. Nyt olen hankkimassa pystykorvanpennun vielä ja se on luovutusiässä Itsenäisyyspäivän tienoilla. Miten on, millaisia kokemuksia teillä on kissain ja koiran kanssa? Mitä pitää ehdottomasti huomioida? Kauanko menee suurinpiirtein totuttaessa toisiinsa? Vähän jänskättää!

Toki aina on on huomioitava, että nämä ovat tapauskohtaisia, mutta minulla on vain hyviä kokemuksia kissan ja koiran yhteiselosta.

Aikoinaan meillä oli norjalainen metsäkissakolli, joka oli jo muutaman vuoden ikäinen kun taloon hankittiin colliepentu, uros tämäkin. Vähän aiemmin oli meille syntynyt poika ja on noista kolmesta aika hellyttäviä valokuvia kun keskenään leikkivät. Samaten kun kolli tuli takkuturkkisena reissuiltaan, niin mielellään nukkui collien kanssa vierekkäin.

Toinen esimerkki on maalta, jossa eräässä tapauksessa navettakissa ja ajokoira olivat ihan hyviä kavereita ja söivät usein samasta kupista.

Mutta tietenkään ei voi luvata varmaksi; pystykorva voi olla sen verran vilkas ja äänekäs ettei kissa välttämättä jaksa innostua. Mutta toivotaan parasta ja käyhän kertomassa miten homma lähtee liikkeelle.

 

[Andy]

Kannattaa varmaan leikata kissan kynnet ennenkö pentu tulee taloon, mutta omalla kohdalla on ihan hyvin mennyt kissojen ja koirien yhteiselo. Toinen omista kissoistani on sen verran itsetietoinen, että yhden rottweilerin pennun pitäminen kurissa ja nuhteessa ei vaatinut tutustumisvaiheessa kahta avokämmentä enempää. Marssijärjestys on säilynyt selvänä kaikki vuodet siitä alkaen, vaikka koiralla onkin nykyään painoa 6 kertaa enemmän ja kissat käyvät kylässä lähinnä Jouluna ja kesälomalla. Ja vaikka kissa olisi hieman arempaakin sorttia, niin riittänee kunhan kissalla on turvapaikkoja mihin pääsee yli-innokasta pentua karkuun. Mitä vähemmän ihmisten tarvitsee sotkeutua elukoiden tutustumiseen, sitä paremmin se todennäköisesti menee.

 

[12961]

Meidän hiljattain 10v täyttänyt kolli on edelleen ihmeissään elokuussa ilmestyneestä ja jo kasvaneesta tulokkaasta.

Vanhempi, yksinään 9,5v elellyt kolli tulee nimittäin aina hyvin toimeen nuoren neidin kanssa, paitsi sillon kun on nälkä. Mikäli molemmat kerjäävät ruokaa yhtaikaa, aloittaa kolli kohtalaisen kovat sähinät ja murinat, jotka tosin eivät pienempää hetkauta millään tavalla. Erityisen voimakasta protestointia aiheuttaa pikkuneidin kehräys, jonka voimakkuudessa kolli varmaan tulkitsee jäävänsä kakkoseksi.

Kun ruoka on syöty ja nälkä tyydytetty, on taas rauha maassa ja voi esimerkiksi pestä pienempää kaveria. Tykkäävät myös pötkötellä ja kehrätä keskenään. Voimakas nälkävitutus ilmeisesti kollilla, ihan kuin emännälläänkin.

Melkoisia kissapersoonia.

 

[Noitarumpu]

Tässä on nyt tovin kollit tarkkailleet uutta tulokasta, eli pystykorvanpentua, joka jaksaa räksyttää ja juosta kissojen perässä. Sisäkissoilla on mukavasti tekemistä, kun kiipeilevät mikä minnekin pakoon ja koittavat tassulla vähän ojentaa. Silloin tällöin ojennus napsahtaakin nasevasti kirsun päähän ja ulinan kanssa tyttökoira tulee hakemaan lohtua.

Ruokakupeista ei minkäänlaista riitaa kertaakaan. Mennyt vaan niin, että kissat diggaa koiran pöperöistä ja koira kissojen=) Noh, asiantuntijoista huolimatta eräs kasvattaja sanoi, että ei haittaa, vaikka syövät toistensa ruokia. Mites te olette asian kanssa toimineet?

Ihanaa on nähdä, kun toinen kissoista nukkuu koiran kanssa samoilla pahnoilla, molemmat kun ei mahdu. Toinen on sitten untenmailla nukkumapaikan yläpuolella olevalla lipastolla. Kengät ja monelaiset pikkutavarat ovat kyllä tuhovimman kohteena ja ärinän kanssa koira yrittää vetää isoa mattoakin muualle. Siinä on kissaveljeksillä ihmettelemistä.

Miesystävä lenkkeilee pääasiassa koiran kanssa, kun itsellä tuo työaika välillä vähän vaikea. Tässä tätä infoa vähän, kun hieman kaivattiin edistymistietoa:)
Ihaniahan nuo veitikat ovat, ei siitä mihkään pääse!

 

[Rixa]

Ruokakupeista ei minkäänlaista riitaa kertaakaan. Mennyt vaan niin, että kissat diggaa koiran pöperöistä ja koira kissojen=) Noh, asiantuntijoista huolimatta eräs kasvattaja sanoi, että ei haittaa, vaikka syövät toistensa ruokia. Mites te olette asian kanssa toimineet?

En suosittele koiran ruokaa kissoille, johtuen ruuan erilaisesta ravintokoostumuksesta (kissa 100% lihansyöjä). Pitkän ajan kuluessa mahdollisuus siihen että kissa alkaa kärsimään jonkin ravintoaineen puutoksesta on olemassa.

Meillä on kissoille tarjolla koko ajan nappulaa (seos useista eri nappuloista) ja märkäruoka annetaan aamuin illoin. Koirille on omat pöperöt ja pöperö on tarjolla vain ruokailun ajan.