Projekti: Kissa

[ketjuruletti]

Kävi silleen hassusti, että lapset saivat ylipuhuttua vielä yhden lisäkissan hankintaan. Vajaa viikko sitten viimein haettiin pikkukaveri. Tänään vaimo soitteli vielä sinne löytöeläintaloon ja kyseli detskuja. Kävi ilmi, että tämä junnulupaus on tullut paksuksi pamahtaneen äitinsä sisässä Ukrainasta sotaa pakoon. Syntynyt Suomessa eli paljastassuinen suomalaiskissa. Juuret kuitenkin Ukrainassa, pitääköhän sodan jälkeen lähteä sukuloimaan Ukrainaan...

 

[douppi]

Meidän kissa on hullaantunut margariinin. Ei sitä nyt paljoa varmaan voi antaa, mutta sellasen teelusikan puolikkaan se haluaa joka aamu, joka lähti siitä kun kerran annoin sen ihmetellä veistä, jolla leipiä voideltu.
Nyt se hiipii jostain aina aamuisin jalkoihin, ja vaatii tuon jälkkärin :)

 

[douppi]

Koville kyllä rakkaan kisumme menettäminen ottaa. Siitä on nyt pari viikkoa, ja ei tuota yötä ikinä unohda, kun eläinlääkäri soittaa klo 3 aikaan tilanteesta. Kissa (11v) oli siis viety eläinsairaalaan edellisenä iltana, ja jäi tarkkailuun yön ajaksi, kun sen olo vaan heikkeni. Voi hemmetti sentään, kaikkea sitä...

 

[magnum37]

Koville kyllä rakkaan kisumme menettäminen ottaa. Siitä on nyt pari viikkoa, ja ei tuota yötä ikinä unohda, kun eläinlääkäri soittaa klo 3 aikaan tilanteesta. Kissa (11v) oli siis viety eläinsairaalaan edellisenä iltana, ja jäi tarkkailuun yön ajaksi, kun sen olo vaan heikkeni. Voi hemmetti sentään, kaikkea sitä...

Samoin täällä on surutyö menossa ja koville ottaa rakkaan kissapojan menetys kolme viikkoa sitten. Oli myös 11-vuotias. Vielä ei olisi halunnut kissaa menettää, mutta hoidot olisivat olleet kissalle rankkoja eikä takuuta parantumisesta kuitenkaan enää ollut. Joulukuussa menetti yhtäkkiä noin 40% painostaan. Lopulta selvisi, että maksa ja munuaiset olivat sanomassa sopimusta irti. Epätodellinen olo tapahtuneesta ja kova ikävä jäi kaveria.

Tänään pakkasin lempilelut, valjaat ja rokotepassin pussiin muistoksi...

 

[douppi]

Samoin täällä on surutyö menossa ja koville ottaa rakkaan kissapojan menetys kolme viikkoa sitten. Oli myös 11-vuotias. Vielä ei olisi halunnut kissaa menettää, mutta hoidot olisivat olleet kissalle rankkoja eikä takuuta parantumisesta kuitenkaan enää ollut. Joulukuussa menetti yhtäkkiä noin 40% painostaan. Lopulta selvisi, että maksa ja munuaiset olivat sanomassa sopimusta irti. Epätodellinen olo tapahtuneesta ja kova ikävä jäi kaveria.

Tänään pakkasin lempilelut, valjaat ja rokotepassin pussiin muistoksi...

Voi ei, ikävä kuulla :( Nämä on joo kovia hommia, kun niin läheiseksi kisut tulevat kirjaimellisesti, kun vieressä nukkuvat ja touhuavat rutiineineen. Ei tällasesta surutyöstä ihan hetkessä selviä, ja sehän vaan tietysti kertoo siitä, kuinka tärkeä osa kaikkea kisu oli. Tavallaan kuuluukin ottaa aikaa, niin karua kun se onkin.

Tuo kissanlelujen katsominen pistää herkille. Ne ja muutama muu pieni juttu kuitenkin säästetään. Isommat hommat, kuten nukkumatasot ja raapimispuu ym. oli pakko heittää pois, ettei ihan överiksi mene vetistely. Jos jossain vaiheessa uutta perheenlisäystä hankitaan, niin saakoon uudet telineet ja laatikot.

 

[rpeez]

Pari kuukautta sitten meidänkin kissa oli vietävä lopetettavaksi. Elämäni hirveimpiä päiviä. Ensin hankkii 15 vuoden aikana kissan luottamuksen ja sitten lopuksi pettää sen. Eihän se niin ole, mutta siltä se tuntui. Kissa oli vielä äärimmäisen kiltti luonteeltaan, mutta vain oma perhe kelpasi ja kaikki perheenjäsenemme rakasti sitä.

En ota enää kissaa, ylläpito maksaa hirveästi ja lopettaminen ihan kamalaa.

Meidän kissa on hullaantunut margariinin. Ei sitä nyt paljoa varmaan voi antaa, mutta sellasen teelusikan puolikkaan se haluaa joka aamu, joka lähti siitä kun kerran annoin sen ihmetellä veistä, jolla leipiä voideltu.
Nyt se hiipii jostain aina aamuisin jalkoihin, ja vaatii tuon jälkkärin :)

Joo, meillä sama juttu. Kissa hyppäsi aina seuraamme keittiön pöydän ääreen omalle pallille istumaan ja odottamaan että joku antaa voita/margariinia.

 

[magnum37]

Pari kuukautta sitten meidänkin kissa oli vietävä lopetettavaksi. Elämäni hirveimpiä päiviä. Ensin hankkii 15 vuoden aikana kissan luottamuksen ja sitten lopuksi pettää sen. Eihän se niin ole, mutta siltä se tuntui. Kissa oli vielä äärimmäisen kiltti luonteeltaan, mutta vain oma perhe kelpasi ja kaikki perheenjäsenemme rakasti sitä.

En ota enää kissaa, ylläpito maksaa hirveästi ja lopettaminen ihan kamalaa.

Ei viimeiselle piikille viemiseen kyllä koskaan totu. Edellinen kissa piti lopettaa 10 vuotta sitten ja aivan samanlainen tikari suoraan omaan sydämeen oli tälläkin kertaa se peruuttamattomuuden tuska; katsoa kyyneleet silmissä ja räkä poskella rakkaan perheenjäsenen viimeistä hengenvetoa. Ei sellaiseen vaan totu. Meidänkin hiljattain edesmennyt kissa oli koiramaisen kiltti ja vilpitön, vaikkakin toisaalta tempperamenttinen luonne. Ei ollut koskaan mikään sylikissa, mutta otti aina katsekontaktia isoilla surumielisillä silmillään. Oli loppuun asti pääasiassa terve, mutta herkän vatsan kanssa oli alusta asti ongelmia, jotka saattoivat ajan kanssa johtaa sisäelinteen pettämiseen (kuitenkin myös syöpä saattoi olla taustalla). Itsesyytökset nousevat minullakin välillä pintaan, että olisi pitänyt ymmärtää hakeutua tutkimuksiin aikaisemmin, syöttää purkkiruuan lisäksi useammin sitä raakaa lihaa jne jne. Jossittelu ja jälkiviisastelu ei kuitenkaan auta. Valitettavasti sairauksien riski kuuluu eläintenpitoon, ja joskus se eutanasia on kissalle sitä armollisinta hoitoa. Sitä vaan oli asennoitunut niin että vielä olisi ollut joitakin vuosia jäljellä. Aika menee muutenkin niin nopeasti ettei tahdo perässä pysyä.

Kallista on varsinkin eläinlääkärillä käynnit. Parisataa menee jo siinä, kun lääkäri avaa oven. Siihen sitten muut tutkimukset ja labrat päälle. Ruokaakin menee välillä todella paljon. Välillä ollut kausia, että ovat vetäneet noin 10 kiloa safkaa kuukaudessa per kissa :] Kaikkiaan kolmelle kissalle ollaan vaimon kanssa annettu rakastava koti. Nyt on enää yksi jäljellä. Valtavasti iloa ja sisältöä ovat elämäämme tuoneet. Mutta yllättävän vaativia ja sitoutumista edellyttäviä eläimiä kissat ovat erityisesti matkustelun ym. suhteen. Vaikka päivääkään en vaihtaisi pois niin samankaltaisia ajatuksia meillä, että sitten kun viimeinenkin lähtee ajasta ikuisuuteen niin ainakin yritetään olla jonkun aikaa ilman - niin paljon kuin kissoista ja eläimistä ylipäätään pidämmekin.

Voi ei, ikävä kuulla :( Nämä on joo kovia hommia, kun niin läheiseksi kisut tulevat kirjaimellisesti, kun vieressä nukkuvat ja touhuavat rutiineineen. Ei tällasesta surutyöstä ihan hetkessä selviä, ja sehän vaan tietysti kertoo siitä, kuinka tärkeä osa kaikkea kisu oli. Tavallaan kuuluukin ottaa aikaa, niin karua kun se onkin.

Tuo kissanlelujen katsominen pistää herkille. Ne ja muutama muu pieni juttu kuitenkin säästetään. Isommat hommat, kuten nukkumatasot ja raapimispuu ym. oli pakko heittää pois, ettei ihan överiksi mene vetistely. Jos jossain vaiheessa uutta perheenlisäystä hankitaan, niin saakoon uudet telineet ja laatikot.

Pahoittelut sinnekin ja voimia surutyöhön! Eläinlapsen ja ystävän menetyksen aiheuttama sydänsuru kestää aikansa. Lopulta menetyksen väistämättömyyden jollain tasolla oppii hyväksymään, mutta eihän niitä koskaan unohda, ja hyvä niin. Meillä on vielä yksi n. 11-vuotias kolli elossa, mutta hänellä on vastaavasti todettu kilpirauhasen liikatoiminta. Loppuelämän lääkityksellä mennään. Hän ja edesmennyt kissamme tulivat meille samaan aikaan alle vuoden ikäisinä löytöeläintarhalta. Kovasti toinen on nyt hämmentynyt "velipojan" poismenosta, mutta uskoakseni ymmärsi kyllä tämän olleen pahasti sairas. Kovasti haisteli ja tutki kaveria viimeisenä iltana.

 

[SgtMarkov]

Rakas kissa lähti täältäkin viime viikolla taivasmatkalle. Talo tuntuu nyt kovin tyhjältä ja hiljaiselta kahden introvertin asuttamana ja vaimokkeen kanssa ollaan jo mietitty, että jahka saadaan kesäloma-asiat pois alta niin syksyn saapuessa katsotaan löytyisikö tänne uusi jalkojen lämmittäjä tai jopa kaksi.

Edesmennyt ystävämme tuli meille kissojen turvakodista ja sieltä saavat tulla jatkossakin, vaikka se riski näissä populaatiokissoissa on, ettei niistä välttämättä saa enää sylikissoja. Tuntuu vaan hölmöltä maksaa satasia jollekin kasvattajalle rotukissasta kun näitä on kodittominakin niin paljon, mutta kun tällainen kisu mahdollisesti uskaltautuu ensin syliin ja lopulta samaan sänkyyn nukkumaan, on se hurjan palkitsevaa.

Toivottavasti pian voidaan raijata varastosta raapimapuut, hiekkalaatikko ja lelut takaisin. On se vaan aika hassua, miten tehokkaasti niinkin pieni kaveri saa otettua isonkin tilan haltuun.

 

[Rinksu]

Tuntuu vaan hölmöltä maksaa satasia jollekin kasvattajalle rotukissasta kun näitä on kodittominakin niin paljon, mutta kun tällainen kisu mahdollisesti uskaltautuu ensin syliin ja lopulta samaan sänkyyn nukkumaan, on se hurjan palkitsevaa.

Sisko ja veli meilläkin on ja metsästä värjöttelemästä nuo oli poistettu. Eläinlääkärille, madotukset/ym plus steriloinnit tietysti (sisäkissoiksi toki tulivat) ja sitten vaan aikaa.

Varsinkin tyttökissa noista on vieläkin vieraita kohtaan kovin arka, mutta aggressiivisuuden merkkejä ei ole. Pikku rääpäle vaan luikkii kellariin karkuun. Emäntä tuosta on sitten pikku hiljaa tehnyt itselleen jalkojen lämmittimen ja onkin samalla sitten ainoa, johon tuo täysin luottaa.

Poikakissa onkin sitten uteliaampi ja antaa vieraidenkin silittää. Ja meitä kohtaan on sitten suorastaan rasittava välillä :) Kun ei oikein mihinkään pääse ilman, että tuo seuraa varjona kintereillä.

Mutta tosiaan ihan fiksua ajattelua tuo. Kivat kissat noista nyt ainakin meille tuli vaikka alku olikin kisuilla vähän rankemman sorttinen. Nyt saavat sitten loikoilla turvassa ja lämpimässä.

 

[HPL76]

Jees tulipa otettua tuollainen musta karvamörkö sitten kämppikseksi tuolta Hesyltä. Tässä etätöissä kun istun kaiket päivät kuitenkin kotosalla niin onhan tuosta nyt seuraa.

Ei tällä vissiin mitään kummempia traumoja ole edellisestä elämästä. Edellinen omistaja oli vaihtanut hiippakuntaa, mutta kissa oli kuitenkin hyvin hoidettu ja kunnossa.

Tällä kaverilla on kuitenkin tuollaista pigmenttihäiriötä toisessa silmässä, ja viime viikon lääkärikäynnin jälkeen tuomio oli se, että silmä on poistettava. Melanoomahan se siellä.

Tässä nyt mennään kuitenkin kesä vielä näin, ja alkusyksystä sitten tehdään katista merirosvo. Kyllähän tuo nyt yhdelläkin silmällä pärjää ja eliminoidaan se mahdollisuus että tauti sieltä leviäisi, vaikka se kuulemma onkin aika harvinaista.

Mutta joo on tämä nyt taas vaihteeksi ihan mukavaa kisun kanssa asustella. Ei mennyt kuin oikeastaan ensimmäinen ilta totutteluun, eli katti väijyi sängyn alla eikä suostunut juuri liikkumaan. Ruoalla tuon pystyy kuitenkin ilmeisesti lahjomaan aika tehokkaasti, ja vähitellen on alkanut muukin kämppä kiinnostamaan.

Nykyään ei herätyskelloa tarvitse kun tämä kaveri tulee aamuisin ilmoittamaan että olis nälkä. Samapa tuo, kuitenkin nousen yleensä aika aikaisin. Ja iltapäivisin otetaan molemmat yleensä päiväunet, joten homma hoidossa.

Hevimiehenä annoin muuten katille nimeksi Pantera.

 

[OsmoK]

Kuinka paljon kissa ylläpito maksaakaan vaikkapa kuukausitasolla? Kissan ottamista on tullut mietittyä (parempi puolisko päättänyt ottavansa), ja itseäni mietityttää lähinnä tuo siihen uppoava raha. Eli millaisista summista tarkalleen ottaen puhutaankaan?

 

[Nelfor]

Kuinka paljon kissa ylläpito maksaakaan vaikkapa kuukausitasolla? Kissan ottamista on tullut mietittyä (parempi puolisko päättänyt ottavansa), ja itseäni mietityttää lähinnä tuo siihen uppoava raha. Eli millaisista summista tarkalleen ottaen puhutaankaan?

Jos kyseessä terve sisäkissa, niin yleisesti ottaen rahaa menee vain ruokaan. Eläinlääkärikäynnit ja vastaavat vie sitten vaihtelevasti rahaa, mutta yleensä sekään ei ole erityisen kallista. Lisäksi toki sitten lelut ja muut tarvikkeet, mutta tämäkin riippuu omistajasta, että miten paljon ja kuinka usein rahaa niihin menee.

Mulla on ollut yksi kissa pitkään ja ruokaan menee noin 40-50€/kk. Muita kuluja on ollut ehkä 100€ vuodessa keskimäärin.

 

[Walrus21]

Kuinka paljon kissa ylläpito maksaakaan vaikkapa kuukausitasolla? Kissan ottamista on tullut mietittyä (parempi puolisko päättänyt ottavansa), ja itseäni mietityttää lähinnä tuo siihen uppoava raha. Eli millaisista summista tarkalleen ottaen puhutaankaan?

Meillä on kaksi kissaa. Sapuskoihin menee ehkä 2e/päivä, mutta muita juoksevia kuluja on hyvin vähän. Vakuutukset maksaa reilut 200e/vuosi.

Kyllähän tuosta vuositasolla tulee lopulta aika iso potti, mutta paljon enemmän menee rahaa esim. autoon. Valintojahan nämä on loppuviimeksi.

 

[rpeez]

Jos kyseessä terve sisäkissa, niin yleisesti ottaen rahaa menee vain ruokaan. Eläinlääkärikäynnit ja vastaavat vie sitten vaihtelevasti rahaa, mutta yleensä sekään ei ole erityisen kallista. Lisäksi toki sitten lelut ja muut tarvikkeet, mutta tämäkin riippuu omistajasta, että miten paljon ja kuinka usein rahaa niihin menee.

Mulla on ollut yksi kissa pitkään ja ruokaan menee noin 40-50€/kk. Muita kuluja on ollut ehkä 100€ vuodessa keskimäärin.

On muuten hyvä huomata tästä @Nelfor in luvuista, että jos kissa elää normaalityyliin 15 vuotiaaksi (50x12kk+100) x 15v = 10500 euroa!

Vastannee ehkä omaa kokemusta, jonka mukaan kissa maksoi ihan saatanasti ylläpitää kunnolla. Ja kuten Nelfor sanoi, tuossa on terve kissa.

Loppuvaiheessa kissa ei ole terve. Meillä viimeisen vaiheen elossapitoyritys taisi maksaa noin 2000 euroa vuodessa, ja kutakuinkin hukkaan.

Kissan hammaslääkäri ja eläinlääkärikäynnit on erityisen kalliita, kalliimpia kuin ihmisellä, koska mitään kela korvauksia ei ole. Hammaslääkärikäynti oli aina kolminumeroinen eikä ainakaan ykkösellä alkanut. Taisi olla kerran 5:lla alkava.
Vakuutukset auttaisi, mutta niihinkin sitten uppoaa @Walrus21 n tiedon perusteella 3000 euroa 15 vuodessa.

Tämä kaikki ja kissasta luopumisen tuska lopuksi on niin paksu miinusmerkki minulle, että ilmoitin vaimolle ettei kissaa enää tule tähän taloon. Kuten yllä sanottiin, valintojahan nämä.

Kaiken tuo vuodatuksen jälkeen on sanottava, että pidän kissoista todella paljon. Suloisia ja kilttejä eläimiä.

 

[Mahtiankka]

Kyllähän kissaan saa rahaa uppoamaan, mutta tietysti se on vähän tuureissaan monelta osin. Meille tuli pari vuotta sitten arviolta 6-vuotias kissa paikalliselta kodittomien ja hylättyjen eläinten yhdistykseltä, hintaa herralla oli leikattuna, sirutettuna ja rokotettuna 200 euroa. Vuoden verran oli ollut sijaiskodissa, minne oli päätynyt varsin huonokuntoisena, ilmeisesti pitkään oli ollut oman onnensa nojassa. Tarkkaa historiaa ei oikein tiedä, mutta kyllä tuo ihan sisäkissana on jollain ollut. Ja sopeutui kyllä nopeasti, tuli heti ensimmäisenä yönä meidän väliin nukkumaan ja melkeinpä joka yö ainakin jonkin aikaa nukkuu sängyssä.

Innostuttiin sitten heti alkuvaiheessa hankkimaan vähän kaikenlaista kissalle, on isoa kiipeily/raapimispuuta, ja kaksi erillistä vessalaatikkoa, joista toinen on Virosta tilattu pieneen kaappiin integroitu versio, toinen puolestaan Modkat-laatikko, jonne sisäänkäynti päältä. Ensin mainittu oli arvokas ja yllättäen jäänyt melkeinpä käyttämättä. Modkatia voin suositella, jos haluaa että kissanhiekkaa ei ole joka puolella.

Mutta joo, "aloituskustannukset" nousivat satoihin euroihin, mutta nämä nyt on toki asioita, mihin voi itse vaikuttaa. Isoa kiipeilypuuta kyllä suosittelen, on ollut hintansa väärti ja parilla eläinlääkärikäynnillä saatu kehuja, kuinka hyvässä kunnossa kissalla on lihakset, tuollainen puu on omiaan pitämään kissan kunnossa.
Ruokintaan meillä menee aika reilusti rahaa, kun on virtsatieongelmainen kissa ja kaiken lisäksi pitkäkarvainen, niin on myös karvapallojen syntymisen ehkäisemisestä huolehdittava.

Kuivaruoka tehdään sekoituksena, jossa urinary ja antihairball-raksuja. Aamulla ja illalla märkäruoka on urinary-versiota (vaihdellaan Royal Caninin, Almo Naturen ja Hill's Prescription Dietin kanssa) ja luonnollisesti sellaista, joka maksaa vähintään euron pussilta. Päivällä annetaan hieman joko oikeaa lihaa/kanaa/kalaa tai PrimaCat Fillets-pussi. Viimeksi mainitut on ihan laadukasta tavaraa ja varmasti järkevimpiä market-ruokia syötettäväksi, eikä ole kertaakaan jäänyt syömättä.

Ruokaan saa tosiaan uppoamaan rahaa, mutta meillä se on pienempi paha kuin eläinlääkärikäynnit virtsatieongelmien vuoksi. Kahdesti on jouduttu käyttämään noiden takia, mutta muuten on kyllä hyvällä ruokavaliolla pysynyt ongelmat mainiosti aisoissa. Jos täällä muuten on kissaihmisiä Oulun seudulta, niin voin lämpimästi suositella Haukiputaalla sijaitsevaa eläinlääkäriasema Herttaista. Todella lämminhenkinen ja yksilöllinen palvelu, tuolta saatu myös erinomaisia vinkkejä juuri ruokinnan suhteen. Hintatasokaan ei ole sieltä pahimmasta päästä, vaikka arvokastahan tuo aina on. Ruokaan panostaminen kuitenkin kannattaa. Yksilökohtaista toki, mutta varmasti hyvällä ruokinnalla välttää paljon ongelmia.

Kaiken kaikkiaan rahalle on kyllä saanut loistavan vastineen. Kissasta riittää seuraa ja seurattavaa, varsinkin kun itse pääasiassa etänä teen kotoa käsin erilaisia työprojekteja. Ja aamuherätykset on takuuvarmoja, kun se nälkähän tulee viimeistään aamukuudelta. Parasta on aina se, kun aamulla nousee antamaan ruokaa, niin vasta siinä vaiheessa sieltä kupista voi nälkäänsä syödä niitä eilisiä raksuja. Ei missään nimessä ennen kuin isäntäväki on herätetty.

 

[Walrus21]

On muuten hyvä huomata tästä @Nelfor in luvuista, että jos kissa elää normaalityyliin 15 vuotiaaksi (50x12kk+100) x 15v = 10500 euroa!

Näinhän se on, ja monessa asiassa elinkaarikustannukset ovat korkeita. Esim. yhdelle lapselle on taidettu laskea kokonaissummaksi melkein 200 000e. Silti valtaosa ihmisistä hankkii lapsia.

Minusta kissa on lopulta suht edullinen suhteessa hyötyihin. Väitän, että aika monelle sopisi lemmikiksi paremmin kissa kuin koira. Kissa kuitenkin elää omaa elämäänsä aika lailla riippumatta siitä, käykö omistaja töissä tai matkoilla.

Meille tuli kissat suoraan maalta. Ennakkoon pelättiin hieman ongelmia, mutta ei ole viidessä vuodessa mitään erikoista ilmennyt. Alussa jouduttiin toki investoimaan mm. rokotuksiin sun muihin, mutta olisikohan ollut jotain 300e luokkaa koko setti.

 

[Nelfor]

On muuten hyvä huomata tästä @Nelfor in luvuista, että jos kissa elää normaalityyliin 15 vuotiaaksi (50x12kk+100) x 15v = 10500 euroa!

Vastannee ehkä omaa kokemusta, jonka mukaan kissa maksoi ihan saatanasti ylläpitää kunnolla. Ja kuten Nelfor sanoi, tuossa on terve kissa.

Loppuvaiheessa kissa ei ole terve. Meillä viimeisen vaiheen elossapitoyritys taisi maksaa noin 2000 euroa vuodessa, ja kutakuinkin hukkaan.

Kissan hammaslääkäri ja eläinlääkärikäynnit on erityisen kalliita, kalliimpia kuin ihmisellä, koska mitään kela korvauksia ei ole. Hammaslääkärikäynti oli aina kolminumeroinen eikä ainakaan ykkösellä alkanut. Taisi olla kerran 5:lla alkava.
Vakuutukset auttaisi, mutta niihinkin sitten uppoaa @Walrus21 n tiedon perusteella 3000 euroa 15 vuodessa.

Tämä kaikki ja kissasta luopumisen tuska lopuksi on niin paksu miinusmerkki minulle, että ilmoitin vaimolle ettei kissaa enää tule tähän taloon. Kuten yllä sanottiin, valintojahan nämä.

Kaiken tuo vuodatuksen jälkeen on sanottava, että pidän kissoista todella paljon. Suloisia ja kilttejä eläimiä.

Itse vieroksun aina tätä, että mitä tahansa jatkuvia kuluja katsottaessa otetaan pitkä aikaväli ja ynnätään luvut yhteen, että näyttää mahdollisimman pahalta. Aika monia "pieniä" kuluja voisi laskea samalla tavalla 10-20 vuoden ajalta ja kauhistella, että hirvittävä määrä rahaa menee tuohonkin. En tiedä mitä tuo lopulta edistää.

Se ei ole myöskään mikään selviö, että lemmikin viimeiset vuodet ovat kalliita. Yleensä eivät ole. On myös omistajan oma valinta, että kuinka pitkälle lähtee lemmikin elämään venyttämään ja onko se edes lemmikin etujen mukaista. Jokainen lemmikki on oma yksilönsä ja loppuvaiheen sairaudet yms. vaihtelevat hirvittävän paljon.

Lemmikistä luopuminen on aina iso tuska, mutta paljon enemmän annan arvoa niille vuosille, joiden aikana se lemmikki on tuonut hirvittävän määrän positiivisia asioita elämään. Itselleni jokainen elämässäni ollut lemmikki on ollut joka sentin arvoista, mitä niihin on tarvinnut käyttää. Sama kuin käyttäisi rahaa samalla omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen.

 

[Nelfor]

Minusta kissa on lopulta suht edullinen suhteessa hyötyihin. Väitän, että aika monelle sopisi lemmikiksi paremmin kissa kuin koira. Kissa kuitenkin elää omaa elämäänsä aika lailla riippumatta siitä, käykö omistaja töissä tai matkoilla.

Täysin samaa mieltä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään kissoja vastaan, mutta ennen nykyistä omaa kissaa ei sellaisia ollut koskaan perheessä lemmikkinä ja kokemukset kissoista olivat vähäisiä. Ajattelin aiemmin, että olen koiraihminen, vaikka tykkäsin kissoistakin aina kun niitä jossain tapasin.

Sitten tultiin tilanteeseen, missä elin yksin ja teki mieli hankkia lemmikki pitämään seuraa. Ensimmäinen ajatus oli, että tietenkin koira, koska niitä oli elämässä ollut aiemminkin. Sattumalta kuitenkin tuli vastaan tilanne, että tuttu kyseli kiinnostaisiko sittenkin hankkia kissa, kun hän tunsi perheen, missä oli muutama kissanpentu vailla kotia. Sinne siis katsomaan ja eläinrakkaana ihmisenä olin tietenkin heti ihan myyty. Muutama viikko luovutusikään ja mulla olikin kissa.

Eikä ole tarvinnut katua sekuntiakaan. Oma kissa on ollut luonteeltaan aika seurallinen ja sitä kautta "koiramainen" alusta alkaen, toki osittain ehkä kasvatuksenkin myötä. Kissa ei ole samanlainen kuin koira, mutta kissan tarjoama seura on silti samankaltaista ja kissan hoitaminen on selvästi helpompaa ja stressittömämpää.

 

[Alamummo]

Meillä on ollut kavereiden ihanat kisut aina välillä hoidossa, kun talossa ei enää ole koiria. Kivoja ovat mutta... Hiekkaa on joka paikassa ja samoin karvaa. Haluaisivat raapia meidän nojatuoliamme, syödä viherkasveja ja kävelevät pöydillä. Toisesta on seuraa, mutta toinen goisaa pääasiassa saunan lauteilla ja käy vaan syömässä ja laatikolla.

Olen kyllä koiraihminen.

 

[rpeez]

Väitän, että aika monelle sopisi lemmikiksi paremmin kissa kuin koira. Kissa kuitenkin elää omaa elämäänsä aika lailla riippumatta siitä, käykö omistaja töissä tai matkoilla.

Kyllä, tuo on hyvä huomio. Kissa on tavallaan helppo tapaus, se pitää itsestään perushuolta kunhan sapuskaa ja vessapaikka on.

Meillä on ollut kavereiden ihanat kisut aina välillä hoidossa, kun talossa ei enää ole koiria. Kivoja ovat mutta... Hiekkaa on joka paikassa ja samoin karvaa. Haluaisivat raapia meidän nojatuoliamme, syödä viherkasveja ja kävelevät pöydillä. Toisesta on seuraa, mutta toinen goisaa pääasiassa saunan lauteilla ja käy vaan syömässä ja laatikolla.

Olen kyllä koiraihminen.

Kissat on juuri tuollaisia kissaihmisillekin :)

Meidänkin katti muuten söi muutaman kerran jotain myrkyllistä kukkaa olohuoneen pöydältä ennenkuin huomasin syyn miksi se voi huonosti.

Itselle rakkaan kissan lopettaminen ja siten tavallaan pettäminen oli niin kauheaa, että jos rahasta vain olisi kyse, voisin kissan vielä ottaakin. Top-3 elämäni paskin päivä, ja niitä kahta muuta en muista.

 

[Tuusa]

Näinhän se on, ja monessa asiassa elinkaarikustannukset ovat korkeita. Esim. yhdelle lapselle on taidettu laskea kokonaissummaksi melkein 200 000e. Silti valtaosa ihmisistä hankkii lapsia.

Minusta kissa on lopulta suht edullinen suhteessa hyötyihin. Väitän, että aika monelle sopisi lemmikiksi paremmin kissa kuin koira. Kissa kuitenkin elää omaa elämäänsä aika lailla riippumatta siitä, käykö omistaja töissä tai matkoilla.

Meille tuli kissat suoraan maalta. Ennakkoon pelättiin hieman ongelmia, mutta ei ole viidessä vuodessa mitään erikoista ilmennyt. Alussa jouduttiin toki investoimaan mm. rokotuksiin sun muihin, mutta olisikohan ollut jotain 300e luokkaa koko setti.

Oma kissa nykyinen haettiin myös maalaistalosta ja mitään ongelmia ei ole ollut. Poikakissaa olin hakevinani, mutta tyttökissa se sitten lopulta olikin. Kuluja oli alkuun rokotukset ja leikkaus, mutta sen jälkeen ruoka+hiekat+lelut onkin olleet ainut menoerä.

Itsellä tämä on toinen kisu. Ensimmäinen muutti käytännössä omin päin miun luo. Se vaan marssi takaovesta sisään ja naukas tullessaan. Aikansa kävi, ja kun kukaan ei sitä kaipaillut, niin otin yhteyttä Löytäriin, et mitä teen. Ottivat sen sit sinne ja karenssin ym. muun jälkeen kisu muutti lopullisesti miun luo. Sen jälkeen olin myyty kissoille, vaikka koiria oli ollutkin ennen.

Tämä nykyinen on mahtava pakkaus. Siitä erikoinen, et se "juttelee" jatkuvasti. Joka kerran kun sitä puhuttelee, niin joku "vastaus" tulee. Muutenkin taitaa olla jollain virtapiikillä rokotettu. Vauhtia nimittäin riittää (4v nyt) paljon enemmän kuin edeltäjällä.

Vaikea olisi kuvitella nyt kämppää ilman kissaa ja outo olisi aamulla herätä, jos se ei olisi herättämässä. Yleensä noin puol kuus...Hienoja kavereita.

 

[Nelfor]

Itselle rakkaan kissan lopettaminen ja siten tavallaan pettäminen oli niin kauheaa, että jos rahasta vain olisi kyse, voisin kissan vielä ottaakin. Top-3 elämäni paskin päivä, ja niitä kahta muuta en muista.

Yleensä lemmikin lopettamisessa ei todellakaan ole kyse pettämisestä, vaan ns. viimeisestä palveluksesta. Siinähän pyritään lopettamaan kyseisen eläimen jatkuva kärsimys.

Paskoja juttuja toki aina, mutta en silti osaa nähdä sitä, että lemmikin kuolema pyyhkisi pois kaiken sen hyvän, mitä kyseinen lemmikki on elämään tuonut. Vuosikaudet positiivisia kokemuksia ja asioita kyseisen lemmikin kanssa on mielestäni niin iso asia, että sen lemmikin elämän päättymisen tuottama tuska on sen arvoista. Eihän se tuskaa edes tuottaisi, jos ei olisi ensin tuottanut valtavasti hyvää.

 

[Vuokralainen]

On tämä kovaa.

Tunnin päästä on aika 14-vuotiaan kissan eutanasialle. Tämä odottaminen on hirvittävää, kun kissalla on selvästi kipuja, eikä oikein pääse liikkumaan. Onneksi antaa vielä rapsutella.

 

[Nelfor]

On tämä kovaa.

Tunnin päästä on aika 14-vuotiaan kissan eutanasialle. Tämä odottaminen on hirvittävää, kun kissalla on selvästi kipuja, eikä oikein pääse liikkumaan. Onneksi antaa vielä rapsutella.

Paljon voimia sinne! Aina vaikeita asioita ja vaikeita hetkiä, mutta valitettavasti kuuluvat elämään. Kuten edellisessä viestissäni sanoin, niin tuossa on kyse viimeisestä palveluksesta rakkaalle lemmikille, ettei tarvitse enää kärsiä.

Ja siihen suruun auttaa vain aika, mutta näissä asioissa siihen voi luottaa, että aika tekee tehtävänsä myös positiivisessa mielessä. Omatkin edesmenneet lemmikit ovat nykyään mielessä lähinnä positiivisessa valossa, vaikka jollain tasolla niitä aina tuleekin kaipaamaan.

 

[Ötökkä]

On tämä kovaa.

Tunnin päästä on aika 14-vuotiaan kissan eutanasialle. Tämä odottaminen on hirvittävää, kun kissalla on selvästi kipuja, eikä oikein pääse liikkumaan. Onneksi antaa vielä rapsutella.

Kova paikka tuollainen! Silti suurinta rakkautta päästää kissa pois kivuistaan. Netissä näkee liikaa ihmisiä jotka ovat "hyviä ihmisiä" ja pitävät hyvin sairaita eläimiä liian pitkään ❤️