Kun on ollut tuosta lääkkeenannosta puhetta, kerrotaan oman kissan osalta seuraavaa...
Elikkä mulla on toisena kissana semmoinen norjan metsäkissauros, painoa lähes 10kg, hyvin vahva ja iso kissa, etten sanoisi jopa roteva. Luonteeltaan on kiltti kuin mikä, tykkää masun rapsuttelusta yli kaiken ja pitää kaikista ihmisistä lähes poikkeuksetta.
Mutta sitten kun tulee aika antaa lääkettä, kyllä on piru irti. Tabuja ei suostu syömään eli ruiskulla pitää sohia ja se on yhtä tuskaa. On kääritty kissa huopaan ja vaimoke pitää kiinni, kun minä rukkaset käsissä koitan saada kissan suuta edes vähän auki ja lääkkeen ruiskutettua. Eikä meinaa onnistua sitten millään, siis kissa kirjaimellisesti sekoaa täysin. Huutaa kuin henkeä vietäisiin, raapii ja puree minkä kerkiää ja laittaa ihan kaikilla voimillaan vastaan. Puri minua vielä hanskan läpi sormeenkin. Ihan oli kädet verillä kumpaisellakin, sekä vaimolla että minulla, tämän operaation jälkeen ja lääkettä meni 99 prosenttisesti sohvalla/huopaan/lattialle.
Vastaavasti toinen kissa ei laita yhtään vastaan tuollaisessa tilanteessa vaan antaa laittaa ruiskun suuhun ihan kiltisti ja nielee suurimman osan lääkkeestä vaikka pahalle varmaan maistuukin. Normi maatiaiskissauros kyseessä, eroa on norskiin kuin yöllä ja päivällä. Onneksi ei ole tullut tarvetta lääkkeenantoon ihan vähään aikaan, silloin sitä olisi taas nesteessä tuon norskin kanssa. Taistelee kuin henkeä vietäisiin, huhhuh. Ja muuten on niin kiltti että oksat pois, antoi jopa naapurin kersojen repiä hännästä (ennen kuin sanoin että nyt saa**na irti siitä kissasta) ilman mitään reaktioita. Pitää jopa eläinlääkäristä ja on muutenkin tottelevainen ja fiksu kissa. Joillekin ei vaan sovi tuo ruiskulääkitseminen...