Projekti: Kissa

  • 346 274
  • 1 629

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Jos täällä on jyväskyläläisiä kissanomistajia (toki muutkin eläinlääkäripalveluja käyttäneet käyvät), niin olisin enemmän kuin kiitollinen eläinlääkärisuosituksista. Yksärillä voi laittaa tulemaan. Haussa olisi lääkäri, joka oikeasti osaa asiansa. Muutetaan sinne lauantaina, ja totta kai muistin vasta nyt tarkastaa taas vaihteeksi kissalla toukokuussa todetun kasvaimen: patti on tuplannut kokonsa sitten viime katsomisen, samalla myös tullut vähän värisävyjä mukaan.

Huolestuttaa kyllä nyt niin hitosti ja suututtaa, miksi en tullut katsoneeksi kasvainta vaikka edes viime viikolla, jolloin olisi ehditty vielä täällä Lappeenrannassa tuttuun lääkäriin. Jyväskylässä ei ole autoakaan käytössä nyt aluksi ainakaan, joten millä ihmeen keinolla kisun siellä lääkäriin kuljetan... Tulipa hyvään saumaan kaikin puolin, mutta kunhan nyt vaan saataisiin kissa terveeksi. Onneksi tuo kasvain on sentäs aiemmin diagnosoitu harmittomaksi, tosin juuri sillä saatteella, että jos alkaa kasvaa, niin äkkiä takaisin näytille. Saa nähdä, mitä nyt tapahtuu.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Jyväskylässä ei ole autoakaan käytössä nyt aluksi ainakaan, joten millä ihmeen keinolla kisun siellä lääkäriin kuljetan...

Taksilla? Tosin varoita jo autoa tilatessa, että kyytiin tulee myös yksi karvainen.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Karvinen, 18v., löytyi tänään omenapuun alta nukkumasta kauniisti ikiunta. Karvin takapää heikkeni silmissä viime aikoina ja huomasi, että aika oli tulossa. Puhuimme vaimon kanssa eilen mahdollisesta piikistä, mutta luonto hoiti asian kauniisti. Kiitos Karvi näistä vuosista.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Karvinen, 18v., löytyi tänään omenapuun alta nukkumasta kauniisti ikiunta. Karvin takapää heikkeni silmissä viime aikoina ja huomasi, että aika oli tulossa. Puhuimme vaimon kanssa eilen mahdollisesta piikistä, mutta luonto hoiti asian kauniisti. Kiitos Karvi näistä vuosista.
Kirjoitat niin nätisti kisustanne, että linssit ihan huurtuvat. Jaksamista.
 

#3

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingfors IFK
Karvinen, 18v., löytyi tänään omenapuun alta nukkumasta kauniisti ikiunta. Karvin takapää heikkeni silmissä viime aikoina ja huomasi, että aika oli tulossa. Puhuimme vaimon kanssa eilen mahdollisesta piikistä, mutta luonto hoiti asian kauniisti. Kiitos Karvi näistä vuosista.

Vaikka suru on suuri ajattelepa näin että kisu saa nyt päivät pitkät metsästää lihavia hiiriä aurinkoisella pellolla ja nukkua päikkärit takan reunalla.
 

Helmi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Karvinen, 18v., löytyi tänään omenapuun alta nukkumasta kauniisti ikiunta. Karvin takapää heikkeni silmissä viime aikoina ja huomasi, että aika oli tulossa. Puhuimme vaimon kanssa eilen mahdollisesta piikistä, mutta luonto hoiti asian kauniisti. Kiitos Karvi näistä vuosista.

Suru on varmasti suuri, 18-vuotta on pitkä aika.

Luopumisen tuska on se pahin vaikka kuinka olisi tilanteeseen valmistautunut,
jaksamista!

Helmi
 

juza

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Suru on varmasti suuri, 18-vuotta on pitkä aika.

Luopumisen tuska on se pahin vaikka kuinka olisi tilanteeseen valmistautunut,
jaksamista!

Helmi

Täytyy tähän väliin kertoa omasta surustani vaikka siitä on jo 10 vuotta aikaa. Silloin en ollut vielä menettänyt koskaan läheistä ihmistä joten kissan kuolema otti koville.. Varsinkin se tapa.

Olin 18 vuotias ja kissani Misu oli ollut seuranani koko elämäni, 21 vuotias.
Lähdin juuri kortin saaneen riemulla pakittamaan pihastamme Corollalla kun luulin ajaneeni jonkun risun yli. Vähän matkaa vielä pakitettuani näin Misun juoksevan ympäri pihaa ja huitovan naamaansa hullunlailla.

Murruin aivan täysin. Lamaannuin ja huusin naapurilleni, että voisiko hän tulla lopettamaan kissani, kun en itse siihen pysty. No, onneksi lähellä oli eläinlääkäri ja Misun sydän sai pysähtyä rauhassa unilääkkeen yliannostukseen.

Mutta kyllähän se on karua. Kissarouva taistelee elämästään älyttömän pitkään ja kokee matkansa pään minun hätäilyyn ja hölmöilyyn. Kyllähän siitä yli päästiin ja melkein jopa naureksien omaa mokaani tänäpäivänä kerron, mutta koville se silloin otti.
 

Helmi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Juzan kertoma tapaus on kyllä aikas karmiva.
Mulla alkaa omatunto jo soimata kun joskus kilahdan (ihan aiheesta)
näille omille riiviöille.
Mutta 23-v on jo ihan mieletön ikä kissalle(kin), joten vois ajatella että se ikäänkuin "kaatui saappaat jalassa" ;)

Helmi
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kissaltakin voi näköjään katketa polvesta (takajalka) ristiside. Törmäyksessä johonkin vissiin, tilannetta ei nähty. Nyt kissa linkkaa kipulääkkeiden rauhoittamana, leikkaus on kolmen päivän päästä.
Sen jälkeen 12 pv tikkejä ja kauluria - ja 6 vkoa "liikuntakieltoa ja jalan kuntoutusta".

Siitä, paljonko kaikki maksaa, ei viitsi edes puhua - mutta eipä sillä toisaalta ole paskankaan väliä, kunhan saadaan kissa kuntoon. Kellään mitään kokemuksia vastaavasta tilanteesta?

Ei ole entuudestaan kokemuksia samasta tilanteesta, mutta juuri äsken tultiin kotiin tapaamasta eläinlääkäriä, joka antoi meille tismalleen saman diagnoosin. Takajalan polven ristiside on poikki, hoitovaihtoehtoina leikkaus tai lääkitykset. Jos leikkausta ei tee, niin polveen kehittyy nivelrikko, jota voi hoitaa nivelrikkolääkkeillä ja kipulääkkeillä niin kauan, kun niistä vain on riittävästi apua. Leikkauksenkin jälkeen nivelrikko kai kehittyy ennemmin tai myöhemmin, mutta lievempänä, täten leikkaus olisi pitkällä tähtäimellä parempi vaihtoehto. Tällä hetkellä kissa on nyt vaan pelkällä kipulääkkeellä ja kinkkailee jalkansa kanssa ihan kätevästi, mutta eihän tuota voi pitkään katsella.

Ei nyt heti klinikalla päätetty, mitä tehdään, mutta kyllähän tuohon leikkaukseen täytynee päätyä. Se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin antaa kivuliaan nivelrikon kehittyä ja taistella samalla sitä vastaan lääkearsenaalin kanssa. Meillä vaan liittyy leikkaukseen lisäriski: kissalla oli 2006 marraskuussa ja 2007 tammikuussa häikkää maksa-arvoissa, mikä viittasi tuolloin maksasairauteen. Tuon jälkeen arvot ovat kuitenkin aina olleet normaalit, mutta koska kissa syö maksavikaisen erikoisruokaa, ei voi tietää, onko maksa parantunut vai pysyykö oireet vain kurissa. Jos maksa on jotenkin huonona, niin pitkä rauhoitus voi tehdä pahaa jälkeä. Mutta toisaalta tuo on aika pieni riski, koska maksa-arvot ovat kuitenkin nyt pysyneet vuoden normaaleina...jossittelua silti.

Hinta-arvioksi leikkaukselle saatiin vajaat 400 euroa. Onhan tuo iso summa, mutta toisaalta pelkäsin, että puhuttaisiin nelinumeroisista luvuista. Soitellaan kuitenkin varmaan huomenna muutkin klinikat läpi (edelleen muuten kuulen mielelläni klinikkasuosituksia Jyväskylästä, heittäkää vaikka yksärillä!), jotta nähdään, pyörivätkö hinnat kuinka samoissa suuruusluokissa. Huomenna kun varaa, niin varmasti ensi viikolla pääsisi vielä leikkaukseen ellei loppuviikoksi onnistu.

Todella mielelläni kuulisin, miten choose_lifen kissan leikkaus kokonaisuudessaan ja jälkiseuraamuksineen sujui, samoin kaikki vastaavat kokemukset muiltakin kiinnostavat. Yksärillä saa näitäkin laittaa, jos ei tänne ketjuun halua kirjoittaa, mutta olisin niin, niin kiitollinen, jos vain jotain kokemuksia aiheesta kuulisin. Tässä on nyt kuitenkin niin päästään pyörällä eri ratkaisujen kanssa, että olisi kiva saada vähän näkökulmia.

Onhan leikkauksen ja leikkaamatta jättämisen lisäksi vielä kolmaskin vaihtoehto, eli luopuminen ja kisun ikiuneen päästäminen. Siihen en kuitenkaan olisi oikein valmis, koska eläinlääkärikin piti vielä hoitoja järkevinä vaihtoehtoina. Toisekseen tuo 12-vuotias otus on niin maailman rakkain ja kuitenkin vielä muutoin ihan vetreä ja virkeä herra. Pieni rasva/sidekudoskasvain siltä poistettiin vasta kuukausi sitten eli helpolla tuo reppana ei nyt pääse, mutta kaikkemme tehdään, että toisella olisi mahdollisimman hyvä olla. Aina ei vain ole helppoa arvioida, mikä olisi kaikista oikein ja reiluin ratkaisu.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Todella mielelläni kuulisin, miten choose_lifen kissan leikkaus kokonaisuudessaan ja jälkiseuraamuksineen sujui, samoin kaikki vastaavat kokemukset muiltakin kiinnostavat. Yksärillä saa näitäkin laittaa, jos ei tänne ketjuun halua kirjoittaa, mutta olisin niin, niin kiitollinen, jos vain jotain kokemuksia aiheesta kuulisin. Tässä on nyt kuitenkin niin päästään pyörällä eri ratkaisujen kanssa, että olisi kiva saada vähän näkökulmia.

Leikkaus meni oikein hyvin, samoin toipuminen - jos ei oteta lukuun "lievää" taistelua kipulääkkeiden syöttämisen kanssa. Myöskään jalan jumppaamisesta (taivuttelua koukkuun ja takaisin toipumisen edettyä) ei oikein tykätty, ja ämpäri päässä oltiin tietty supersurkeana muutenkin. Jalka parani täysin ennalleen, mutta se kesti sen saman 8 viikkoa kuin ihmiselläkin:-).
Koko revohkalle tuli hintaa jälkitarkastuksineen ja lääkkeineen yli 700 egeä, mutta helvetinkö väliä.

Onhan leikkauksen ja leikkaamatta jättämisen lisäksi vielä kolmaskin vaihtoehto, eli luopuminen ja kisun ikiuneen päästäminen. Siihen en kuitenkaan olisi oikein valmis, koska eläinlääkärikin piti vielä hoitoja järkevinä vaihtoehtoina
.

Älkää nyt edes harkitko moista, jos ei lääkäri suoraan käske. Vaikea sanoa näkemättä leikatako vai ei, mutta ainakin täällä leikkaus kannatti ehdottomasti. Haaverin sattuessa kissillä oli ikää samat 12 vuotta ja reippaasti ylipainoakin, ja nyt mennään taas hyönteisten ja lelujen perässä häntä suorana - siis silloin, kun viitsitään;-).
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Leikkaus meni oikein hyvin, samoin toipuminen - jos ei oteta lukuun "lievää" taistelua kipulääkkeiden syöttämisen kanssa. Myöskään jalan jumppaamisesta (taivuttelua koukkuun ja takaisin toipumisen edettyä) ei oikein tykätty, ja ämpäri päässä oltiin tietty supersurkeana muutenkin. Jalka parani täysin ennalleen, mutta se kesti sen saman 8 viikkoa kuin ihmiselläkin:-).

Kiitos rohkaisevasta viestistä! Leikkausaika on nyt meidänkin kissalle varattuna, ensi keskiviikkona kello yhdeksän mennään. Hirvittää jo etukäteen, miten vaikeita seuraavat viikot ovatkaan, mutta kyllä niistä selvitään! Voin vain kuvitella, missä ongelmissa ollaan tuon jumppaamisen kanssa, tämän herran tassuihin kun ei saa koskea normaalistikaan, niin miten sitten vielä silloin, kun on kipeä tassu kyseessä. No, ei auta kuin olla päättäväinen, ja sama koskee myös lääkitsemistä. Onneksi kissoillekin on hyviä kipulääkkeitä olemassa, varmaan tulee aika kovaa käyttöä niille. Ylipainoa on tällekin kissalle päässyt kertymään, mutta onneksi paino on nyt jo menossa alaspäin, kun otettiin tiukka jääkaappipolitiikka käyttöön.

Sain tänään soittokierroksen jälkeen tietää, että Jyväskylässä on vain kaksi klinikkaa, jotka näitä toimenpiteitä tekevät. Yllätyin hieman, mutta toisaalta kun miettii, niin ei tämä mikään yleisin vaiva taida kissoilla olla. Hintaero toimenpiteelle oli melko järkyttävä, paikassa A n. 400e, paikassa B 600-700e. Mennään nyt paikkaan A, koska siellä pitäisi kuitenkin olla ihan yhtä pätevää porukkaa paikalla ja kokenut kirurgi, joka oli kuulemma viimeksi n. kuukausi sitten tehnyt vastaavan leikkauksen 14-vuotiaalle kissalle.

Sitten olisi seuraavaksi vuorossa operaatio parafiiniöljyn antaminen, pelkkä jalkakipu kun ei nyt riitä kissan vaivaksi, vaan ummetuskin on. Onko vapaaehtoisia pitämään tassuista kiinni ja avaamaan suuta? Kissaparka lienee yhtä innoissaan kuin minäkin.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Poison kirjoitti:
Sitten olisi seuraavaksi vuorossa operaatio parafiiniöljyn antaminen, pelkkä jalkakipu kun ei nyt riitä kissan vaivaksi, vaan ummetuskin on. Onko vapaaehtoisia pitämään tassuista kiinni ja avaamaan suuta? Kissaparka lienee yhtä innoissaan kuin minäkin.
Miten muuten kissalle annetaan nestemäinen lääkitys? Kääritään huopaan, ettei pääse raapimaan ja isolla ruiskulla parafiiniöljy suunpielestä sisälle?
 

Timppa73

Jäsen
Miten muuten kissalle annetaan nestemäinen lääkitys? Kääritään huopaan, ettei pääse raapimaan ja isolla ruiskulla parafiiniöljy suunpielestä sisälle?
Meillä menee parafiiniöljy ihan lautaselle laittamalla toiselle. Toiselle pienellä ruiskulla suupielestä sisään 1ml kerrallaan kun kissa sylissä.
Jos kova raapimaan, suosittelen nahkasormikkaita, jos ei sylissä pysy niin huopaan kääriminen.
Yleensä kissa rauhallisempana, jos itsellä luottamusta ja rauhallinen asenne. Aistivat hermostuneisuuden tosi herkästi ja sitten on taistelu edessä.
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Miten muuten kissalle annetaan nestemäinen lääkitys? Kääritään huopaan, ettei pääse raapimaan ja isolla ruiskulla parafiiniöljy suunpielestä sisälle?

Suurin piirtein noin. Itse tosin en ole nyt näinä päivinä huopaa/pyyhettä käyttänyt, mutta se on hyvä apukeino. Käyn polvilleni, kissa polvien väliin ja siitä sitten vaan ruiskulla ainetta suuta kohti. Ei mikään jättiruisku, meillä on nyt ollut 10ml ruisku käytössä, kun pitää antaa isolla annoksella. Kädethän tuossa ei meinaa riittää, kun kissan kääntelee päätään minkä kerkeää, ja lopputuloksena tuo meidänkin kissa on tällä hetkellä todella sotkussa, koska parafiiniöljyä on mennyt suupielille/lattialle/turkille varmaan ihan yhtä paljon kuin suuhunkin. Kissa rimpuilee niin paljon, etten millään saa sen suuta nätisti auki ja päätä pysymään paikallaan samalla kun ruiskuttelen oljyä. Mutta kyllä tuo nyt jotain on niellytkin, on vaan reppana niin tukkeessa suolensa kanssa, että jos huomiseen mennessä ei ala kunnolla tapahtua vessalaatikon suunnalla, on taas pakko mennä lääkäriin.

Onko kenelläkään muuten kokemuksia tuon parafiiniöljyn käytöstä, kuinka nopeasti on auttanut? Montaa päiväähän sitä ei edes saa antaa, koska estää ravintoaineiden imeytymisen. Laitettiin nyt ruokaan sekaan jo hieman ihmisten laktuloosivalmistettakin (käy kissoille), jos se vähän pehmittäisi sitä massaa suolessa. Lisäksi on mennyt peräruiskekin (eläinlääkärin ohjeella, tässä käytettiin sitten jo pyyhettäkin apuna...), jonka avulla saatiin hieman tuotoksia aikaan. Röntgenkuvassa näkyi keskiviikkona, miten kissa on aivan tukkeessa, joten kaikki keinot on nyt käytössä.

Kissan mielestä olen varmaan tällä hetkellä hirviö, joka vaanii nurkan takana ruiskujen kanssa, mutta ei auta kuin olla tiukka ja hoitaa lääkitseminen. Pienempi paha tämä on kuin se, että kissa vetää täysin tukkeeseen ja joudutaan tyhjentämään lääkärissä. Hirveää taistelua vain yrittää välttää, koska riuhtoessaanhan tuo satuttaa aina vaan pahemmin jalkaansa.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Kääritään huopaan, ettei pääse raapimaan ja isolla ruiskulla parafiiniöljy suunpielestä sisälle?

Meidän Lennu on pakko kietoa peittoon tai pyyhkeeseen, sillä muulloin kiltti ja jopa arka tyttökissa (nimi päätettiin ennen kuin kissan sukupuoli ja luonne olivat tiedossa...) muuttuu madottaessa pikku pedoksi, joka on valmis tekemään kaikkensa päästäkseen pakoon ja piiloon sängyn alle. Sen sijaan alkuaikoinaan vittupään maineen saanut Kille (nykyään kyllä ihan iskän ja äiskän mussukka) antaa ruiskuttaa matolääkkeen suuhun melko nätisti, kunhan silittelee jonkun aikaa ennen ja jälkeen. Kinkulle person Pullan kohdalla puolestaan toimii se, että suuhun laittaa vuoroin ruiskun ja vuoroin kinkkua.

Eli ihan kissakohtaista, kuinka järeitä keinoja joutuu käyttämään.
 

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Ruokahullu läskimooses (M.O.T.:) hoidettiin ruiskulla annosteltavien lääkkeiden suhteen suht helposti: kissalta piilossa lääkkeet ruokaan, sekoitus ja johan upposi (jos ei heti, niin kohta). Kerran kokeiltiin ruiskuttaa nieluun=not.

Raja meni ensimmäisten leikkauksen jälkeisten päivien Tramalissa, joka on helvetin jytyä kamaa ihmisillekin: ei ruoassa, ei hyvällä, ei pahalla, ei millään. Kaksi ihmistä piti normaalista paksusta ja kehräävästä "sylivauvasta" raivoavaksi pedoksi muuttunutta kissaa; tulos oli vain naamalle syljetyt lääkkeet ja mahtavat raapimisjäljet peiton läpikin, plus kissa tuntitolkulla jälkeenpäin sängyn alla. Jäi sitten Tramalit antamatta, mutta hyvin siis parannuttiin.
 

Helmi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No niin, matolääke ja kaksi pientä maailman ihaninta ja söpöintä olentoa..., jotka muuttuvat itse paholaisiksi tän perk***en tahnan kanssa.

Ei auta mikään, tuo kiltimpi versio (mamman mussukka) saa siis aivan käsittämättömän raivarin tän matolääkkeen kanssa.
Nuoria ovat n. 6 kk ja kynsien leikkuu sujuu loistavasti, mutta tää matolääke ei nyt mitenkään meinaa onnistua.

mitä hittoa mä teen.

nimimerkki " sohva matolääketahnassa ja kädet ruvella"
 

Andy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lääkeruiskulla suupielestä niin lähelle nielua kuin suinkin menee tai sitten kokeilet pillerimuodossa? Omat katit ovat oppineet ihan kakarasta saakka syömään pillereitä kun ne vaan tuuppaa tarpeeks syvälle suuhun, sen kun saa opetettua niin säästyy kyllä monelta harmilta.
 

Helmi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kiitos Andy, kokeilen tota lääkeruiskua. Molemmat kun ovat kuitenkin kohtuu helppoja käsitellä (vielä) pieniä kun ovat.
Ääntä niistä kyllä lähtee :)
 

Poison

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
No niin, matolääke ja kaksi pientä maailman ihaninta ja söpöintä olentoa..., jotka muuttuvat itse paholaisiksi tän perk***en tahnan kanssa.

mitä hittoa mä teen.

nimimerkki " sohva matolääketahnassa ja kädet ruvella"

Tuttu tunne ja itsellänikin oli epätoivo lähellä, kun omalle kissalle piti jälleen leikkauksen jälkeen syöttää lääkettä jos jonkinlaista. Antibiootti ei meinannut upota millään, ja taistelu kipeän kissan oli todella raskasta jo monellakin tapaa. Sitten muistin lukeneeni tuotteesta nimeltä Easy Pill, joka ratkaisikin lopulta meidän ongelmamme täysin. Kyseessä on sellainen "herkkumassa", vähän kuin muovailuvaha, jota myydään eläinkaupoissa/eläinlääkäriasemilla pienenä pötkönä, josta voi helposti ottaa pienen palan, muotoilla pillerin sen sisään ja sitten tarjoilla kissalle. Mitä olen kokemuksia kuullut, niin joidenkin kissat rakastavat tuota, joidenkin taas eivät tykkää mausta, jolloin apua ei tietysti ole. Oma kissa hullaantui mausta täysin ja antibiootin antaminen oli lopulta naurettavan helppoa, kun kissa vain odotti kieli pitkällä saavansa taas sitä ihanaa herkkua. Tuossa on sen verran voimakas tuoksukin, että peittää lääkkeen hajun hyvin. Suosittelen kokeilemaan!

Meillä on nyt pari viikkoa kulunut tuosta leikkauksesta, josta aiemmin kirjoittelin. Alku oli tosi rankka kissan ollessa niin kipeä, että joutui oikeasti miettimään, tuliko tehtyä oikea ratkaisu. Pikku hiljaa ja päivä päivältä tilanne on kuitenkin parantunut, ja kun maanantaina käytiin poistattamassa tikit leikkaushaavasta, oli lääkäri positiivisesti yllättynyt kissan toipumisesta. Kuulemma tässä vaiheessa olisi vielä ihan normaalia, jos kissa vain vähän astuisi varovaisesti jalalle, mutta tämä meidän tapauksemme laittaa jo painoakin mukaan aika hyvin. Nyt ollaan pikku hiljaa lopetettu kipulääkitys ja käveleminen näyttää vaivalloisemmalta (ontuu "syvemmin") kuin kipulääkkeen kanssa, joten täytyy vielä seurailla, pitääkö kipulääkitys aloittaa uudestaan. Mielellään ei kuitenkaan kamalan kauaa kipulääkettäkään tuohon pumppaisi, neljä viikkoa sitä nyt kokonaisuudessaan ehdittiin jo antamaan. Nyt on vaan kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että toipuminen etenisi hyvin, ei tulisi takapakkia ja lopputulos olisi onnistunut. Joulukuun puolessa välissä tulee normaalin paranemisen takaraja vastaan, joten toivottavasti saataisiin tuolloin maailman paras joululahja eli tervehtynyt kissa taas juoksentelemaan ja hypähtelemään.
 

Helmi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Poison: ihanaa että kissasi toipuu tuosta leikkauksesta hyvää vauhtia.

Ja tähän matolääkitykseen omieni kohdalla täytyy ruveta katselemaan eri vaihtoehtoja tarkemmin. Nämäkin vaikka ovat sisaruksia niin toinen syö mitä vaan ja toinen taas on totaalisen nirso :) Ihania ovat kuitenkin ja joku ratkaisu löytyy varmasti.
 

Andy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ainiin, jos tosiaan kädet tuppaa menemään naarmuille, niin kietaise kisu huopaan tai vastaavaan, sen jälkeen ei tarvi enää huolehtia kuin terävistä hampaista ja pysyy muutenkin vähän helpommin aloillaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös