Proge

[Rod Weary]

CAN on kyllä mielenkiintoinen yhtye.

Joo, siksi otinkin tarkkailuun aikanaan. Jos toi Future Days uppoaa, uskoisin Holger Czukayn soolotuotannosta ainakin Moviesin (1980) menevän myös. Tuo levy kuuluu nuoruusmuistoihini, kun 80-luvulla puolet kaveripiiristä kuunteli progea, minä mukaan luettuna. Aika häröä tavaraa paikoitellen. Ei taida löytyä Spotifystä tällä hetkellä. Olen kyllä ihan varma, että olen sitä jostain suoratoistosta pari vuotta sitten kuunnellut. Olisko sitten juutuubi, mene ja tiedä.

 

[Sistis]

Ei taida löytyä Spotifystä tällä hetkellä.

Näytti löytyvän. Tosin nimi oli jostain syystä Movie, ja kansikuva oli ilmeisesti joku "alternative". Mutta ainakin biisit olivat samoja kuin mitä Wikipediasta vilkaisin alkuperäisellä levyllä olevan. Vaan onko tuo joku poikkeava miksaus, tai joku muu vaihtoehtoinen julkaisu, en osaa sanoa.

 

[Rod Weary]

Näytti löytyvän. Tosin nimi oli jostain syystä Movie, ja kansikuva oli ilmeisesti joku "alternative". Mutta ainakin biisit olivat samoja kuin mitä Wikipediasta vilkaisin alkuperäisellä levyllä olevan. Vaan onko tuo joku poikkeava miksaus, tai joku muu vaihtoehtoinen julkaisu, en osaa sanoa.

Juuri äsken vaihtui levy ja tein saman huomion. Eli löytyy kuin löytyykin.

 

[sem]

Mitäs hyviä sellaisia rauhallisemman mutta rokkaavan progen tekeleitä löytyisi?

Tuli heti mieleen brittiläinen Knifeworld. Erottuu ainakin minun tietämistäni nykyprogeilijoista kolmella puhaltajalla ja useammalla laulajalla. Myöskin sävellyskeskeistä progea eikä suorittamiskeskeistä jota en jaksa kuunnella.

KNIFEWORLD - Destroy The World We Love (OFFICIAL VIDEO) - YouTube

 

[Sistis]

Juuri äsken vaihtui levy ja tein saman huomion. Eli löytyy kuin löytyykin.

Kuulostelen tuon joku päivä. Future Days on hieno levy, joten tuo voisi toimiakin. Tämän ketjun innoittamana otin Mars Voltan kuunteluun, ja kyllähän tämä hyvältä vaikuttaa. Näistä uudemmista progeartisteista ehdottomasti parhaita, joita on tullut vastaan. Tutustuminen olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, kälyn mies nimittäin kehui bändiä siihen malliin.

Kävikö kukaan palstatovereista Steven Wilsonin Helsingin keikalla pari viikkoa sitten? Itse olin paikalla, ja kyllähän se ihan hyvä oli. Muutama Porcupine Treen biisikin oli settiin päättynyt. Wilsonin soolotuotanto ei ollut niin tuttua minulle, mutta nyt tuntuu siltä, että ainakin Hand.Cannot.Erase, Raven That Refused to Sing ja ehkä Grace for Drowning menisivät hankintalistalle.

 

[M10]

Kävikö kukaan palstatovereista Steven Wilsonin Helsingin keikalla pari viikkoa sitten? Itse olin paikalla, ja kyllähän se ihan hyvä oli. Muutama Porcupine Treen biisikin oli settiin päättynyt. Wilsonin soolotuotanto ei ollut niin tuttua minulle, mutta nyt tuntuu siltä, että ainakin Hand.Cannot.Erase, Raven That Refused to Sing ja ehkä Grace for Drowning menisivät hankintalistalle.

En päässyt tälle keikalle, mutta Hand. Cannot. Erasen. kiertuekeikkaa olin Circuksessa katsomassa vuonna 2015. Hyvä keikka oli, niin kuin kuulemma tämä viimeisinkin.

Tämä Wilsonin tuore To The Bone on omasta mielestä luokkaa "ihan ok", mutta ei samaa tasoa kun H.C.E tai Raven That Refused to Sing. Varsinkin tuo ensinmainittu on lähes mestariteos. Guthrie Govankin vielä kitarassa.

Canilta mulla ei ole hyllyssä kuin Soundtracks-albumi. Pitäisi hommata lisää, koska tuo on varsin hyvä levy ja aika paljon huomaan kuuntelevani sitä.

The Mars Volta on tosiaan todella kova bändi, jos sietää sitä melua, päällekäyvää äänimaailmaa ja Cedricin laulua. Omar Rodriguez-Lopez on lahjakas säveltäjä ja vahvuusalue varsinkin hienoissa melodioissa. De-Loused In Comatorium on omasta mielestä 2000-luvun kovimpia albumeja. Tuohan on siis se TMV:n arvostetuin albumi. Todella hyviä levyjä ovat myös ne seuraavat: vaikeaselkoisempi Frances The Mute, Amputechture, Bedlam In Goliath sekä "helpommat" Octahedron sekä Noctorniquet.

 

[Rod Weary]

The Mars Volta on tosiaan todella kova bändi, jos sietää sitä melua, päällekäyvää äänimaailmaa ja Cedricin laulua.

Siedän kaikkia noita, mutta en usko, että jaksan kuunnella tätä kovin pitkään yheen menoon. Syy on biiseissä ja sovituksissa. Niitä vaivaa sama pöhötauti ja monotonisuus kuin myöhempien aikojen Rushin levyillä. Käytännössä yhtä ja samaa biisiä veivataan eestaas. Biisit on tungettu täyteen tavaraa, niillä ei ole tilaa hengittää. Viimeisen päälle ryppyotsainen asenne ei sekään lievitä kuuntelukokemusta. Hiukan pilkettä silmäkulmaan ja rennompi meininki toimisi huomattavasti paremmin. Yksittäisinä biiseinä toimii, mutta ei edes levyllistä kerrallaan. Kerkisin siis kuuntelemaan alkupään tuotannosta kolme levyä tänään.

 

[Sistis]

Yksittäisinä biiseinä toimii, mutta ei edes levyllistä kerrallaan. Kerkisin siis kuuntelemaan alkupään tuotannosta kolme levyä tänään.

Vähän samat fiilikset. Itse tosin olen Spotifyn ilmaisversion käyttäjä, ja siksi kännykällä kuunnellessa en voinut kuunnella albumikokonaisuuksia, vaan menin satunnaissoitolla. Ja silloin progessa jää helposti suuret linjat havaitsematta.

Hyviä biisejä, mutta väsähdin. Liian täynnä olevaa ja äänimaailmaltaan ikävästi yhdestä muotista veistettyä oli ainakin ensivaikutelma. Vähän sama ongelma kuin monissa uudemmissa progeyhtyeissä.

Mutta kokeilen ehdottomasti uudestaan. Moni artisti avautuu hitaasti. Oli tämä näistä uudemmista progeartisteista selvästi parhaasta päästä.

 

[Sistis]

Tämä Wilsonin tuore To The Bone on omasta mielestä luokkaa "ihan ok", mutta ei samaa tasoa kun H.C.E tai Raven That Refused to Sing. Varsinkin tuo ensinmainittu on lähes mestariteos. Guthrie Govankin vielä kitarassa.

Canilta mulla ei ole hyllyssä kuin Soundtracks-albumi. Pitäisi hommata lisää, koska tuo on varsin hyvä levy ja aika paljon huomaan kuuntelevani sitä.

En minäkään oikein lämmennyt tuolle Wilsonin uusimmalle, kun sitä Spotifysta testailin. Ja keikallakin vanhemmat biisit, mukaan lukien Porcupine Treen kappaleet, olivat ne kohokohdat.

CAN:n levyjä on viime aikoina saanut Äxästä noin kymmenen euron hintaan. Itse ostin ainakin jokunen aika sitten tuohon hintaan Suzukin aikakauden kaikki kolme levyä. Nyt tuli tieto, että ensimmäinen Suzukin jälkeinen tekele, Soon over Babaluma, olisi noudettavissa... viikonloppuna on siis uutta kuunneltavaa tiedossa.

 

[bebeto]

Tabula Rasa - dokumentti progressivisesta rock-yhtyeestä. - YouTube

Tässä on dokumentti, yllätys yllätys, Tabula Rasasta. Ääniraita hieman kohisee ja rahisee mutta älkää antako sen häiritä, mukavaa katseltavaa on tämä.

 

[Heretic]

Mitäs hyviä sellaisia rauhallisemman mutta rokkaavan progen tekeleitä löytyisi? Ei tarvi olla vuosikymmenien takaa, vaikka siellä parhaat tämän alalajin tekeleet on tehtykin. Saa suositella miltä tahansa aikakaudelta, koska varmasti löytyy kaikenlaista uuttakin toimivaa. Progemetalli on yleensä paskaa, joten suurella varauksella sellainen.

Paljon olet jo hyviä ehdotuksia saanutkin, mutta laitan vielä minäkin korteni kekoon.
1. IQ
- brittiläinen, 80-luvulla syntynyt "neo-proge"yhtye (vaikkakin perustajajäsen kosketinsoittaja Martin Orford kuulemma inhosikin kyseistä luokitusta)
- linkissä pitkä +19-minuuttinen "Without Walls", yhtyeen toistaiseksi viimeisimmältä albumilta The Road Of Bones (joka on vuodelta 2014 - olisi siis jo aika uutta pukata!): https://www.youtube.com/watch?v=SGPd5tm5IC4

2. The Flower Kings
- ruotsalainen, kitaristi/vokalisti Roine Stoltin 1994 perustama orkesteri
- linkkinä "ihan hirvenä svengaava" "For The Love Of Gold", erinomaiselta albumilta Banks Of Eden, vuodelta 2012: https://www.youtube.com/watch?v=sgYw9NhIqsE

3. Big Big Train
- jälleen brittiläistä laatua, Greg Spawtonin ja Andy Poolen 1991 perustama bändi, joka muutamankin mutkan jälkeen alkoi saada nykyisen kokoonpanonsa ja musiikillisen muotonsa 2000-luvun ensimmäisen kympin loppupuolella
- itse hyppäsin Junaan vasta noin puolitoista vuotta sitten, mutta sitäkin voimakkaampi on ollut ihastus - BBT - nimenomaan David Longdonin vokaloima - kuuluu nykyisin ehdottomiin suosikkeihini
- linkkiin valikoitui live-esitys vuodelta 2015 huikea +13-minuuttinen "Victorian Brickwork" (aluperin albumilta Underfall Yard 2009) - ei siinä pahemmin lavashoulla koreilla - musiikki puhuu puolestaan - ja minkä lisäsäväyksen tuo torviviisikko tuokaan... https://www.youtube.com/watch?v=XX5X19aHZ2M

Siinäpä sitä, olkaa hyvät. Ja linkit ovat tietysti YouTubeen.

 

[Soilworker]

Mitäs hyviä sellaisia rauhallisemman mutta rokkaavan progen tekeleitä löytyisi? Ei tarvi olla vuosikymmenien takaa, vaikka siellä parhaat tämän alalajin tekeleet on tehtykin. Saa suositella miltä tahansa aikakaudelta, koska varmasti löytyy kaikenlaista uuttakin toimivaa. Progemetalli on yleensä paskaa, joten suurella varauksella sellainen.

Omat suosikit ovat usein tuon progemetallin puolella, mutta jo lopettanut Messenger teki kahdella albumillaan minuun vaikutuksen juuri tunnelmallisen rauhallisella, mutta kuitenkin mukaansatempaavalla folk-vivahteisella progerockillaan:
The Perpetual Glow of the Setting Sun
Calyx

 

[RockTheRink]

Nykypäivänäkin tehdään hyvää progea, joskin aika usein ne bändit niputetaan genren "post rock" alle. Mene ja tiedä, ehkä nuo erottaa toisistaan siten että toiset kumartaa selkeämmin vanhoille jermuille kuin toiset. Heretic luetteli hyviä, nuo kaikki uppoaa itselleni. Etenkin The Flower Kingsin vanhempi tuotanto. Spock's Beardia voisin myös suositella, sekä ko. bändin ex-laulajan Neal Morsen soolotuotantoa. Sitten on toki voimabändi Transatlantic jossa vaikuttaa The Flower Kingsin Roine Stolt, Neal Morse, Pete Trewawas (ex-Marillion) ja Mike Portnoy (ex-Dream Theater).

Siitä yksi kappale Transatlanticia näytteeksi:
TRANSATLANTIC - Black As The Sky (ALBUM TRACK) - YouTube

70-luvulla tehtiin maukasta progea Italiassa (Premiata Forneria Marconi, Apoteosi, Goblin), ja myös Etelä-Amerikassa. Sattuipa niin, että törmäsin eräillä levymessuilla argentiinalaisen Crucis-yhtyeen mainioon levyyn "Los Delirios Del Mariscal". Ilahduttavaa etten köyhtynyt vinyylistä kuin 15 euroa ja kyseessä oli vielä 1st press. Kansitaidehan tässä on kanssa aika tyylikäs, kuten vanhoissa progelevyissä monesti muutenkin.

Kyllä nämä jäbät tiesivät suunnilleen, miten päin soittimia pidetään käsissä. Rumpali on etenkin aika ässä.
Crucis - Abismo Terrenal - YouTube

 

[Sistis]

70-luvulla tehtiin maukasta progea Italiassa (Premiata Forneria Marconi, Apoteosi, Goblin)

PFM oli todella mahtava bändi. Tai sehän on käsittääkseni aktiivinen nykyäänkin, mutta nykykunnosta minulla ei ole tietoa. Kolme ensimmäistä levyä olivat huikeita kokonaisuuksia. Hyvin paljon tulee Genesis mieleen, mutta PFM on kaikilla mittareilla parempi.

Toinen huikea bändi Italiasta oli Banco del Mutuo Soccorso. Tuon bändin äänitysten tekninen laatu oli paikoin valitettavan heikko moniin muihin tuon ajan progeartisteihin verrattuna, mutta tästä huolimatta yhtyeen kolme ensimmäistä levyä ovat kaikki komeaa kuultavaa. Hieman oopperalaulajaa muistuttanut solististi ja kaksi veljestä koskettimissa saivat aikaan persoonallisen soundimaailman. Etenkin kakkoslevy Darwin! (1972) on huikea.

Cervello-niminen yhtye julkaisi vain yhden albumin (Melos) muistaakseni 1974. Tuo ei ehkä kaikkein koukeroisinta tavaraa ole, mutta soundimaailma on mielenkiintoinen. Yhtä aikaa hypnoottinen, räkäinen ja pehmeä. Erinomainen levy kaikkinensa.

Nuo kaikki levyt löytyvät Spotifysta. Kannattaa tutustua, jos ei ole tätä vielä tehnyt. Myös Le Ormea on kehuttu, mutta itse en tähän täysin ole syttynyt. Joku soundimaailmassa ei vain iskenyt.

Tuo latinoproge täytyykin ottaa seuraavaksi tarkkailuun. Siinä olisikin hyvä motivaattori myös kesken jääneiden espanjan opintojen jatkamiseen...

 

[RockTheRink]

Tuo latinoproge täytyykin ottaa seuraavaksi tarkkailuun. Siinä olisikin hyvä motivaattori myös kesken jääneiden espanjan opintojen jatkamiseen...

Latinoprogessa on miellyttävää jonkinlainen energisyys ja intensiteetti, silti herkkyydenkään kärsimättä. Aivan leuat loksauttavaa tavaraa paikoitellen musikaalisuuden suhteen. Kannattaa ehdottomasti siihenkin maapallon kolkkaan progediggarin vilkaista, paljon unohdettuja helmiä. Voisin namedroppailla pari tutustumisen arvoista yhtyettä/levyä mainitun Crucisin lisäksi mistä voi aloittaa.

Bubu (ARG) (levy 'Anabelas')
BUBU - Anabelas [full album] - YouTube

Bacamarte (BRZ) (levy 'Depois do Fim')
BACAMARTE - "Depois do Fim" (Som Arte) 1983 Full Álbum - YouTube

La Maquina de Hacer Pajaros (ARG) (levy s/t)
LA MAQUINA DE HACER PÁJAROS -- La Máquina de Hacer Pájaros -- 1976 - YouTube

Los Jaivas (CHI) (levy 'Alturas De Macchu Picchu')
Alturas de Machu Pichu - Los Jaivas - (Full Album) - YouTube

Progessa ylipäätään on sellainen hyvä puoli, että genre on niin laaja ja monipuolinen vaikka pysyttelisi ihan vaan 70-luvullakin. Aina löytyy bändi ja levy kulloiseenkin mielentilaan. Välillä kaipaa King Crimsonin louhintaa ja syvempiä vesiä, välillä on aurinkoinen kesäpäivä ja tykkää fiilistellä jotain hyväntuulista ilmavaa soitantaa.

 

[Rod Weary]

Tuo latinoproge täytyykin ottaa seuraavaksi tarkkailuun. Siinä olisikin hyvä motivaattori myös kesken jääneiden espanjan opintojen jatkamiseen...

Barcelonan reissulla ostin jonkun opaskirjasen innoittamana Trianan levyn, jonka nimen olen unohtanut. Sulla on muutenkin niin vinksahtanut maku, että ehkä tuokin uppoaa. Mutta älä tule väittämään, että sekin on Genesistä parempi. Siihen ei pysty kuin Pink Floyd parhaimmillaan. Italoiden on ihan turha edes yrittää.

E. El Patio

 

[Sistis]

Barcelonan reissulla ostin jonkun opaskirjasen innoittamana Trianan levyn, jonka nimen olen unohtanut. Sulla on muutenkin niin vinksahtanut maku, että ehkä tuokin uppoaa.

Tuo on jollain tasolla tuttu bändi, kuuntelin joskus Spotifysta. Kyllä se ihan hauskalta kuulosti, mutta ehkä tuo flamenco-poljento alkoi jossain vaiheessa mennä yli.

Levyn voisin ostaa, jos tulisi edullisesti vastaan jossain. Saatavuus Suomessa taitaa olla aika heikko, mutta toisaalta Jäänsärkijä on ennenkin yllättänyt.

Ei se Genesistä parempi ole, siihen pystyy aika harva yhtye. Nopeasti sanoen King Crimson, PFM, Banco, Van der Graaf Generator, Can, ELP ja Triumvirat ovat sellaisia.

 

[Moto]

....Stick Men. Jotain progehäröilyä Tony Levinin (mm. King Crimson, Peter Gabriel) johdolla. Kuulostaa siinä määrin mielenkiintoselta, että voisi vaikka mennä katsomaan.

Lainaanpa itseäni toisesta ketjusta, kun Stick Menin livemeininki oli ehkäpä progempaa kuin levyllä. Varsin hyvää settiä kaikkiaan ja pääosin instrumentaalista, mutta parissa biisissä Tony Levin tai Markus Reuter lauloi. Bändin kolmas lenkki on niin ikään King Crimsonissa vaikuttanut rumpali Pat Mastelotto. Originaalimatskun lisäksi kuultiin jokunen King Crimson-coveri ja yksi Mike Oldfield-versiointi.

Tavastian keikka meni jo, mutta bändi esiintyy huomenna Porissa Validi Karkia-klubilla. Tavastia ei ollut lähelläkään täyttä, mutta maanantai-illaksi ihan hyvin väkeä paikalla - noin miesvaltaista yleisöä en ole juuri koskaan tosin nähnyt...

 

[Sistis]

Vaikka proge on nykyään melko lailla etäällä median valokeilasta, maailmalla vaikuttaa edelleen hienoja yhtyeitä ja artisteja. Niitä on vain ikävän vaikea löytää, kun eivät paistattele otsikoissa.

Steven Wilson on ehkä poikkeus. Vaikka uusin levy oli minusta jokseenkin kehno, löytyy mieheltä muutama todella pätevä levy. Raven That Refused to Sing on mielestäni ehdottomasti parhain tällä vuosituhannella tehdyistä levyistä, ja lasken sen ehkä jopa kaikkien aikojen parhaiden levyjen top-5:een.

Grace for Drowning on myös erinomainen levy. Paljon hypetetty Hand.Cannot.Erase on myös loistava, mutta ei noiden kahden veroinen.

Tein myös pari hyvää löytöä Norjasta. Nämä yhtyeet ovat Magic Pie ja Wobbler. Olen näiden tuotantoa kuunnellut viime päivinä ahkerasti Spotifysta, ja hyväksi havainnut. Hyvin pitkälti 70-luvun hengessä mennään, ja molemmista paistavat läpi vaikutteet mm. Genesiksestä, Gentle Giantista, Yesistä ja King Crimsonista. Jollain levyllä Wobblerilla oli sääntönä, että mitään vuoden 1975 jälkeen tehtyä soitinta ei saanut käyttää. Ovatko nämä yhtyeet tuttuja kanssapalstalaisille?

Mitä muita tämän vuosituhannen artisteja kannattaisi mielestänne kuunnella? Itse en ole pätkääkään metallimusiikin ystäviä, joten kaikki progemetal-yhtyeet pystyn pitkälti tuomitsemaan jo ennakolta musiikkimakuni vastaisiksi. Siksi esimerkiksi Opeth ei oikein ikinä ole pudonnut meikäläiselle.

Flower Kings ja Sammal on myös katsastettu. Ensimmäinen ei oikein iskenyt. Sammal on livenä vakuuttanut, mutta levyllä se ei ole toistaiseksi tavoittanut samoja akselistoja korvan sisällä.

 

[heavy]

Sammal on livenä vakuuttanut, mutta levyllä se ei ole toistaiseksi tavoittanut samoja akselistoja korvan sisällä.

Miten Malady? Olen sitä jo muutamia kertoja tällä palstalla suositellut... Nyt kun kakkoslevyään olen enemmänkin kuunnellut, on osoittautunut toimivaksi esikoisalbumin oheella. Bändi olisi huomenna On the Rocksissa keikalla, mutta valitettavasti menee päällekkäin Metallican kanssa.

 

[Sistis]

Miten Malady? Olen sitä jo muutamia kertoja tällä palstalla suositellut...

Saakeli soikoon, tuohonhan minun pitikin tutustua, mutta unohdin. Korjaan virheen niin pian kuin mahdollista, ja kerron täällä tuomioni.

 

[Redrose]

Vaikka proge on nykyään melko lailla etäällä median valokeilasta, maailmalla vaikuttaa edelleen hienoja yhtyeitä ja artisteja. Niitä on vain ikävän vaikea löytää, kun eivät paistattele otsikoissa.

Oletko muuten tutustunut norjalaisbändiin nimeltä Gaspacho? Bändi tulee Oslosta ja soittaa melodista progea. Löysin tämän bändin sattumalta Spotifysta, kun kuuntelin Marillion-radiota. Tässä näyte bändin tuotannosta:

Gazpacho - 117 - YouTube

 

[Sistis]

Oletko muuten tutustunut norjalaisbändiin nimeltä Gaspacho? Bändi tulee Oslosta ja soittaa melodista progea. Löysin tämän bändin sattumalta Spotifysta, kun kuuntelin Marillion-radiota. Tässä näyte bändin tuotannosta:

Gazpacho - 117 - YouTube

En ole. Itse asiassa tuo oli täysin outo nimi meikäläiselle. Pitää ottaa tuokin kuunteluun, kun nuo pari muuta norjalaista yhtyettä vakuuttivat sen verran voimakkaasti.

 

[olkikuukkeli]

En ole. Itse asiassa tuo oli täysin outo nimi meikäläiselle. Pitää ottaa tuokin kuunteluun, kun nuo pari muuta norjalaista yhtyettä vakuuttivat sen verran voimakkaasti.

Kuuntele Night (2007). Aikoinaan ihastuin bändiin välittömästi tuon platan kautta, jotenkin maaginen tunnelma ja äänimaailma tuolla levyllä. Pitäisi kuunnella noita tuoreitakin albumeja, ei ole viime aikoina pyörinyt omassa soittimessa.

 

[Sistis]

A) Kaikkien aikojen parhaimpia progebändejä/levyjä?

B) Hieman tuntemattomampia, mutta tustumisen arvoisia progebändejä?

Oma makuni on monen mielestä erikoinen, mutta tässä muutamia vinkkejä:

A)

- King Crimson: In the Court of the Crimson King, Red, Larks' Tongues in Aspic
- Banco del Mutuo Soccorso: Darwin!, Io Sono Nato Libero
- Premiata Forneria Marconi: Per un Amico
- Genesis: Foxtrot, Selling England by the Pound
- Emerson, Lake and Palmer: Brain Salad Surgery
- Van der Graaf Generator: Pawn Hearts, Godbluff, Still Live
- Triumvirat: Mediterranean Tales, Illusions on a Double Dimble

B) Nuo italialaiset Premiata Forneria Marconi ja Banco del Mutuo Soccorso ovat tutustumisen arvoisia, etenkin alkupään tuotannon osalta (kolme ensimmäistä levyä molemmilta). Samoin italialainen Cervello teki yhden hyvän levyn, joka jäi yhtyeen ainoaksi. Gentle Giant oli melko tunnettu aikanaan, mutta jäi hieman noiden isompien nimien varjoon. Suomalaisista Haikara etenkin ensimmäisellä levyllään oli varsin vakuuttava...

Yhtyeistä oma viiden kärkeni taitaa olla King Crimson, Banco, P.F.M., Van der Graaf Generator ja ELP. Genesis, Can ja Triumvirat ovat siinä tuntumassa.