Joo, siksi otinkin tarkkailuun aikanaan. Jos toi Future Days uppoaa, uskoisin Holger Czukayn soolotuotannosta ainakin Moviesin (1980) menevän myös. Tuo levy kuuluu nuoruusmuistoihini, kun 80-luvulla puolet kaveripiiristä kuunteli progea, minä mukaan luettuna. Aika häröä tavaraa paikoitellen. Ei taida löytyä Spotifystä tällä hetkellä. Olen kyllä ihan varma, että olen sitä jostain suoratoistosta pari vuotta sitten kuunnellut. Olisko sitten juutuubi, mene ja tiedä.CAN on kyllä mielenkiintoinen yhtye.
Ei taida löytyä Spotifystä tällä hetkellä.
Juuri äsken vaihtui levy ja tein saman huomion. Eli löytyy kuin löytyykin.Näytti löytyvän. Tosin nimi oli jostain syystä Movie, ja kansikuva oli ilmeisesti joku "alternative". Mutta ainakin biisit olivat samoja kuin mitä Wikipediasta vilkaisin alkuperäisellä levyllä olevan. Vaan onko tuo joku poikkeava miksaus, tai joku muu vaihtoehtoinen julkaisu, en osaa sanoa.
Mitäs hyviä sellaisia rauhallisemman mutta rokkaavan progen tekeleitä löytyisi?
Juuri äsken vaihtui levy ja tein saman huomion. Eli löytyy kuin löytyykin.
Kävikö kukaan palstatovereista Steven Wilsonin Helsingin keikalla pari viikkoa sitten? Itse olin paikalla, ja kyllähän se ihan hyvä oli. Muutama Porcupine Treen biisikin oli settiin päättynyt. Wilsonin soolotuotanto ei ollut niin tuttua minulle, mutta nyt tuntuu siltä, että ainakin Hand.Cannot.Erase, Raven That Refused to Sing ja ehkä Grace for Drowning menisivät hankintalistalle.
Siedän kaikkia noita, mutta en usko, että jaksan kuunnella tätä kovin pitkään yheen menoon. Syy on biiseissä ja sovituksissa. Niitä vaivaa sama pöhötauti ja monotonisuus kuin myöhempien aikojen Rushin levyillä. Käytännössä yhtä ja samaa biisiä veivataan eestaas. Biisit on tungettu täyteen tavaraa, niillä ei ole tilaa hengittää. Viimeisen päälle ryppyotsainen asenne ei sekään lievitä kuuntelukokemusta. Hiukan pilkettä silmäkulmaan ja rennompi meininki toimisi huomattavasti paremmin. Yksittäisinä biiseinä toimii, mutta ei edes levyllistä kerrallaan. Kerkisin siis kuuntelemaan alkupään tuotannosta kolme levyä tänään.The Mars Volta on tosiaan todella kova bändi, jos sietää sitä melua, päällekäyvää äänimaailmaa ja Cedricin laulua.
Yksittäisinä biiseinä toimii, mutta ei edes levyllistä kerrallaan. Kerkisin siis kuuntelemaan alkupään tuotannosta kolme levyä tänään.
Tämä Wilsonin tuore To The Bone on omasta mielestä luokkaa "ihan ok", mutta ei samaa tasoa kun H.C.E tai Raven That Refused to Sing. Varsinkin tuo ensinmainittu on lähes mestariteos. Guthrie Govankin vielä kitarassa.
Canilta mulla ei ole hyllyssä kuin Soundtracks-albumi. Pitäisi hommata lisää, koska tuo on varsin hyvä levy ja aika paljon huomaan kuuntelevani sitä.
Mitäs hyviä sellaisia rauhallisemman mutta rokkaavan progen tekeleitä löytyisi? Ei tarvi olla vuosikymmenien takaa, vaikka siellä parhaat tämän alalajin tekeleet on tehtykin. Saa suositella miltä tahansa aikakaudelta, koska varmasti löytyy kaikenlaista uuttakin toimivaa. Progemetalli on yleensä paskaa, joten suurella varauksella sellainen.
Omat suosikit ovat usein tuon progemetallin puolella, mutta jo lopettanut Messenger teki kahdella albumillaan minuun vaikutuksen juuri tunnelmallisen rauhallisella, mutta kuitenkin mukaansatempaavalla folk-vivahteisella progerockillaan:Mitäs hyviä sellaisia rauhallisemman mutta rokkaavan progen tekeleitä löytyisi? Ei tarvi olla vuosikymmenien takaa, vaikka siellä parhaat tämän alalajin tekeleet on tehtykin. Saa suositella miltä tahansa aikakaudelta, koska varmasti löytyy kaikenlaista uuttakin toimivaa. Progemetalli on yleensä paskaa, joten suurella varauksella sellainen.
70-luvulla tehtiin maukasta progea Italiassa (Premiata Forneria Marconi, Apoteosi, Goblin)
Tuo latinoproge täytyykin ottaa seuraavaksi tarkkailuun. Siinä olisikin hyvä motivaattori myös kesken jääneiden espanjan opintojen jatkamiseen...
Barcelonan reissulla ostin jonkun opaskirjasen innoittamana Trianan levyn, jonka nimen olen unohtanut. Sulla on muutenkin niin vinksahtanut maku, että ehkä tuokin uppoaa. Mutta älä tule väittämään, että sekin on Genesistä parempi. Siihen ei pysty kuin Pink Floyd parhaimmillaan. Italoiden on ihan turha edes yrittää.Tuo latinoproge täytyykin ottaa seuraavaksi tarkkailuun. Siinä olisikin hyvä motivaattori myös kesken jääneiden espanjan opintojen jatkamiseen...
Barcelonan reissulla ostin jonkun opaskirjasen innoittamana Trianan levyn, jonka nimen olen unohtanut. Sulla on muutenkin niin vinksahtanut maku, että ehkä tuokin uppoaa.
Lainaanpa itseäni toisesta ketjusta, kun Stick Menin livemeininki oli ehkäpä progempaa kuin levyllä. Varsin hyvää settiä kaikkiaan ja pääosin instrumentaalista, mutta parissa biisissä Tony Levin tai Markus Reuter lauloi. Bändin kolmas lenkki on niin ikään King Crimsonissa vaikuttanut rumpali Pat Mastelotto. Originaalimatskun lisäksi kuultiin jokunen King Crimson-coveri ja yksi Mike Oldfield-versiointi.....Stick Men. Jotain progehäröilyä Tony Levinin (mm. King Crimson, Peter Gabriel) johdolla. Kuulostaa siinä määrin mielenkiintoselta, että voisi vaikka mennä katsomaan.
Miten Malady? Olen sitä jo muutamia kertoja tällä palstalla suositellut... Nyt kun kakkoslevyään olen enemmänkin kuunnellut, on osoittautunut toimivaksi esikoisalbumin oheella. Bändi olisi huomenna On the Rocksissa keikalla, mutta valitettavasti menee päällekkäin Metallican kanssa.Sammal on livenä vakuuttanut, mutta levyllä se ei ole toistaiseksi tavoittanut samoja akselistoja korvan sisällä.
Miten Malady? Olen sitä jo muutamia kertoja tällä palstalla suositellut...
Vaikka proge on nykyään melko lailla etäällä median valokeilasta, maailmalla vaikuttaa edelleen hienoja yhtyeitä ja artisteja. Niitä on vain ikävän vaikea löytää, kun eivät paistattele otsikoissa.
Oletko muuten tutustunut norjalaisbändiin nimeltä Gaspacho? Bändi tulee Oslosta ja soittaa melodista progea. Löysin tämän bändin sattumalta Spotifysta, kun kuuntelin Marillion-radiota. Tässä näyte bändin tuotannosta:
Gazpacho - 117 - YouTube
Kuuntele Night (2007). Aikoinaan ihastuin bändiin välittömästi tuon platan kautta, jotenkin maaginen tunnelma ja äänimaailma tuolla levyllä. Pitäisi kuunnella noita tuoreitakin albumeja, ei ole viime aikoina pyörinyt omassa soittimessa.En ole. Itse asiassa tuo oli täysin outo nimi meikäläiselle. Pitää ottaa tuokin kuunteluun, kun nuo pari muuta norjalaista yhtyettä vakuuttivat sen verran voimakkaasti.
A) Kaikkien aikojen parhaimpia progebändejä/levyjä?
B) Hieman tuntemattomampia, mutta tustumisen arvoisia progebändejä?