Pride, Hustle and Desire: Kanadan junioriliigat 2009–2010

[aquanqua]

Epäpuhtaat taklaukset ovat olleet tällä palstalla viime aikoina tapetilla, joten tarjoillaan yksi lisää.
...

...ja taas mennään. Tällä kertaa(youtube.com) QMJHL-seura Val-d'Or Foreursin puolustaja Marco Scandella tarjoili lentävää kyynärpäätä Alexandre Duretten kasvoihin.

 

[Salama15]

...ja taas mennään.

Taisi taas olla "refleksi"? Tosin tuossa nyt sentään kilvoitellaan / kurotellaan kiekosta...

 

[HockeyNator]

Gibson on takaisin tositoimissa. Chicoutimi on menossa playoffeihin, mutta ilman yllätystä se tippuu aikaisessa vaiheessa. Se tarkoittaisi Gibsonin vapautumista U18-maajoukkueen käyttöön mm-kisoja varten. Eri asia on valitaanko vailla maajoukkuekokemusta olevia sinne, Sakari Pietilästä ei ikinä tiedä. Näin Sakke kommentoi Gibsonin tapausta Kiekkolehdessä: "Se kortti on ilman muuta katsottava, kuten kaikki muutkin mahdollisuudet."

Edit. Rajalan otteiden päivitys täältä puuttuu. Ilves-puolella ovat ahkeraan Rajalan tilannetta päivitelleet, eikä minulla ole sen enempää tietoa kuin veljillä siellä. Kivat on ainakin tilastot, 51 23+33=56. kilonkingin tekemän videon ja nuorten mm-kisojen perusteella saa jonkunlaisen kuvan tapahtuneesta kehityksestä tai siitä onko kehitystä edes tapahtunut.

 

[vetoo]

En löytänyt parempaakaan ketjua, joten laitetaan tämä tänne. QMJHL-liigan Saint John Sea Dogsissa kiekkoileva 17-vuotias slovakkihyökkääjä Tomas Jurco viimeisteli varsin näyttävän osuman rangaistuslaukauksesta.

http://www.youtube.com/watch?v=1Jg7tHyKgiE&feature=player_embedded

(Linkki sisältää Jurcon tekemän rl-maalin)

 

[HockeyNator]

Runkosarja on neppailtu alta pois ja tosipelit alkavat.

WHL

Playoff-parit itäisestä konferenssista:
(1) Calgary Hitmen - (8) Moose Jaw Warriors
(2) Brandon Wheat Kings - (7) Swift Current Broncos
(3) Saskatoon Blades - (6) Red Deer Rebels
(4) Kootenay Ice - (5) Medicine Hat Tigers

Länsi:
(1) Tri-City Americans - (8) Chilliwack Bruins
(2) Vancouver Giants - (7) Kamloops Blazers
(3) Everett Silvertips - (6) Kelowna Rockets
(4) Spokane Chiefs - (5) Portland Winterhawks

Hitmen ja Wheat Kings kävivät tiukan taistelun runkosarjan voitosta ja taisto päättyi Hitmanin eduksi aivan kuten viime kaudellakin. Hitmenilla oli viime kaudella unelmajoukkue, joka oli selvä mestarisuosikki, mutta Kelowna löysi silloin keinot ohittaa Martin Jones ja marssia voittoon. Hieman heikentyneenäkin Calgary voi edelleen nojata muuriin nimeltä Jones ja maalivahtipeli erottaa Calgaryn selvästi kahdesta muusta suosikista, Brandonista ja Saskatoonista. Brandon käyttää aseenaan hyökkäysarsenaalia ja lähtee luultavasti maalintekokilpailuun, joka on arveluttava taktiikka pleijareissa, kun vaihtoehtoisesti Saskatoon luottaa joukkuepelin voimaan. Tri-City yllätti läntisen konferenssin voitolla ja se on vahvin ehdokas finaaliin menijäksi omasta konferenssistaan kestomenestyjä Vancouver Giantsin ja maalivahtikaksikkoonsa sekä Rasmus Rissaseen luottavalle Everett Silvertipsille. Yllättäjän rooli on Portland Winterhawksilla, joka painaa eteenpäin Luca Sbisan johdolla ja nuoruuden innolla.

Pistepörssin top10:

1. Brandon Kozun [LA], Calgary Hitmen, 65 32+75=107
2. Jordan Eberle [EDM], Regina Pats, 57 50+56=106
3. Jordan Weal ['10], Regina Pats, 72 35+67=102
4. Matt Calvert [CBJ], Brandon Wheat Kings, 68 47+52=99
5. Brayden Schenn [LA], Brandon Wheat Kings, 59 34+65=99
6. Craig Cunningham, Vancouver Giants, 72 37+60=92
7. Mitch Wahl [CGY], Spokane Chiefs, 72 30+66=96
8. Dustin Sylvester, Kootenay Ice, 68 35+58=93
9. Cody Eakin [WSH], Swift Current Broncos, 70 47+44=91
10. Scott Glennie [DAL], Brandon Wheat Kings, 66 32+57=89

Kozun paransi viime kauden sijoitustaan yhdellä ja valloitti tittelin, joka on jossain määrin kirottu, kun verrataan sitä saavutusta tuleviin tehoihin NHL:ssä. Edellisen 15 vuoden voittajat: Daymond Langkow, Mark Deyell, Todd Robinson, Sergei Varlamov, Pavel Brendl, Brad Moran, Justin Mapletoft, Nathan Barrett, Erik Christensen, Tyler Redenbach, Eric Fehr, Troy Brouwer, Zach Hamill, Casey Pierre-Zabotel, Brandon Kozun. Eberle hyytyi hieman 2pistettä/peli tahdistaan ja pystyi säilyttämään mahdollisuutensa tehoiluun seuraavalla tasolla. No, onhan edeltävästä listasta Langkow tehnyt ihan hyvää jälkeä, mutta hänelläkin odotukset olivat aikanaan korkeammalla.

Brandonin ykkösketju pääsi kokonaisuudessaan top-kymppiin, Glennie lähinnä ketjun viime viikkojen vireen ansiosta, kun Brandonin kenraaliharjoitukset playoffeihin päättyivät tyyliin 10-1. Jordan Weal saa jännittää kesän draftissa miten pitkälle hän putoaa kokonsa ja mahdollisen Eberle-vaikutuksen takia, tuskin kuitenkaan kolmatta kierrosta pidemmällä. Cunningham ja Sylvester ovat samasta palopostimuotista veistettyjä ja heidän tehoilunsa yli-ikäisenä ei nostata NHL-organisaatioiden kulmakarvoja. Wahl ja Eakin ovat kehityksessä hyvässä vauhdissa ja näyttävät tällä hetkelle lupaavilta varauksilta.

Suomalaisista Rajala ei löytänyt lisävaihdetta kauden edetessä, kuten olisi voinut luulla vaan jatkoi samalla piste/peli tahdilla keräten 63 pistettä 60 ottelussa. Brandonin sisäisessä pistepörssissä Rajala oli seitsemäs, tehotilastossa yhdeksäs (+31) ja liigan tulokaspörssissä kuudes. Tehoja ihan ok määrä. Huonommassa joukkueessa olisi varmasti syntynyt enemmän suuremman ylivoimavastuun vuoksi, mutta voittavan joukkueen mukana oleminen vaikkakin pienemmässä roolissa ja kokonaisvaltainen kehittyminen on tärkeämpää, kuin mättää jälleen kerran tilastoihin mahdollisimman paksut lukemat. Ensi kauden osoitteesta ei ole silmiin osunut yhtään spekulointia tai huhuja. AHL ja Ilves (elleivät taas munaa junnuaan muualle) ehkä todennäköisimmät vaihtoehdot, kun voisi luulla, että oppirahat Brandonissa on maksettu.

Jyri Niemi hyytyi pistetahdistaan jääden 29 pisteeseen 50 ottelussa, tehotilaston kääntyessä plussan puolelle 9 pykälän verran. Pistemäärä väheni kolmatta vuotta putkeen, joka on huolestuttava merkki tai sitten osoitus pelityylin vaihtumisesta enemmän oman pään luudan muottiin. Rasmus Rissasen joukkue oli nousukiidossa runkosarjan loppua kohden ja sen oman pään peli kehittyi koko ajan, jossa Rissanen oli varmasti suuressa roolissa. Pisteitä ei sitten viime päivityskerran montaa enää kertynyt, mutta plussia kertyi plakkariin tasaiseen tahtiin, kuten myös jäähyminuutteja. Tässä viiden minuutin arvoinen selätys. Lopulliset tilastot 71, 4+11=15, +18, 103 PIM. Ville Kolppanen jäi huonoon rakoon siirtotakarajan kynnyksellä huonoon rakoon katsomoon kolmosmaalivahdiksi eikä kaukalon puolelle ollut enää asiaa kuin 80 minuutin ajaksi, jonka aikana taakse pääsi kahdeksan kiekkoa. Lopullinen saldo murheellinen 1-9-0-0, 4.88 ja 85,3%.

 

[HockeyNator]

OHL

Itä:
(1) Barrie Colts - (8) Sudbury Wolves
(2) Ottawa 67's - (7) Niagara Ice Dogs
(3) Mississauga St. Michael's Majors - (6) Peterborough Petes
(4) Kingston Frontenacs - (5) Brampton Battalion

Länsi:
(1) Windsor Spitfires - (8) Erie Otters
(2) London Knights - (7) Guelph Storm
(3) Kitchener Rangers - (6) Saginaw Spirit
(4) Plymouth Whalers - (5) Sault Ste. Marie Greyhounds

OHL:n odotettiin olevan yhden joukkueen näytöstä, mutta Windsor Spitfires ei ole päässyt samanlaiseen lentoon kuin viime kaudella, vaikka joukkue ei ainakaan ole heikentynyt viime kaudesta. Runkosarjan voitti sen sijaan selvällä 10 pisteen erolle Barrie Colts, joka otti niskalenkin Windsorista myös molemmissa keskinäisissä kohtaamisissa. Barrie onnistui kesän treideissään hankkimaan kärkiosaamista valmiiksi leveään hyökkäyskalustoon ja kun kesän Import-draftista varattu Alexander Burmistrov osoittautui heti valmiiksi pelimieheksi niin paljon paremmin ei joukkuetta olisi voinut varustella yhden kesän aikana. Lisäksi kesken kauden treidattiin muualta kolme pakkia, joista jokaisen voi hyvällä omallatunnolla laskea koko liigan top10-pakkien joukkoon, Alex Pietrangelo tutuimpana nimenä. Windsor saa kunnon haasteen ja siltä vaaditaan selvää petraamista runkosarjaan verrattuna, jos se meinaa päästä taistelemaan toisesta peräkkäisestä Memorial Cupin voitosta. Se vaatii oikeiden ketjukoostumusten löytymistä ja pelaavalta maalivahdilta, kunhan se ensin päätetään, itsensä ylittämistä. Nämä kaksi ovat selvästi omassa kastissaan ja jommankumman putoaminen ennen finaaleja olisi jättiyllätys.

Pistepörssin top10:

1. Tyler Seguin ['10], Plymouth Whalers, 63 48+58=106
2. Taylor Hall ['10], Windsor Spitfires, 57 40+66=106
3. Luke Pither [PHI], Barrie Colts, 67 36+58=94
4. Taylor Beck [NSH], Guelph Storm, 61 39+54=93
5. Nazem Kadri [TOR], London Knights, 56 35+58=93
6. Zack Torquato, Erie Otters, 68 31+62=93
7. Jeff Skinner ['10], Kitchener Rangers, 64 50+40=90
8. Chris MacKinnon, Kitchener Rangers, 64 29+61=90
9. Jordan Skellett, Saginaw Spirit, 66 26+62=88
10. Mike Cazzola, Erie Otters, 68 36+50=86

Windsorin runkosarjavoiton lisäksi pistepörssin voittopalkintoon oltiin jo valmiita kaivertamaan Taylor Hallin nimeä ja draftin ykkösvarauksen asemaa pidettiin jo varmana. Toisin kävi ja Tyler Seguin (lausutaan say-gann) varasti toisen tittelin ja voi yhtä hyvin ottaa nimiinsä ykkösvarauksenkin. Seguinin arveltiin hyötyneen tulokaskaudellaan merkittävästi ketjukavereistaan ja täksi kaudeksi tehojen ajateltiin olevan kiven takana, kun Chris Terry ja Matt Caria siirtyivät eteenpäin. Seguin osoitti alusta asti epäilijät vääräksi ja voitti pistepörssin käytännössä ilman ketjukavereiden apua. Whalersin toiseksi paras pistemies jäi 43 pisteen päähän ja tämäkin pelasi kakkosketjun keskellä, kun Seguin oli itseoikeutettu ykkössentteri. Varsinaisten ketjukaverien pisteet jäivät alle puoleen Seguinin vastaavista. Seguin on enemmän pelintekijätyyppiä, mutta kun ketjukaverien lahjakkuus ei riittänyt maalintekoon niin sekin rooli jäi yhden miehen hoideltavaksi.

Nazem Kadri otti tämän vuoden puolella hurjan loppukirin ja pääsi lähelle 100 pisteen rajaa, josta Burke muistaakseni puhui, kun lähetti Kadrin takaisin junnuihin. Vielä kovemmin samalla ajanjaksolla kiri Anaheim-varaus Peter Holland, mutta surkean aloituksen takia hän jäi top-kympin ulkopuolelle. Toinen listan vain kahdesta jo NHL-varauksen saaneesta on Hollandin ketjukaveri Taylor Beck, joka tuo Nashvillen lupaavimpien prospectien joukkoon edes yhden hyökkääjän. Jeff Skinner ei pisteiden valossa jää paljon Hallista ja Seguinista, mutta pienen koon ja keskinkertaisen luistelun takia varausnumeroa on veikattu putoavaksi 20:n huonommalle puolelle. Loput viisi ovat tyypillisiä pienen koon takia varaamatta jääneitä hyökkäyspään taitajia, joista osa tulee saamaan NHL-sopimuksen, kuten Philadelphia teki jo Luke Pitherin kanssa.

Suomalaisten määrä liigassa jäi yhteen, kun Petteri Similän kyvyt todettiin riittämättömäksi ja nuorten sm-sarja sopivammaksi tasoksi. Matias Sointu paransi hiukan pistetahtiaan Sudburyssä ja keräsi yhteensä 29 pistettä 50 ottelussa. Pisteistä yhdeksän syntyi kahden viime viikon aikana, mukaan lukien yksi neljän syöttöpisteen ilta. Saa nähdä mitä pehmeä Sointu saa aikaan pleijareissa ylivoimaista ja todella fyysistä Barrieta vastaan.

Edit. Osuva kommentti junnu-uransa päätökseen saaneelta Linden Rowatilta: “I guess real life is around the corner. I have to get a job and go to school. You kind of take it for granted playing in the Western League for five years, getting up at 11 o’clock, playing video games, going to practice. Now it’s going to be a lifestyle change. A complete 180.”

 

[HockeyNator]

QMJHL

Atlantic Division:
(1) Saint John Sea Dogs - (8) P.E.I. Rocket
(5) Moncton Wildcats - (7) Cape Breton Screaming Eagles

Central Division:
(2) Drummondville Voltigeurs - (16) Lewiston MAINEiacs
(6) Victoriaville Tigres - (10) Shawinigan Cataractes

Eastern Division:
(3) Quebec Remparts - (14) Acadie-Bathurst Titan
(9) Rimouski Oceanic - (13) Chicoutimi Sagueneens

Western Division:
(4) Rouyn-Noranda Huskies - (15) Val-d'Or Foreurs
(11) Montreal Juniors - (12) Gatineau Olympiques

Q:ssa playoffit järjestetään divisioonia painottavalla systeemillä 16 joukkueen voimin eikä pleijareista jäänyt ulos kuin kaksi joukkuetta. Systeemi on tappava Atlantin divisioonalle, josta löytyy runkosarjan voittaja Saint John, runkosarjan kolmanneksi eniten pisteitä kerännyt Moncton sekä kaksi kovaa haastajaa. Moncton voi hyvinkin pudota jo ensimmäisellä kierroksella, kun Cape Bretonilta löytyy gamebreakereita kaksin kappalein: hyökkääjä Luke Adam tai molari Olivier Roy voivat kääntää sarjan kulun vaikka yksin. Sarjan parhaan ykkösketjun kanssa operoivan Saint Johnin ja parhaan puolustuksen Monctonin kanssa yhtä kovat joukkueet löytyvät playoff-puun samasta yläpäästä. Puolustava mestari Drummondville tekee edelleen tuhojaan hyökkäyspäässä ja maalilla kiekkoja päästää harvakseltaan taakseen Jake Allen. Victoriaville on tasaisen hyvä kaikilla osa-alueilla ja täydentää suosikkinelikon. Playoff-puun alapäästä on huomattavasti helpompi tie finaaliin. Jos Rouyn-Norandalla olisi Patrice Cormier käytössään niin se luultavasti kävelisi finaaleihin, nyt ilman Cormieria se voi joutua pistämään juoksuksi.

Pistepörssin top-10:

1. Sean Couturier ['11], Drummondville Voltigeurs, 68 41+55=96
2. Nicolas Deschamps [ANA], Moncton Wildcats, 64 39+57=96
3. Gabriel Dumont [MTL], Drummondville Voltigeurs, 62 51+42=93
4. Philip-Michael Devos, Victoriaville Tigres, 68 35+58=93
5. Luke Adam [BUF], Cape Breton Screaming Eagles, 56 49+41=90
6. Dmitri Kugryshev [WSH], Quebec Remparts, 66 29+58=87
7. Mike Hoffman [OTT], Saint John Sea Dogs, 56 46+39=85
8. Felix Lefrancois, Rimouski Oceanic, 66 39+44=83
9. Michael Kirkpatrick, Saint John Sea Dogs, 67 29+54=83
10. Gabriel Levesque, Rouyn-Noranda Huskies, 67 24+58=82

En nyt jaksa tarkastaa, mutta tämä on todennäköisesti ensimmäinen kerta, kun Q:n pistepörssin voittaja jää alle sadan pisteen. Se kertoo siitä miten sarja on siirtynyt moderniin aikaan ja vuosi vuodelta kohti entistä kokonaisvaltaisempaa pelaamista puhtaan maali-iloittelun sijaan. Se tietää hyvää niin lahjakkaalle hyökkäyspään taitajalle kuin Sean Couturier, joka saa Q:n muodonmuutoksesta johtuen paremmat valmiudet siirtyä NHL:ään kuin vaikkapa liigan kasvatit kymmenen vuotta sitten. Couturier liittyy harvinaiseen joukkoon, jotka ovat 16-17 vuotiaana pistepörssin voittaneet ja suurin osa näistä päätyi myös tähdiksi NHL:ään. Couturierin askelta kohti tähtistatusta rajoittaa luistelu, joka on tosin hieman kehittynyt siitä kirahvimaisesta tekniikasta, jota hän esitti viime vuoden Memorial Cupissa. Muuten listalta löytyy hyviä prospecteja Deschampsin, Dumontin, Adamin ja Kugryshevin myötä sekä hieman pidemmän ajan projekti snaipperi Hoffman. Muut ovat 1990-syntyneitä, jotka taistelevat ammattilaissopimuksesta.

Polvivammasta toipunut Chris Gibson on palannut totuttuun päivätahtiin jakamaan työt Chicoutimin toisen molarin Robin Gussen kanssa. Gusse on ollut tilastojen puolesta paremmassa vireessä ja hänen tilillään on viimeisin startti, joten tilastoista päätellen Gusse olisi todennäköisempi aloittaja playoffeihin. Aloitusvastustaja Rimouski ei ole mahdoton voitettava, mutta voiton myötä menisi 1992-vuoden lopussa syntyneen Gibsonin viimeinen mahdollisuus osallistua U18 mm-kisoihin.

 

[HockeyNator]

Ensimmäiset kierrokset on saatu yhtä sarjaa WHL:n puolelta lukuunottamatta pelattua. Tässä vaiheessa pudonneiden joukkueiden pelaajista kootaan Kanadan U18-joukkue mm-kisoihin.

QMJHL

(1) Saint John Sea Dogs - (8) P.E.I. Rocket 4-1
Saint John odotetusti jatkoon ilman vaikeuksia. Sea Dogsilta parhaat tehot keräsivät 17-vuotias slovakki Tomas Jurco, Michael Kirkpatrick ja Nick Peterson seitsemällä ja Rocketilta Benjamin Casavant ja Jean-Philippe Mathieu kuudella pisteellä.

(5) Moncton Wildcats - (7) Cape Breton Screaming Eagles 4-1
Cape Bretonin tähdet Luke Adam ja Olivier Roy eivät kyenneet sankaritekoihin ja Moncton nappasi voiton helposti. Royn torjuntaprosentti oli vaatimaton 87,7% ja Adam teki kaikki kolme maaliaan ainoassa voitto-ottelussa. Stephan Horyl oli Cape Bretonin paras pistemies kuudella syötöllä. Monctonilta Marek Hrivik (2+8), Kelsey Tessier (4+4) ja Nicolas Deschamps (3+3). Nicola Riopel oli vakuuttava maalilla torjuen kaksi nollapeliä.

Kovin draama käytiin kaukalon ulkopuolella. Suurella kohulla Venäjältä saapunut Kirill Kabanov onnistui polttamaan sillat myös Kanadan puolella ja hänet lähetettiin tai hän itse lähti takaisin kotimaahan. Varmaa tietoa tapauksesta ei ole ja virallinen tiedote mainitsee Kabanovin lähteneen valmistautumaan U18 mm-kisoihin. Todellisuus on varmasti jotain muuta. Huhupuolella ovat ainakin bussista myöhästely ja joukkuekavereiden hermostuminen Kabanovin tyhmiin jäähyihin. Taitava kaveri niin kaukalon puolella kuin ihmisten kanssa toimeen tulemisessakin.

(2) Drummondville Voltigeurs - (16) Lewiston MAINEiacs 4-0
Drummondville jyräsi jatkoon yhteismaalein 22-6. USA:n puolella sijaitsevassa Lewistonissa vedettiin pohjalukemat yleisömääriin: reilu 800 katsojaa molemmissa kotiotteluissa. Drummondvillen hyökkäystä johtivat Chris DiDomenico (2+8), Gabriel Dumont (5+3) ja Sean Couturier (3+4). Lewistonilta maininnan arvoinen on Samuel Finnin tehotilastolukema -10.

(6) Victoriaville Tigres - (10) Shawinigan Cataractes 4-2
Victoriaville oli vaikeuksissa enemmän viime vuoden pitkästä playoff-matkasta kokemusta saaneen Shawiniganin kanssa. Victoriaville saa kiittää paljosta maalivahti Kevin Poulinia (94,1%), joka piti luukut kiinni tiukoissa yhden maalin otteluissa, joita oli neljä kuudesta, mukaan lukien kaksi viimeistä. Victoriavillen tehokkain oli Philippe-Michael Devos (3+7) ennen neljää kuuden pisteen miestä. Shawiniganilla puolelta kiekon Poulinin taakse saivat tehokkaimmin Antoine Houde-Caron (3+1) ja Michael Bournival (2+2).

(3) Quebec Remparts - (14) Acadie-Bathurst Titan 4-1
Quebecin nimiin maalirikas sarja, yhteensä 47 maalia viidessä ottelussa. Quebec paikkaa Lewistonin puolesta sarjan yleisökeskiarvoa yli 10000 katsojan lukemillaan. Suuret pistelukemat keräsivät Quebecin Jonathan Audy-Marchessault (3+8) ja yhdeksän pisteen Dmitri Kugryshev, Ryan Bourque ja Mikhail Stefanovich sekä AB:n Eric Faille (2+6), David Gilbert (5+2).

(9) Rimouski Oceanic - (13) Chicoutimi Sagueneens 4-3
Näiden kahden välillä käytiin kaksijakoinen sarja, joka näytti kääntyvän selvästi Rimouskin suuntaan toisen ottelun jälkeen, joka päättyi murskavoittoon 9-3. Chicoutimi sai taisteltua yhden kotivoiton, mutta Rimouski lähti ottelupallo käsissään syöttövuoroon kotihalliinsa game vitoseen. Sarjan käännekohta tapahtui viidennen ottelun ajassa 10:12, kun Rimouski laittoi Chicoutimin siltaan ottamalla 3-0 johdon. Chicoutimi vaihtoi tässä ajassa maaliin Chris Gibsonin, joka kahdesta päästetystä lisämaalista huolimatta sai tuulettaa voittoa oman joukkueen tehdessä ratkaisevan kuudennen maalin jatkoajalla. Seuraavaan kotiotteluun Gibson pääsi ensimmäistä kertaa aloittamaan ja toinen voitto napsahti tilille, vaikka 4-0 johtoasema olikin kuihtua kasaan. Ratkaisevasta seitsemännestä ottelusta tuli jatkoajalle mennyt trilleri, joka päättyi kuitenkin Rimouskin voittoon ajassa 70:32. Rimouskin tehomiehinä toimivat Petr Straka (3+8), Felix Lefrancois (2+9) ja ratkaisumaalin tehnyt Ryan Kavanagh (6+4). Chicoutimilla Alexis Piette (1+10) ja Dominic Jalbert (1+9).

Hieno taistelu Chicoutimin nuorelta joukkueelta. Kesken kauden kaksi parasta pistemiestä laitettiin vaihtoon tulevaisuuden palasia vastaan, mutta silti joukkue sai venytettyä sarjan altavastaajan asemasta yhden maalin päähän jatkopaikasta. Maalivahtiduon tilastot eivät päätä huimaa, mutta todellisuudessa molemmat selsivät urakastaan enemmän kuin kunnialla. Robin Gusse valittiin parhaaksi puolustavaksi tulokkaaksi ja Gibson olisi voinut olla lähellä sitä titteliä ilman polvivammaansa. Gibsonin playoff-tilastoja (87,1%/3.31) pilaa 9-3 häviö, josta Gibsonin piikkiin meni viimeiset viisi maalia. Sen jälkeen taakse pääsikin enää kahdeksan kiekkoa kolmessa ottelussa ja kaikkein tärkeimpään tilastoon Gibsonille jäi kaksi voittoa yhtä tappiota vastaan. Nyt Valko-Venäjälle, mars!

(4) Rouyn-Noranda Huskies - (15) Val-d'Or Foreurs 4-2
Rouyn-Norandalle meinasi tulla kusiset paikat sarjan ollessa 2-2 neljän ottelun jälkeen, mutta kahdessa viimeisessä se ei jättänyt vastustajalle mahdollisuuksia 9-4 ja 5-1 voittojen myötä. R-N:lle eniten tehoja keräsi pistepörssiä johtava Jordan Caron (6+7), taustatukea antoivat venäläinen pakki Dmitri Kostromitin (1+8) ja Gabriel Levesque (1+6). Val-d'Oria johtivat Maxime Sauve ja Samuel Morneau seitsemällä pisteellään sekä takalinjoilta Marco Scandella (2+4).

(11) Montreal Juniors - (12) Gatineau Olympiques 3-4
Kahden tasaisen joukkueen kohtaamisesta saatiin aikaan jännitysnäytelmä. Gatineau nousi samasta 1-3 tappioasemasta seitsemännen ottelun jatkoajalle ja vielä toiselle sellaiselle. Ainoana erona Chicoutimiin se pystyi myös voittamaan sen. Hubert Labrie teki ratkaisun ajassa 81:58. Gatineaun tasaista materiaalia johtivat kuudella pisteellään Denis Kindl, Labrie, Yoan Pinette ja Alex Noel. Maalilla Maxime Clermont torjui yli 90:n torjuntaprosentilla. Montrealin yli joka kolmannesta maalista vastasi Trevor Parkes (6+1) saaden taustatukea Guillaume Asselinilta (1+6).

Toisella kierroksella jatketaan aiemmasta väittämästä poiketen näin:

(1) Saint John Sea Dogs - (12) Gatineau Olympiques
(2) Drummondville Voltigeurs - (9) Rimouski Oceanic
(3) Quebec Remparts - (6) Victoriaville Tigres
(4) Rouyn-Noranda Huskies - (5) Moncton Wildcats

Eli onhan siinä formaatissa sittenkin järkeä, vaikka paljon panostaneet ja ensimmäiselle kierrokselle jääneet Cape Breton ja PEI varmasti toista väittävätkin. Ensi kaudeksi on pitkälle viedyt suunnitelmat uudesta playoff-formaatista, joka estää nyt tapahtuneet ensimmäisen ja 8. parhaan joukkueen kohtaamiset avauskierroksella.

 

[jokerit67]

Robin Gusse valittiin parhaaksi puolustavaksi tulokkaaksi ja Gibson olisi voinut olla lähellä sitä titteliä ilman polvivammaansa.

Onkohan vielä minkäänlaisia arvauksia siitä, kumpi tulee olemaan ensi kaudella ykkönen, vai lähdetäänkö kauteen tasatilanteesta? Mikäli joku on nähnyt Gibsonin pelejä, niin olisi kiva kuulla kaverista ja hänen esityksistä jotain.

 

[HockeyNator]

Onkohan vielä minkäänlaisia arvauksia siitä, kumpi tulee olemaan ensi kaudella ykkönen, vai lähdetäänkö kauteen tasatilanteesta?

Pohjois-Amerikkalaisessa kulttuurissa peliaika ansaitaan, joten syksyllä näkee kummalla kiekot tarttuu paremmin ja kumpaa ruvetaan suosimaan. Tällä hetkellä tilanne on aikalailla tasan, hyvä kilpailuasetelma kahden eteenpäin pyrkivän veskarin kesken.

 

[Salama15]

Pohjois-Amerikkalaisessa kulttuurissa peliaika ansaitaan, joten syksyllä näkee kummalla kiekot tarttuu paremmin ja kumpaa ruvetaan suosimaan.

Juu, noin raakaahan se peli on tuolla ison veden takana jo junnusarjoissa, mutta toisaalta ehkä myös omalla tavallaan reilumpaakin!

Chris pelasi aikanaan käsittääkseni Bluesin C-junnuissa, mutta siellä jäi kolmosveskarin rooliin syystä tai toisesta ja lähti hakemaan peliaikaa muualta päätyen sitten loppujen lopuksi tuonne Chicoutimiin... Kundia en ole nähnyt kuin jokusen kerran Gold in the Netin veskarileireillä ja melko vakuuttava ilmestyshän poika on!

Onkohan tuolla U-18 maajoukkueella harjoitupelejä tuon Kisakallion leirin puitteissa / jälkeen? Olisi todella mielenkiintoista nähdä kundien pelaavan.

 

[jokerit67]

Hockey's Future: WHL Top 10 wingers, #9 Toni Rajala

Kovaan ryhmään on Rajala rankattu, listalla mm. Kyle Beach, Brandon McMillan, Matt Calvert, Brandon Kozun... Tuosta listasta muuten näkee varausnumeroita katsoessa, että koko vaikuttaa ratkaisevasti draftissa. Listalle on päässyt paljon pienikokoisia ja huipputaitavia kavereita, joiden varausnumero on kuitenkin pudonnut 3.-5. kierroksille.

 

[HockeyNator]

WHL

Itä:

(1) Calgary Hitmen - (8) Moose Jaw Warriors 4-3
Moose Jaw oli lähellä pudottaa runkosarjan ykkösen, joka viimeksi tapahtui vuonna 1983, johtamalla jo 1-3 neljän ottelun jälkeen. Viimeinen kuolinisku jäi antamatta Calgaryn ottaessa kolme peräkkäistä ja selvää voittoa. Martin Jonesista meinasi tulla syntipukki, mutta muun joukkueen ryhdistäytyessä pelistä toiseen munaillat Jones välttyi nöyryytykseltä. Repertuaariin kuuluivat muun muassa keskialueelta selän taakse päätynyt löysä lämäri ja pari muuta kaukaa ilman maskia lähtenyttä laukausta, nämä esimerkit siis eräästä ottelusta. Calgaryn yksi harvoista tasollaan pelanneista oli Brandon Kozun, joka johtaa pistepörssiä 12 pisteellä, lähimmät joukkuekaverit ovat kesken kauden tulleet vahvistukset Tyler Shattock (2+7) ja Del Cowan (2+6). Moose Jawia kantoivat kapteenin esimerkillä kova playoff-pelaaja Jason Bast (7+3), Thomas Frazee (4+6) ja lopussa kuitenkin hyytynyt maalivahti Jeff Bosch.

(2) Brandon Wheat Kings - (7) Swift Current Broncos 4-0
Brandon pyyhkäisi Swift Currentin odotetun nopeasti alta pois. Brandon kaipaa tuleviin koitoksiin tehoja muiltakin kuin Brayden Schenniltä (5+4) ja Matt Calvertilta (3+5), jotka tekivät 8/18 joukkueensa maaleista. Toni Rajala (0+1) ja Scott Glennie (1+2) ovat nimiä, joilta odotetaan tasonnostoa. Vastustajien taistoa tuulimyllyjä vastaan johti Justin Dowling (2+2), kun taas Cody Eakinin (1+1, -6) oli pettymys.

(3) Saskatoon Blades - (6) Red Deer Rebels 4-0
Tylyt 4-0 loppunumerot vääristävät tapahtumia, sillä Red Deer sai neljässä ottelussa enemmän laukauksia aikaan. Saskatoonin maalilla playoff-dybytantti Steven Sanford oli liekeissä keräten tilille kaksi peräkkäistä nollapeliä ja päästäen kahdessa seuraavassa vain kolme maalia. Tilastoihin 0.73 GAA ja 97,7%. Saskatoonin epävireistä hyökkäysvoimaa johti puolustaja Stefan Elliott (2+3). Jyri Niemelle yksi maali ja 10 minuuttia jäähyjä, joista suurin osa väkivaltaisuudesta.

Kunnon rähinää nähtiin toisen pelin viimeisellä minuutilla. Josh Cowen ajeli Sanfordia saaden suihkukomennuksen ja Saskatoon ottaa sitä seuranneeseen aloitukseen amerikkalaisen jalkapallon puolelta hyökkäyssuunnitelman. En kyseistä lajia seuraa, mutta eikö tämä hyökkäys ole aika oikeaoppinen, siis pelikirjan mukainen? Pelikieltoja Cowenille ja Saskatoonin valmentajalle neljä ja kolmelle Bladesille kolme peliä.

(4) Kootenay Ice - (5) Medicine Hat Tigers 2-4
Kootenay otti kotonaan vakuuttavat voitot lukemin 6-2 ja 4-0, mutta Medicine Hat nosti tasoaan vieden viimeiset neljä selvästi maalierolla 18-4. Taitava ja nopea tiikerilauma tulee antamaan kovan vastuksen seuraavalla kierroksella Calgarylle. Medicine Hatilta oli peräti 13 eri maalintekijää, eniten Emerson Etemillä (4+3) ja syöttöjä tarjosivat Bretton Cameron/Linden Vey kaksikko (molemmat 1+5). Kootenaylla Kevin King (4+3) jäi kaipaamaan apuja muilta kokeneilta pelaajilta.

Länsi:

(1) Tri-City Americans - (8) Chilliwack Bruins 4-2
Chilliwack laittoi selvän ennakkosuosikin tiukoille kahden sarjan avanneen tappion jälkeen voittamalla kolmesta seuraavast kaksi ja häviten yhden jatkoajalla. Tri-City maalilla Drew Owsley (92,2%) oli totutun vahva ja kärkihyökkääjät Brooks Macek (4+4), Kruise Reddick (4+4) ja Brendan Shinnimin (5+2) hoitivat hommansa. Brian Burken & Glen Satherin omistama Chilliwack jatkaa ensimmäisen playoff-sarjavoiton hakemista ensi kaudella nuoren rungon johdolla, jotka olivat tässä sarjassa sen kantavia voimia: Ryan Howse (5+1), Roman Horak (2+4) ja Kevin Sundher (3+2).

(2) Vancouver Giants - (7) Kamloops Blazers 4-0
Vancouver vei laukaukset selvästi, mutta 3/4 peleistä päättyi yhden maalin voittoon, joista kaksi vasta jatkoajan jälkeen. Kamloopsilla pudotuspeleissä voittamisen kynnys nousee kausi kaudelta: nyt tulleet neljä häviötä lisäsivät tappioputken jo 19 ottelun mittaiseksi. Vancouverin ykkösketjusta Craig Cunningham ja Brendan Gallagher tehoilivat 10 pisteen edestä ja Lance Bouma röyhi itselleen 6 pongoa. Veräjää vartioi epävarma Mark Segal (85,7%), joka voi koitua esteeksi seuraavalta kierrokselta jatkoonpääsyyn. Kamloopsin suurimmat pistemäärät CJ Stretchin (2+5) ja Austin Madaiskyn (3+3) nimiin.

(3) Everett Silvertips - (6) Kelowna Rockets 3-4
Kelowna nousi 3-2 tappioasemasta voittoon ottaen kahdesta viime ottelusta voitot yhden maalin erolla. Everett päästi runkosarjassa vähiten maaleja tasakentällisin, mutta sen alivoima vuoti pahasti (15. paras). Neljästä yhden maalin erolla päättyneistä otteluissa Kelowna voitti kolme ja näissä kolmessa ottelussa Kelowna teki tarvittavan eron olemalla murhaava ylivoimalla, 4 maalia 7 yrityksellä. Yhteensä Kelowna teki 7 ylivoimamaalia 19 yrityksellä. Everettin alivoimaan tekivät isot lovet kahden luotettavan top-neljä pakin loukkaantumiset kesken sarjan. Rasmus Rissanen seurasi sivusta useaa maalia ja tilastoihin jäi lukema -4 yhden syötön lisäksi. Everettiltä isoimmat tehot keräsivät Shane Harper (6+4), Chris Langkow (2+6) ja NHL-varausta vuoteen 2012 odottava 93-syntynyt puolustaja Ryan Murray (2+5), joka paikallislehden mukaan kuuluu Kanadan U18 mm-joukkueeseen. Kelownan avainpelaajia ovat pakki Tyson Barrie (2+7), Geordie Wudrick (8+0), Brandon McMillan (0+7) ja ykkösmaalivahdin paikan kolmannesta pelistä lähtien ottanut Mark Guggenberger (91,0%).

(4) Spokane Chiefs - (5) Portland Winterhawks 3-4
Kolmesta seitsemän pelin sarjasta se jännittävin ratkaistiin pidemmän kaavan kautta jatkoajalla voittomaalin syntyessä ajassa 77:29 Ty Rattien toimesta. Seitsemästä ottelusta viisi päättyi yhden maalin ja loput kaksi kahden maalin erolla, yhteismaalit 24-23 Portlandille. Portland oli kontannut kolme edellistä kautta jääden jokaisella kerralla selvästi pudotuspelejen ulkopuolelle. Jokainen ottelu päättyi vierasvoittoon ja kun lisätään kahdeksan runkosarjamatsia niin näiden joukkueiden välillä kotijoukkue onnistui käsittämättömästi ottamaan kauden aikana vain yhden voiton 15 kohtaamisesta. Portlandilta pisteitä keräsivät todennäköiset ykköskierroksen varaukset Ryan Johansen (3+6) ja Nino Niederreiter (4+4) ja Spokanelta tutkaripari Kyle Beach (7+2)/Mitch Wahl (4+5).

Toisen kierroksen otteluparit:

(1) Calgary Hitmen - (5) Medicine Hat Tigers
(2) Brandon Wheat Kings - (3) Saskatoon Blades

(1) Tri-City Americans - (6) Kelowna Rockets
(2) Vancouver Giants - (5) Portland Winterhawks

 

[HockeyNator]

OHL

Itä:

(1) Barrie Colts - (8) Sudbury Wolves 4-0
Avauspelin 11-4 voiton jälkeen ei ollut epäselvyyttä joukkueiden tasoerosta eikä tahti paljon hidastunut seuraavissakaan otteluissa Barrien mätettyä kuusi maalia jokaisessa. Tunteet kävivät kuumina läpi sarjan, tässä mm. toisen ottelun loppusummerin soidessa alkanut tappelu. Kävyt paloivat pahiten kolmannessa ottelussa, jossa tilanteenkäynnistäjä toimi tämä Zac Rinaldon kuolleesta kulmasta tullut taklaus Marcus Folignoon. Sudburyn gooni Kain Allicock vastasi huutoon hyökkäämällä Stefan Della Roveren kimppuun hankkien muutaman pelirangaistuksen ja vielä myöhemmin Jared Staal valitsi hyökkäyskohteekseen Alexander Burmistrovin. OHL:n komissionääri David Branch on valinnut kovan (tai joidenkin mielestä pehmo-) linjan kitkeäkseen epäkunnioitusta osoittavat taklaukset ja sikailut pois antamalla pitkiä pelikieltoja kuten esim. Kassianin tapauksesta on nähty. Nyt kakkua Rinaldolle 12, Allicockille 5 ja Staalille myös 5 peliä.

Barrien ilotulista johtivat Bryan Cameron (6+3), Burmistrov (5+4) ja Alex Pietrangelo (1+7). Sudburyn puolelta Matias Sointu oli yksi neljästä kolmeen pisteeseen yltäneistä, kaikki tosin syntyivät avausottelussa. Tehotilastoon jäi siedettävä -3.

(2) Ottawa 67's - (7) Niagara Ice Dogs 4-1
Niagara laittoi Ottawan lujille kotonaan, mutta siinä se ja Ottawa pääsi helposti jatkoon. Kovimmat tehot Ottawan yhdessä ottelussa neljä maalia (kaksi tyhjiin) tehneelle Corey Cowickille (5+1) ja Tyler Toffolille (5+2). Niagaran Alex Friesen pääsi myös seitsemään pisteeseen ja Mark Visentin teki maalillaan voitavansa kiekkosateessa.

(3) Mississauga St. Michael's Majors - (6) Peterborough Petes 4-0
Peterborough ei kyennyt murtamaan vastustajan vahvaa puolustusta jääden vain kuuteen maaliin neljässä ottelussa. Chris Carrozzi kiittää puolustusta pitäen hallussaan maalivahtitilastojen kärkipaikkoja (94,4%). Mississaugan tehot jakaantuvat tasaisesti, eniten samalle miehelle kuin runkosarjassakin, Devante Smith-Pelly (4+1). Petesin harvaat pisteet tulevaisuuden nimien Austin Watsonin ja Matt Puempelin tilille.

(4) Kingston Frontenacs - (5) Brampton Battalion 3-4
Tappio Doug Gilmourin joukoille, joka teki hienot nousut 0-2 ja 2-3 tappioasemista seitsemänteen otteluun asti. Bramptonin Cody Hodgson on vielä ruosteessa jääden seitsemään pisteeseen, tukijoukot eivät ole tällä kaudella yhtä lahjakkaita kuin Duchene ja Grachev, mutta Sean Jones (5+4) ja Scott Tanski (3+6) tekevät parhaansa. Puolustaja Matt Clarkia (2+4) olisi tarvittu Barrieta vastaan, mutta hän katselee vielä muutaman katsomossa pelikiellon vuoksi. Kingstonin tehokkaimmat olivat Zach Harnden ja Nathan Moon (3+3).

Länsi:

(1) Windsor Spitfires - (8) Erie Otters 4-0
Kolmannen ottelun ilotulituksessa (7-6) oli Windsorin ainoat ongelmat, muuten avaussarja toimi vain alkuverryttelynä. Taylor Hall pääsi heti vireeseen, kuten hän aina tärkeiden ottelujen aikana tekee, 6+4 tehot lupailevat mukavaa pistetahtia. Toiseksi tehokkain Zack Kassian jäi neljän pisteen päähän. Philip Grubauerin räpylään uskotaan pudotuspelimenestys, tilastojen (89,6%) perusteella saksalaiselle on vielä reilusti vakuutettavaa voittavana maalivahtina olemisesta. Erieltä Mike Cazzola ja Shawn Szydlowski saivat kasaan viisi pistettä.

(2) London Knights - (7) Guelph Storm 4-1
Kolme ensimmäistä mentiin tasaisissa merkeissä, kunnes London Nazem Kadrin johdolla repäisi 14 maalia kahteen viimeiseen peliin. Kadrille pistepörssin selvä piikkipaikka tehoin 4+10, Daniel Erlich ja Jared Knight komppasivat yhdeksällä pisteellä. Guelph oli liikaa muutaman yksilön (Michael Latta (2+7), Peter Holland (3+5)) varassa ja maalivahdin romahtaessa yllätystoiveet karehtivat.

(3) Kitchener Rangers - (6) Saginaw Spirit 4-2
Saginawilla oli hyvät mahdollisuudet voittoon, mutta se perustui runkosarjassa pettäneen Brandon Maxwellin samanlaisten otteiden jatkumiseen. Toisin kävi ja Maxwell torjui Saginawin kumoon päästäen keskimäärin kaksi maalia ottelussa ja torjuntaprosentin ollessa 93,9. Toisessa päässä Edward Pasquale (94,1%) oli vielä kovemmassa tulituksessa ja oli klassinen esimerkki maalivahdista joka antaa heikommalle joukkueelle mahdollisuuden voittoon. Maalivahtien välisessä taistossa sivuosaa näyttelivät Kitchenerin Jeff Skinner (3+2) ja Saginawin Tyler Murovich (2+3).

(4) Plymouth Whalers - (5) Sault Ste. Marie Greyhounds 4-1
Varsin samantasoisten joukkueiden välillä syntyi selvä ero Tyler Seguinin feat. vihdoin saapuneiden apuvoimien latoessa maaleja kovaan tahtiin viime kuukaudet liekeissä olleen ruotsalaisen Robin Lehnerin taakse. Seguin (5+5) jäi itse soittamaan taustaviulua kakkosketjun McRae (6+5) - Jenks (2+6) - Hayes (4+7) nostaessa viimein tasoaan. Soo:lta tsekki Tomas Rachunek oli pisteykkönen (2+2) ja välttyi suurimmilta miinuksilta.

Seuraavalla kierroksella mm. Hall vs Seguin, josta Hall kerkesi jo ottamaan niskalenkin kahdella maalilla Seguinin jäädessä miinus kolmeen.

(1) Barrie Colts - (5) Brampton Battalion
(2) Ottawa 67's - (3) Mississauga St. Michael's Majors

(1) Windsor Spitfires - (4) Plymouth Whalers
(2) London Knights - (3) Kitchener Rangers

 

[AnFa]

WHL

Itä:

(1) Calgary Hitmen - (8) Moose Jaw Warriors 4-3
Moose Jaw oli lähellä pudottaa runkosarjan ykkösen, joka viimeksi tapahtui vuonna 1983, johtamalla jo 1-3 neljän ottelun jälkeen. Viimeinen kuolinisku jäi antamatta Calgaryn ottaessa kolme peräkkäistä ja selvää voittoa. Martin Jonesista meinasi tulla syntipukki, mutta muun joukkueen ryhdistäytyessä pelistä toiseen munaillat Jones välttyi nöyryytykseltä. Repertuaariin kuuluivat muun muassa keskialueelta selän taakse päätynyt löysä lämäri ja pari muuta kaukaa ilman maskia lähtenyttä laukausta, nämä esimerkit siis eräästä ottelusta. Calgaryn yksi harvoista tasollaan pelanneista oli Brandon Kozun, joka johtaa pistepörssiä 12 pisteellä

Hitmenille oli tosiaan käydä kylmät heti alkuun. Jones on ollut koko playoffit suoraan sanottuna surkea. Jos olisi pelannut omalla tasollaan, niin Hitmen olisi mennyt tästä sarjasta leikitellen jatkoon. Tuohon Kozunin kehumiseen täytyy sen verran puuttua, että vaikka pistepörssin voittajalla on playoffeissakin ihan näyttävät tehot niin eihän hänkään ole omalla tasollaan pelannut. Noissa kolmessa tappiopelistä esimerkiksi keräsi vain tehot 0+1 ja muutenkin iso osa tehopisteistä on kerätty otteluiden jo ratkettua.

 

[HockeyNator]

Tuohon Kozunin kehumiseen täytyy sen verran puuttua, että vaikka pistepörssin voittajalla on playoffeissakin ihan näyttävät tehot niin eihän hänkään ole omalla tasollaan pelannut. Noissa kolmessa tappiopelistä esimerkiksi keräsi vain tehot 0+1 ja muutenkin iso osa tehopisteistä on kerätty otteluiden jo ratkettua.

Niin, Kozunhan ei ole mikään ratkaisijatyyppi, ei välttämättä edes nykyisellä junioritasolla, vaan tekee ison osan pisteistään juuri kuvailemallasi tavalla ja vielä heikompia joukkueita vastaan, kuten Moose Jawkin oli loppujen lopuksi selvästi Calgaryä heikompi. Kuutta playoffien ulkopuolelle jäänyttä joukkuetta vastaan Kozun pelasi 20 ottelua joissa syntyi tehot 14+26=40 ja näistä peleistä Calgary voitti 17 maalierolla 86-42. 45 ottelussa playoff-joukkueita vastaan syntyi 67 pistettä, eli piste/peli tahti putosti tasan kahdesta karvan alle 1,5:n. Esim. neljässä ottelussa Brandonia vastaan Kozun teki vain yhden maalin ja yhden syötön.

Eli ihan tasollaan se pelaa :)

 

[Jack DiBiase]

Hockey's Future: WHL Top 10 wingers, #9 Toni Rajala

Kovaan ryhmään on Rajala rankattu, listalla mm. Kyle Beach, Brandon McMillan, Matt Calvert, Brandon Kozun... Tuosta listasta muuten näkee varausnumeroita katsoessa, että koko vaikuttaa ratkaisevasti draftissa. Listalle on päässyt paljon pienikokoisia ja huipputaitavia kavereita, joiden varausnumero on kuitenkin pudonnut 3.-5. kierroksille.

Tämä on sinun tulkintasi. Tuosta näkee myös sen, että nämä pienikokoiset dominoivat vielä junnuliigassa kun isommat huippuvaraukset pelaavat jo NHL:ää.

 

[dali]

Arvon HockeyNator, minua kiinnostaisi kovin tietää, miten Devilsin nuorukaiset Adam Henrique ja Alexander Urbom ovat tahoillaan pelanneet? Tilastojen valossa herrat ovat olleet nuoria miehiä paikallaan, mutta olisin kiitollinen kaikista heidän peliesityksiinsä liittyvistä pienistäkin tiedonjyväsistä.

 

[HockeyNator]

Arvon HockeyNator, minua kiinnostaisi kovin tietää, miten Devilsin nuorukaiset Adam Henrique ja Alexander Urbom ovat tahoillaan pelanneet? Tilastojen valossa herrat ovat olleet nuoria miehiä paikallaan, mutta olisin kiitollinen kaikista heidän peliesityksiinsä liittyvistä pienistäkin tiedonjyväsistä.

Kuten yleisessä tiedossa on niin Urbom oli lähellä NHL-paikkaa harjoitusleirillä, mutta Lou&muut viisaat päät olivat sitä mieltä, että kehityksen kannalta kausi junnuissa on vielä tarpeellinen. Kausi Brandonissa onkin mennyt odotuksien mukaan tai ehkä jopa yläkanttiin, kun Urbom todettiin käyttökelpoiseksi myös isossa ylivoimaroolissa ja hyökkäyksien tukemisessa. Puolustuspeli on ollut odotetusti todella varmaa ja fyysinen peli soveltuu pieneen kaukaloon pätevästi niin kauan kun se ei kostaudu jäähyinä. Travis Hamonicin tulo sysäsi Urbomin ykköspakki Colby Robakin viereltä kakkospariin vieden ruotsalaisen hyökkäystehot mennessään roolin vaihtuessa puolustavampaan suuntaan, sellaiseen rooliin johon häntä New Jerseyssä odotetaan ja johon mies tulee todennäköisesti nousemaan, ehkä jo ensi kaudella.

Henrique on jatkanut kokonaisvaltaista kehitystään jokaisella osa-alueella. Pelipaikka on noussut ketjuhierarkiassa kakkosesta ykköseen Taylor Hallin viereen paikkaan, johon Andrei Loktionov jätti saappaat täytettäväksi Hallin tutkaparina. Kaksikon kemiat kohtasivat välittömästi ja jälki oli tasaisen tuhoisaa joulukuuhun saakka Henriquen latoessa maaleja lähes joka ottelussa, yhteensä 28 ensimmäisessä 33 pelissä. Jo tiedettyjen vahvuuksien lisäksi Henriquelta kävi ilmi kyky hyödyntää maalipaikat kovalla prosentilla ja maalintekijänä pidetyltä Hallilta löytyi sen sijaan aliarvostetut pelintekijän ominaisuudet. Henriquen meno hyytyi nuorten mm-kisoissa roolin jäädessä ylimääräiseksi hyökkäjääksi ja vire oli kadonnut seurajoukkueeseen palatessa. Maaleja syntyi enää 10 lisää ja piste/peli tahti hyytyi läheltä kahta yhden pintaan. Mm. molemmat Barrie-kohtaamiset menivät pisteittä. Viime kaudella Henrique oli loistava kovimmassa mahdollisessa paikassa, joten ehkä nytkin mies nostaa tasoaan kun panokset kovenevat viikko viikolta.

 

[dali]

Paljon kiitoksia kommenteistasi!

Kuten yleisessä tiedossa on niin Urbom oli lähellä NHL-paikkaa harjoitusleirillä, mutta Lou&muut viisaat päät olivat sitä mieltä, että kehityksen kannalta kausi junnuissa on vielä tarpeellinen. Kausi Brandonissa onkin mennyt odotuksien mukaan tai ehkä jopa yläkanttiin, kun Urbom todettiin käyttökelpoiseksi myös isossa ylivoimaroolissa ja hyökkäyksien tukemisessa. Puolustuspeli on ollut odotetusti todella varmaa ja fyysinen peli soveltuu pieneen kaukaloon pätevästi niin kauan kun se ei kostaudu jäähyinä. Travis Hamonicin tulo sysäsi Urbomin ykköspakki Colby Robakin viereltä kakkospariin vieden ruotsalaisen hyökkäystehot mennessään roolin vaihtuessa puolustavampaan suuntaan, sellaiseen rooliin johon häntä New Jerseyssä odotetaan ja johon mies tulee todennäköisesti nousemaan, ehkä jo ensi kaudella.

Urbom tosiaan teki vaikutuksen jo viime kesänä rookie-leirillä ja jatkoi samaa tahtia myös syksyn varsinaisella harjoitusleirillä. Kaikesta päätellen Urbomista on tulossa pienoinen ryöstö, jos herran kehitys vain jatkuu näin ylävireisenä.

Urbomin merkittävimmät vahvuudet ovat, kuten sanoitkin, puolustuspelissä. Hyökkäyspään tehot ovat kaunis kuorrutus kakun päällä. Urbomin tie vienee ensi kaudella AHL:ään, koska samoista harvoista pelipaikoista NHL-miehistössä kisaavat tässä vaiheessa hänen edellään olevat Mark Fraser, Matt Corrente, Tyler Eckford ja tämän kauden yllättäjänimi Lowellissa, Matt Taormina.

Henrique on jatkanut kokonaisvaltaista kehitystään jokaisella osa-alueella. Pelipaikka on noussut ketjuhierarkiassa kakkosesta ykköseen Taylor Hallin viereen paikkaan, johon Andrei Loktionov jätti saappaat täytettäväksi Hallin tutkaparina. Kaksikon kemiat kohtasivat välittömästi ja jälki oli tasaisen tuhoisaa joulukuuhun saakka Henriquen latoessa maaleja lähes joka ottelussa, yhteensä 28 ensimmäisessä 33 pelissä. Jo tiedettyjen vahvuuksien lisäksi Henriquelta kävi ilmi kyky hyödyntää maalipaikat kovalla prosentilla ja maalintekijänä pidetyltä Hallilta löytyi sen sijaan aliarvostetut pelintekijän ominaisuudet. Henriquen meno hyytyi nuorten mm-kisoissa roolin jäädessä ylimääräiseksi hyökkäjääksi ja vire oli kadonnut seurajoukkueeseen palatessa. Maaleja syntyi enää 10 lisää ja piste/peli tahti hyytyi läheltä kahta yhden pintaan. Mm. molemmat Barrie-kohtaamiset menivät pisteittä. Viime kaudella Henrique oli loistava kovimmassa mahdollisessa paikassa, joten ehkä nytkin mies nostaa tasoaan kun panokset kovenevat viikko viikolta.

Henrique on Jacob Josefsonin ja edellä mainitun Urbomin ohella varaus, josta olen eniten innoissani. Henriquen arvoa nostaa se, että hän pystyy todennäköisesti sopeutumaan sangen nopeasti NHL:ään hyvän puolustuspelaamisensa ansiosta. Vertailuja John Maddeniin ei voine välttää.

 

[HockeyNator]

Toisella kierroksella nähdään vielä murskavoittoja, kunnes välieriin mennessä jyvät pitäisi olla irrotettu akanoista.

QMJHL

(1) Saint John Sea Dogs - (12) Gatineau Olympiques 4-0
Saint John pääsi vielä helpommalla kuin ensimmäisellä kierroksella latoen 24 maalia Gatineuan kahdeksaa vastaan. Saint John on ketjuloton jälkeen löytänyt sopivat koostumukset ykkösen ollessa muodossa Jonathan Huberdeau (4+4)-Michael Kirkpatrick (5+5)-Nicolas Peterson (2+6). Kakkonen Stanislav Galiev-Mike Hoffman-Tomas Jurco teki tuhojaan vain yhdessä pelissä, jossa Galievin nimiin tehot 2+3. Gatineaun tehokkain oli slovakkipakki Adam Janosik (2+1).

(2) Drummondville Voltigeurs - (9) Rimouski Oceanic 4-1
Rimouski pysyi kyydissä kolme ekaa peliä päättäen sen aikana Drummondvillen 22 ottelun voittoputken, kunnes Drummondville näytti tasoeron tekemällä 13 maalia kahdessa viime ottelussa. Drummondvilleltä ykkösketju Chris Didomenico (3+3)-Sean Couturier (5+3)-Gabriel Dumont (4+4) on selvästi ylitse muiden ja takalinjoilta tukea tarjoaa Marc-Antoine Desnoyers (4+6). Dumont on jäänyt maaleitta vain kerran yhdeksessä ottelussa. Jake Allen testataan kunnolla vasta välierävaiheessa, mutta tällä hetkellä tilastot ovat jatkoon päässeiden joukkueiden maalivahdeista heikoimmat (90,4%). Rimouskin hyökkäysvoima hyytyi ja tehokkaimmaksi päätyi tulokas Alex Belzile (3+1).

(3) Quebec Remparts - (6) Victoriaville Tigres 0-4
Laukausten puolesta tasainen sarja ja näissä tapauksissa ratkaisut nähdään maalivahtien välisessä taistossa. Victoriavillen Kevin Poulin loisti jälleen eikä päästänyt yhdessäkään ottelussa yli kahta maalia ja torjuntaprosentti ei ole yhdessäkään tähän astisessa ottelussa (10) ollut alle 90. Nyt tilastot ovat 94,3% ja GAA 1.86. Ihme ettei miehestä kohista sen enempään kun tilastot ovat huipputasoa, kokoa löytyy ja viime syksyn harjoitusottelut Islandersin paidassa sujuivat 19-vuotiaaksi hyvin. Kenttäpelaajista Victoriavilleä Philip-Michael Devos (3+3) ja yllättäjätulokas Philippe Maillet (5+0), jolla oli 0+0 saldona edellisestä sarjasta. Quebecilta Marc-Olivier Vallerand osui kolme kertaa, kun taas sen neljä parasta pistemiestä avauskierrokselta jäivät kokonaan maaleitta.

(4) Rouyn-Noranda Huskies - (5) Moncton Wildcats 1-4
Monctonin voittaessa välieriin päätyi runkosarjan neljä eniten pisteitä kerännyttä joukkuetta. Rouyn-Noranda vahvisti itseään kovasti kesken kauden hankkimalla mm. Rimouskin entisen kakkosketjun Philippe Cornet-Patrice Cormier-Jordan Caron kokonaisuudessaan, mutta uuden ykkösmaalivahdin valinta meni totaalisesti metsään. Nicholas Champion ei vakuuttanut edes heikkoa Val-d'Oria vastaan ja häneen kaatuivat toiveet Monctonin kaatamisesta: kolmeen ensimmäiseen otteluun kolme aloitusta, kaksi kertaa vaihtoon ensimmäisessä erässä ja torjuntaprosentiksi 75. Mickael Audette onnistui paremmin, muttei hänkään yltänyt vastapuolen Nicola Riopelin tasolle. Paremmalla maalivahdilla ja Patrice Cormierilla Rouyn-Noranda olisi voinut laittaa sarjan tiukoille, mutta nyt Moncton käänsi laukausten perusteella tasaiset ottelut selviksi voitoiksi. Monctonin tasaisesta rintamasta Kelsey Tessier (4+3) on hieman karussa ja tässä sarjassa seuraavaksi tehokkaimmat ovat eri nimet kuin viimeeksi eli Kanadassa syntynyt Daniel Petterson (3+3) ja pakit Mark Barberio (2+5) ja Brandon Gormley (0+6). Cornet (2+3) oli R-N:n tehokkain.

Välierissä mielenkiinto nousee seuraavaan potenssiin parien ollessa seuraavat:
(1) Saint John Sea Dogs - (6) Victoriaville Tigres
(2) Drummondville Voltigeurs - (5) Moncton Wildcats

 

[HockeyNator]

OHL

Itä:

(1) Barrie Colts - (5) Brampton Battalion 4-0
Brampton pääsi kerran lähelle Barrien kukistamista häviten jatkoajalla ja toisessa voitti vielä laukaukset, mutta hävisi 5-1, kuten kaikki muutkin ottelut. Eipä muuta mainittavaa tästä sarjasta, Barrie jatkaa helposti matkaansa. Barrien Luke Pither on karistamassa pois playoff-hyytyjän mainettaan ollen sarjan paras pistemies kuudella pisteellä. Brampton päästi runkosarjassa toiseksi vähiten maaleja ja samanlainen puolustusvoittoinen taktiikka oli käytössä playoffeissa, joten pisteidenkeruu jäi Coltsin pelaajilta vähemmälle seuraavaksi parhaiden saadessa neljä (2+2) pistettä: Alexander Burmistrov, Bryan Cameron ja Kassianin taklauksesta toipunut Matt Kennedy. Mavric Parks (95,1%) paikkasi loukkaantunutta Peter DiSalvoa ja saapa nähdä kummalla ratsastetaan eteenpäin, kun DiSalvo tekee lähiaikoina paluun. Sean Jones teki Bramptonille kolme maalia ja edelleen jatkuvien selkävaivojen takia kautensa tähän päättänyt Cody Hodgson syötti kolme.

(2) Ottawa 67's - (3) Mississauga St. Michael's Majors 3-4
Ottawan onnistui löytää keinot murtaa Mississaugan liigan vähiten maaleja päästävä puolustus sen tehdessä kaksi kertaa yli kuusi maalia, joka tapahtui Mississaugaa vastaan vain kerran runkosarjassa. Ottawalla oli kaksi mahdollisuutta katkaista sarja, mutta Mississaugan ykkösketju Devante Smith-Pelly (2+5)-Casey Cizikas (5+2)-Riley Brace (2+5) teki molemmilla kerroilla ratkaisumaalit tärkeillä hetkillä. Chris Carrozzi menetti huippuvireensä ja haparoinnin seurauksena JP Anderson käytti näyttöpaikkansa hyväksi eikä aloittajan paikkaa enää takaisin luovuttanut. Ottawalla tapahtui samanlainen vallanvaihto tsekkitulokas Petr Mrazekin ottaessa vastuun Chris Peruginiltä. Mrazek oli suurin yksittäinen syy Ottawan kolmessa voitossa ja toissaviikolla hänet valittiin viikon pelaajaksi. Ottawan tehokkaimmat olivat Anthony Nigro (3+5) ja Ryan Martindale (3+4).

Länsi:

(1) Windsor Spitfires - (4) Plymouth Whalers 4-0
Odotettu Taylor vs Tyler kohtaaminen, jossa väännettiin kättä tulevasta ykkösvarauksesta. Jos lopullinen päätös tehdään tämän sarjan esitysten perusteella niin ensimmäisenä varattavasta ei olisi mitään epäselvyyttä. Hallille vain keskivertotehot 3+3, mutta kilpakumppaniin verrattuna ne ovat huippuluokkaa, kun Seguin jäi kokonaan pisteittä ja oli -6. En usko, että tämän sarjan perusteella valintaa tehdään vaan eiköhän kukin scoutti ja GM ole muodostanut mielipiteensä jo aiemmin, kun ovat seuranneet kaksikon pelejä kauden aikana kymmeniä kertoja. Ainut asia mikä Seguinin nollatehojen kohdalla herätti kysymyksiä oli miten helposti hänet pystyy pimentämään, kun yksi ketju (tässä tapauksessa Justin Shugg-Scott Timmins-Kenny Ryan) uhrataan täysin yhden miehen päällystakiksi. Plymouthin kotipeleissä Seguinin sanottiin olevan selvästi parempi vaihtoedun ansiosta, mutta silloin tehottumuus vaivasi ja pisteet jäivät nollaan.

Itse ottelut olivat totaalista Windsorin dominointia sen laukoessa kolmesti yli puolet enemmän kuin Plymouth. Neljäs ottelu oli sellaista tykitystä ettei vastaavaa ole vähään aikaan nähty Windsorin laukoessa 73 kertaa. Plymouth oli kuitenkin johdossa aina viimeiselle minuutilla asti kunnes Greg Nemisz tasoitti tilanteeksi 2-2 ja Timmins ratkaisi jatkoajalla reilun kuuden minuutin pelin jälkeen. Matt Hackett oli edellisessä ottelussa tehnyt norrenat saaden pelikieltoa ja Plymouthin maalilla hikoili Scott Wedgewood, jonka esitystä eräs bloggeri kuvasi sanoin "one of the best goaltending performances I have ever seen".

Kenttäpelaajista Ryan Ellis oli parhaiten esillä tehden kymmenen pistettä. Windsorin ylimmät ketjut ovat olleet viime aikoina muodossa Hall-Adam Henrique-Dale Mitchell ja Eric Wellwood-Nemisz-Zack Kassian. Ykkösketjun (+Ellis) nimiin meni 13/18 Windsorin maalista, kun kakkonen osui vain kolmesti. Plymouthin kuudesta maalista oli viisi oli yhden ketjun (McRae-Jenks-Hayes) käsialaa.

(2) London Knights - (3) Kitchener Rangers 3-4
Laitetaan kaksi hyökkäävää joukkuetta vastakkain ja viihdearvo on taattu. Maaleja tehtiin molempiin päätyihin jatkuvalla syötöllä ja parhaimmillaan lopputulos oli 8-7 Kitchenerin voitto-ottelussa. Kahdeksan maalia tehtiin sen lisäksi kolme kertaa, joista viimeisen ratkaisupelin 8-3 tulos. Yhteensä maaleja Kitchenerille 40 ja Londonille 35. Yli kymmeneen pisteeseen yltivät Kitcheriltä Jeff Skinner (9+5), Chris MacKinnon (3+12), Gabriel Landeskog (6+6), John Moore (4+8) sekä Jason Akeson (4+7) ja Londonilta Nazem Kadri (5+8) sekä Daniel Erlich (4+8). Kadri tosin katosi kuvasta, kun häntä olisi eniten kaivattu kolmessa viime ottelussa, joissa syntyi vain kaksi syöttöä ja teholukema -6. Silti Kadri on vielä tovin pörssijohdossa 27 pisteellä 12 ottelussa, kun Erlich on toisena 21 pisteellä ennen 20 pisteen Skinneriä ja MacKinnonia. Maalivahdeista Brandon Maxwell (85,5%/4.97) sai viimeisen naurun Michael Hutchinsonin (84,8%/5.20) jäädessä rannalle ihmettelmään tilastojaan.

Konferenssifinaaleissa jännätään kuinka monta tappiota Barrie ja Windsor kärsivät vai kärsivätkö yhtään.
(1) Barrie Colts - (3) Mississauga St. Michael's Majors

(1) Windsor Spitfires - (3) Kitchener Rangers

 

[HockeyNator]

WHL

Itä:

(1) Calgary Hitmen - (5) Medicine Hat Tigers 4-2
Calgary oli selvästi ryhdikkäämpi kaikilla osa-alueilla alusta lähtien ja vaikka Medicine Hat otti pari ansaittua voittoa niin Calgary jatkaa silti odotetusti kohti neljättä peräkkäistä konferenssifinaalia. Martin Jones oli hiukan parempi, mutta vieläkin kaukana vakuuttavasta. Jones kerkesi pelaamaan neljä vuotta ja 15 ottelua ennen kuin hävisi ensimmäistä kertaa Medicine Hatille game kolmosessa. Calgaryn pakiston johtajat Micheal Stone ja Matt MacKenzie nousivat tasolleen ja hyökkäyksestä löytyi ratkaisijoita leveältä rintamalta. Brandon Kozun (3+3) heitti taas pakolliset pisteet selvissä otteluissa tärkeimpien maalien mennessä Kris Foucaltin (5+3) ja Joel Brodan (5+1) nimiin. Medicine Hat ei Emerson Etemin (3+0) johdolla onnistunut kunnolla ja tehokkain oli Tristan King neljällä pisteellä.

(2) Brandon Wheat Kings - (3) Saskatoon Blades 4-2
Ennakkoon tasaiseksi veikattu sarja oli odotetunlainen viiden ottelun päättyessä maalin erolla. Brandon käänsi tiukat väännöt edukseen paremmalla ylivoimalla, kyvyllä nousta takaa-ajoasemasta voittoon ja viimeisen viiden minuutin maaleilla eli tavoilla, joista tunnistaa voittavan joukkueen. Toni Rajala oli tekemässä yhtä viimeisen viiden minuutin voittomaalia ja sitäkin tärkeämmässä paikassa nimittäin game vitosessa sarjan ollessa tilanteessa 2-2. Siitä maali tekemättä ja sarja olisi voinut hyvinkin kääntyä toisinpäin. Tuon maalin lisäksi Rajala ei sen enempää ollut esillä kuin yhden lisämaalin ja yhden syötön myötä. Molemmat maalit syntyivät vasemman laidan nousuilla, jotka Rajala viimeisteli tarkoilla rannelaukauksilla. Highlaitessa Rajala on ollut hyvin esillä, mutta terävyyden puute maalipaikoissa on jättänyt lisätehot tulevaisuuden puolelle. Jyri Niemi lämäsi yhden maalin ja hoiti oman tonttinsa kelvollisesti. Tehotilasto näytti nollaa ja jäähyjä kertyi 16, joista vitonen tuli tappelusta ja toinen vitonen samasta tilanteesta syyn ollessa "material on hand". Alexander Urbom haastaa Niemen tangoon, josta Niemi ei ensin peräänny, mutta lyhyen iskunvaihdon jälkeen keskeyttää näyttäen murtunutta sormea suojaavaa teippiään. Tässä video.

Schennin ketju oli vaisu Schennin jäädessä itse "vain" kuuteen pisteeseen ja Calvertin kolmeen, toisella laidalla mies vaihtui useaan kertaan ja lopuksi sinne päätyi jälleen Scott Glennie (2+3). Tehokkaimmat olivat Shayne Wiebe (2+6), Brent Raedeke (4+3) ja Aaron Lewadniuk (3+4). Wiebe ja Raedeke tekivät osan pisteistään ylivoimalla, kun taas Rajala teki kaikki kolme pistettään tasakentällisin eli saattaa olla, että nämä kaksi siirtotakarajavahvistusta ovat sysänneet Rajalan pois ylivoimakentistä, jolla voisi selittää Rajalan pientä pistemäärää. Walker Wintoneak (3+5) ja Darian Dziurzynski (2+6) vastasivat Saskatoonin parhaimmista tehoista.

Länsi:

(1) Tri-City Americans - (6) Kelowna Rockets 4-1
Tri-City onnistui hyydyttämään hallitsevan mestarin yllättävän helposti. Drew Owsley (93,8%) seisoi välillä päällään, varsikin peleissä kolme ja neljä, joissa Owsley ryösti voitot Tri-Citylle Kelownan viedessä laukaukset selvästi. Valkovenäläinen Sergei Drozd on nousemassa isoon rooliin tehtyään viisi maalia ja yhteensä seitsemän, josta on matkaa vain neljä pykälää runkosarjan maalimäärään. Toisen ketjun Brendan Shinnimin ja Justin Feser saivat kasaan kuusi pistettä. Kelownan materiaali todettiin kapeaksi kakkosketjun tulokkaiden ja Tyson Barrien ollessa vaisuja ja maalinteko jäi yksin Brandon McMillanin (5+3) vastuulle.

(2) Vancouver Giants - (5) Portland Winterhawks 4-2
Meno oli villiä alusta lähtien ja vaikka ensimmäisen pelin 9-6 tuloksen jälkeen ei maaleja samaan tahtiin syntynyt niin tunteet kävivät kuumina ja jäähyjä kerättiin aina viimeiseen summerinsoittoon asti. Steve Ottiin tms. ärsyttäjiin, joilta löytyy myös pelitaitoja, verrattavissa olevat Lance Bouma (23 min) ja Brad Ross (21) olivat rooliensa mukaisesti asian ytimessä. Hanskasta lähteneiden avauspelien jälkeen molemmat saivat kurinalaisuuden takaisin Vancouverin onnistuessa paremmin peräpään tiivistämisessä. Vancouver onnistui hyydyttämään Portlandin hyökkäyksen ja vain kaksikko Ryan Johansen/Nino Niederreiter pystyi aiheuttamaan jatkuvaa uhkaa. Kaksikon draft-osakkeet nousivat Johansenin tehdessä yhdeksän pistettä (yht. 13, 6+12=18) ja Niederreiterin seitsemän (yht. 13, 8+8=16). Kuten kaikkien muidenkin jatkoonpäässeiden tapauksessa niin Vancouveriltakin ratkaisupelaajat olivat eri miehet kuin ensimmäisessä sarjassa, jossa ykkösketjut tehoilivat heikoimpia vastustajia vastaan. James Wright (6+4) ja Tomas Vincour (4+6) olivat tehokkaimpia, kun taas Craig Cunningham (6+3) pitää hallussaan pistepörssin kärkipaikkaa 19 pisteellä ennen ketjukaveri Brendan Gallagheria. Portland hävisi lopulta kaikki kotipelinsä (ja voitti kaikki paitsi yhden viereissä), vaikka se yritti karkottaa kotitappiotaian vaihtamalla areenaa viimeiseen kotiotteluun. Ei auttanut.

Konferenssifinaaleihin asti on edetty odotetusti. Hitmen ja Brandon kohtaavat taas samassa ajankohdassa ja toisessa parissa on mielenkiintoinen Vancouverin hyökkäys vs liekeissä oleva maalivahti asetelma.
(1) Calgary Hitmen - (2) Brandon Wheat Kings

(1) Tri-City Americans - (2) Vancouver Giants

 

[HockeyNator]

OHL

Itä:

(1) Barrie Colts - (3) Mississauga St. Michael's Majors 4-1
Tämä sarja ei ollut Barrielle mikään itsestäänselvyys tietäen Mississaugan playoffeihin sopivan pelityylin, joka teoriassa voisi hyydyttää ja turhauttaa Barrien hyökkäyksen. Mississauga onnistui roikkumaan perässä aikansa ja toisen ottelun 5-2 voiton jälkeen oli toiveita, että tarvittavia tehoja voisi löytyä laajalta rintamalta. Tehoja ei lopulta löytynyt eikä pelkällä oman maalin suojelemisella päässyt yhtä voittoa pidemmälle. Barrie pelasi fiksusti eikä sortunut turhautumiseen tai yksinyrittämiseen ja jauhamalla tarpeeksi kauan omaa peliään se sai tarvittavat osumat aikaan. Maalilla Mavric Parks keräsi kokemusta ensimmäisestä aloittamastaan playoff-sarjasta ja selvisi niin hyvin, että itseluottamuksen pitäisi olla katossa finaaleja varten. Vastapäädyssä Chris Carrozzin ykkösvahdin paikalta toisia playoffeja putkeen syösseeltä JP Andersonilta oli liikaa vaadittu päästää alle kahta maalia peliä kohden hyökkäyksen osuttua vain yhdeksän kertaa. Mississaugan tehokkaimmat olivat jälleen Smith-Pelly, Cizikas ja Brace, mutta ketju kusi pahemman kerran omaan päähän ollen yhteensä -14. Barrielta Bryan Cameron ja Luke Pither tekivät 3+2 ja jäätävästä top3-pakistosta oli TJ Brodien vuoro olla tehokkain pistein 1+4.

Länsi:

(1) Windsor Spitfires - (3) Kitchener Rangers 4-3
Huikea sarja, jolle lyötiin alkutahdit ensimmäisestä erästä lähtien molempien osuessa kolmesti. Toinen erä oli identtinen tilanteen ollessa 6-6 40 minuutin jälkeen. Sitä seurasi muutamaa sekuntia vajaa puolen tunnin maaliton jakso, joka päättyi keskimäärin kerran vuodessa maaliin osuvan puukäsipakki Jonathan Jasperin päätettyä päättömän yhden miehen vastaiskunsa voittomaaliin ajassa 69:49. Kitchener yllätti Windsorin lähtemällä heikommalla materiaalilla yksipuoliseen maali-iloitteluun mukaan. Taktiikka onnistui täydellisesti sen tehtyä viisi maalia seuraavissa kahdessa ottelussa ja kun Brandon Maxwell kokosi itsensä takaisin huippuvireeseen niin Windsor löysi itsensä mahdottamalta tuntuvasta 0-3 tappioasemasta. Windsorin pelaajat latoivat haastatteluissa tuttua hokijargonia peli kerrallaan pelaamisesta ja never say die asenteesta, mutta neljän peräkkäisen voiton ottaminen hurmoksessa olevasta vastustajasta ei tuntunut mahdolliselta. Vaikka tuntui ettei Windsor ollut oppinut mitään Kitchenerin heitettyä game neloseen vakiona viisi maalia niin se uskoi itseensä ja Taylor Hall iski kylmänviileästi voittomaalin kaksi minuuttia ennen loppua. Yhdestä voitosta se sai samanlaisen hurmoksen päälle, joka tapahtui viime vuoden Memorial Cupissa Windsorin hävittyä kaksi ensimmäistä ottelua, joita seurasi voitot seuraavista neljästä tulos tai ulos peleistä. Nyt se otti samaiset neljä pakkovoittoa putkeen, josta saa osin kiittää Kitchenerin bensan loppumista sillä he pelasivat 38 päivän aikana 20 kertaa. Kitchenerillä oli vielä omat mahdollisuutensa game kutosessa, mutta salama-alkua seurasi Windsorin kuusi peräkkäistä osumaa, jonka kiinnikirimiseen vahva kolmoserä ei riittänyt. Windsorin pelastus oli Philipp Grubauer, joka sai vihdoin pelijuonesta kiinni nollapelillä game vitosessa ja game seiskassa saksalainen yllätettiin vain kerran alivoimamaalilla.

Windsor oli laukauksien perusteella täysin dominoiva laukoen keskimäärin 48 kertaa ja tällä perusteella selvästi parempi joukkue. Jos avausmatsi olisi päättynyt vastaavalla tuuripompulla Windsorin eduksi tai jos Troy Passingham ei olisi imuroinut toiseksi viimeisellä minuutilla Gabriel Landeskogin hieman ennen punaviivaa lähtenyttä ja voittomaaliksi jäänyttä laukausta niin tilanne olisi voinut olla hieman eri juonenkäänteillä 2-0 Windsorille ja sarja käytännössä taputeltu. Näin ei käynyt vaan Windsor teki homman itselleen vaativammaksi, joten se ei pääse finaaliin asti liian helpolla vaan nyt se on alusta asti paremmin valmistautuneempi kohtaamaan Barrien, joka tulisi rokottomaan pienestäkin leijumisesta, joka olisi mahdollisesti jäänyt Windsor-pelaajilta päälle, jos Kitchener ei olisi tarjonnut näin kovaa vastusta.

Krediittiä pitää kuitenkin antaa Kitchenerille, joka ansaitsi ottaa 3-0 johdon vaikka se oli miten altavastaajana. Brandon Maxwell oli yksi jo mainittu avaintekijä kaikista päästetyistä maaleista huolimatta, joita hän paikkasi torjumalla saman verran varmoja maaleja. Suurin yksittäinen tekijä oli kuitenkin Jeff Skinner, joka teki maaleja tärkeillä hetkillä ja ruokki ketjukavereita Landeskogia (1+6) ja Jeremy Morinia (4+4) silloin harvoin kuin hänellä ei itse uponnut. Skinnerille seitsemään otteluun tehot 8+5 ja playoffeissa yhteensä kärkipaikkaan riittävät pisteet 20+13. Finaaleihin päästessään Skinner olisi voinut uhitella sellaisen suuruuden kuin Cameron Mannin OHL:n yhden kauden playoff-maaliennätystä (27). Yhteensä Skinner teki kauden aikana 76 maalia 88 ottelussa, jos Ivan Hlinka-turnaus otetaan OHL-pelien lisäksi mukaan. Central Scouting povaa pojasta kakkoskierroksen varausta (#34 NA skaters), mutta saapa nähdä kuka nappaa hiukan alimittaisen ja ei-niin-nopean, mutta maagisella maalintekokyvyllä varustetun sentterin ja missä vaiheessa. Kun draftista puhutaan niin saman seuran Ryan Murphyn voisi mainita. Kokoa ei pahemmin ole, mutta kiekollisesti, ja ehkä myös kokonaisuudessaan, hän oli joukkueensa paras pakki ennen ykköskierroksen varaus John Moorea. Varauskelpoinen vasta 2011 ja mielenkiintoinen tapaus, jonka varausnumerosta tulee riittämään keskustelua pienen koon ja oman pään vaikeuksien takia aivan kuten Ryan Ellisistä viime vuonna. Ellisiin verrattua Murphy on selvästi parempi luistelija, tuuman pidempi, mutta huonommalla laukauksella varustettu.

Windsorilla oli ongelmia alempia ketjujen tasaisuuden kanssa, mutta johtohahmot Hall (5+5) ja Adam Henrique (9+1) olivat rautaa ensimmäistä peliä lukuunottamatta ja vastasivat lopun sarjan ajan yli puolista joukkueen maaleista. Oikean laiturin paikka on jälleen avoinna ja siinä kävi kokeilemassa useampikin kaveri ilman merkittävimpiä onnistumisia näiden kahden hoitaessa hommat keskenään. Ryan Ellis on jättänyt kiekollisessa roolissa Cam Fowlerin selvästi kakkoseksi ja tällä kertaa Ellisin tilille kertyi 10 syöttöä, joka on yhden enemmän kuin Fowlerin pisteet yhteensä. Lisäksi Scott Timminsin loistavuutta omassa kahden suunnan roolissaan ei voi jättää huomioimatta: 5+6 ja +7 entistä joukkuettaan vastaan.


Finaalipari on siis kauan odotettu Barrie-Windsor, jossa ensin mainitulla on kotietu. Barrie on osoittanut sopeutuvansa erilaisiin pelityyleihin, pelattiin sitten puolustavaa, hyökkäävää, fyysistä kulmavääntöä tai nopeaa coast-to-coastia niin Barrie pystyy vastaamaan niistä jokaiseen. Windsor on ollut haavoittuvainen puolustuksen ja varsinkin maalivahtien osalta, joissa molemmissa etu on Barriella, kuten myös aina tärkeällä fyysisellä puolella. Windsor yrittää tehdä mahdollisimman monta maalia, joiden toivotaan 60 minuutin jälkeen riittävän voittoon. Ei täysin loppuun ajateltu taktiikka ja se oli jo kerran kostautua, mutta siitä Windsor selvisi kokemuksen ja henkisen vahvuuden avulla, joissa sillä on vastaavasti selvä etu. Barrie saattaa lähteä tiiviin puolustuksen ja vastahyökkäysten kautta ja se taktiikka saattaisi olla myrkkyä Windsorille. Ennustetaan kuitenkin eeppistä ja Windsorin tahdissa maalirikkaana määräytyvää finaalisarjaa, joka päättyy seitsemännen ottelun jatkoajalle Barrielle.

 

[HockeyNator]

QMJHL

(1) Saint John Sea Dogs - (6) Victoriaville Tigres 4-2
Saint John vei sarjan läpi yllättävänkin helposti ja voittoon riitti yksi kiinnitys vieraista, kun se odotetusti oli vahva kotonaan murskaamalla Victoriavillen kolmesti maalierolla 16-4. Victoriavilleltä puuttuu huippuyksilöt Kevin Poulinia lukuunottamatta ja sen mahdollisuudet piilivät erikoistilanneosaamisessa. Yli 90:n av-% ja yli 30:n yv-% prosentti olivat kuitenkin paperia yleensä keskinkertaisen erikoistilannejoukkue Saint Johnin käsittelyssä, joka osui 11 kertaa ylivoimalla Victoriavillen neljää vastaan. Vielä yksi ratkaiseva ero Saint Johnin hyväksi oli kolmannen erän osumat, jotka menivät selvästi sen piikkiin lukemin 12-5. Saint Johnin riveistä Mike Hoffman (5+4) oli esillä varsinkin erikoistilanteissa. Kahdeksaan pisteeseen ylsivät Nicholas Peterson ja aiempia kahta tasaisemmin tehoja keräävä Stanislav Galiev ennen pistepörssin kärkimies Michael Kirkpatrickia. Victoriavillen Philippe-Michael Devos jakaa Kirkpatrickin kanssa kärkipaikkaa 24 pisteellä, joista 8 syntyi tässä sarjassa. Ainoa toinen yli neljä pistettä kerännyt oli Joel Chouinard. Devosista sen verran, että miehen saldo neljästä tappiopelistä, jolloin voiton tavoittelemiseksi olisi pitänyt ottaa roolia oli 0+1 ja -7. Maalivahtien taisto oli epäreilu Kevin Poulin ollessa voimatan vahvemman vastuksen edessä eikä apuja paljon herunut kun Saint John tuli suoraviivaisesti maalille. Marco Cousineau voi luottavaisesti valmistautua finaaleihin, joista hänellä on viime vuodelta kokemusta Drummondvillen paidasta.

(2) Drummondville Voltigeurs - (5) Moncton Wildcats 1-4
Kaikkien runkosarjan tilastojen sekä rosterien perusteella tasaiseksi arvioitu kohtaaminen kääntyi yllättävän helposti Monctonin suuntaan. Drummondville itse asiassa laukoi enemmän, mutta ylivoiman tehottomuus ja vastapuolen Nicola Riopel olivat suurimmat syyt tappiolle. Riopel päästi vaivaiset 9 maalia runkosarjassa yli 300 kertaa osunuttua Drummondvilleä vastaan, jonka riveissä oli liigan vaarallisimpia yksilöitä, jotka pelaavat vieläpä sulavasti yhteen. Chris Didomenico (2+3), Sean Couturier (2+1) ja Gabriel Dumont (1+3) eivät kuitenkaan pystyneet jatkamaan samaa yli kaksi pistettä per peli per naama tahtia, jota he olivat ylläpitäneet viimeisten kuukausien aikana. Monctonilta puuttuu yhtä kovat kärkinimet, vaikka Kelsey Tessier, Nicolas Deschamps ja Gabriel Bourque ynnä muutama muu ovatkin päteviä pisteidentekijöitä. Runkosarjan pistepörssin kakkonen Deschamps on ollut vaisu tähän mennessä, mutta paikkaavia ratkaisijoita löytyy tilalle illasta toiseen ja tässä sarjassa roolia ottivat vuorostaan Tessier (2+4) ja Bourque (4+3).

Välierät jäivät vaisuiksi ja finaaleista on lupa odottaa paljon enemmän. Veikataan mestariksi Monctonia, joka saattaa pahan paikan tullen turvautua salainen aseeseen eli paluun paikkakunnalle tehneeseen KK-seiskaan.