Rasmus Rissanen – Everett Silvertips - 44 4+8=12 +3 62
Rissasella on takanaan hankala alkukausi, kun peli ei sujunut eikä Rissanen pystynyt hoitamaan itselleen tyypillistä varmaa ja fyysistä oman pään peliä. Virheitä sattui paljon ja kehuttu ominaisuus, fyysisyys, kostautui lukuisina jäähyinä. Tyypillisiä sopeutumisvaikeuksia, joita ilmenee toisilla vähemmän ja toisilla enemmän, kuten kahdesta suomalaisesta paluumuuttajasta voi päätellä.
Joulukuussa Rissanen nosti tasoaan selvästi. Ehkä kielimuuri yms. muut sopeutumisvaikeudet helpottuivat juuri silloin, mutta joulukuusta lähtien Rissanen on ollut Everettille sitä mitä hänestä odotettiinkin. Pelipaikka on vakiintunut kakkospariin ja Rissanen on saanut vastuulleen suuret alivoimaminuutit. Rissanen on kovan laukauksensa ansiosta käyttökelpoinen myös ylivoimalla ja kaikki neljä maalia ovatkin syntyneet yv:llä.
Rissanen on nyt käynyt vaikeudet läpi ja kauden toisella puolikkaalla kehityksen voi helposti ennakoida jatkuvan. Tammikuulle on ainakin saatu vahva aloitus. Everett on kuuden ottelun voittoputkessa, jonka ajalta Rissanen on kerännyt tehot 1+2 ja teholukeman +5. Jos Everett ja Rissanen jatkavat nousujohteista menoaan niin Rissasen voi sanoa olevan yksi harvoista suomalaisista, ainakin nykyisestä suomalaisryhmästä, joille CHL:ään siirtymisestä on ollut merkittävästi hyötyä.
Jyri Niemi – Saskatoon Blades - 28 5+12=17 -2 44
Draftivuotenaan mahdollisena ykköskierroksen varauksena pidetty Niemi tipahti kolmannelle kierrokselle ja tällä hetkellä Niemi näyttää juurikin 3. tai 4. kierroksen prospectilta. Loukkaantumiset ovat olleet merkittävässä osassa hidastamassa Niemen kehitystä koko Saskatoonissa vietetyn ajan ja joulukuussa kärsitty viimeisin vaiva saattoi vaikuttaa miehen otteisiin nuorten mm-kisoissa. Viime vuoden kisoihin verrattuna Niemi oli selvästi epävarmempi omassa päässä eikä pystynyt vastaamaan odotuksiin oman pään liiderinä. Lämärin osumatarkkuuskaan ei ollut kehittynyt sitten viime vuoden.
Niemellä on vaikeuksia puolustuspelissä Saskatoonin riveissä, joten mm-kisojen epävarmuus ei tullut täysin yllätyksenä. Puolustamista voidaan pitää Niemen ensisijaisena kehityskohteena, kun matka jatkuu kohti ammattilaiskaukaloita. Sokeasti tilastoja katsomalla voi nähdä Niemen ongelmat, kun liigakärjen (tai -kakkosen) riveissä tehotilasto on pakkasen puolella. Vertailun vuoksi ykköspakkiparin tehosaldot ovat +28 ja +30.
Ruoska on piiskannut vastustajia vasta viisi kertaa ja viime kaudellakin osumia syntyi vain seitsemän. Niemen ruoska on uhka vastustajille, mutta tunnetulla osumatarkkuudella pistää miettimään pelkäävätkö vastustajat nilkkojensa ja päidensä puolesta vai takaiskuja maalien muodossa. Yksi selitys vähäiseen maalimäärään voi olla tasaisesti kolmen pakkiparin kesken jaettu yv-aika. Yleensä Kanadassa annetaan peliaika niille ”jotka sen ansaitsevat” ja parhaimmat vetävät 30 tai jopa 40 minuutin peliaikoja ottelua kohden, joka mahdollistaa suuret pistemäärät, mutta Saskatoonin valmentajalla on käytössään harvemmin suosittu sosiaalipeluutus.
Meni vähän negatiiviseksi, ehkä aiheesta, ehkä ei, paha sanoa kun ei ole mahdollisuutta nähdä pelejä, vaikka varsin luotettavista lähteistä (paikallisten lehtien toimittajat) näitä päivitystietoja saan. Negailun syy on odotuksissa, joita Niemi ei ole pystynyt täyttämään, mutta pitää muistaa loukkaantumisten vaikutus, joka on luultavasti tässä tapauksessa merkittävä. Toivotaan terveyttä Niemelle, että lupaava pelaaja saa itsestään kaiken potentiaalin irti.
Tossa artikkeli Niemestä ennen mm-kisojen alkua. Velmu kaveri.
Ville Kolppanen – Lethbridge Hurricanes – 12 1-8-0-0 4.70 85,5% 0
Hyppäys A-junnujen sm-sarjasta Kanadan junnusarjaan on maalivahdeille kova. Erot taitotasossa, luistelussa ja varsinkin pelinopeudessa vaativat totuttelemista lahjakkaimmillakin kavereilla. Similää tai Kolppasta ei välttämättä lasketa kaikkein lahjakkaimpien joukkoon, mutta silti molempien odotusarvoina oli jotain muuta kuin lukema 1 voittosarakkeessa.
Lethbridgen kausi sai odotetun alun, kun vastustajat murskasivat nuoren joukkueen pelistä toiseen ja syyskuun kuuden pelin saldoksi päätyi kuusi tappiota ja 36 maalia omiin. Kolppanen kantoi suurimman taakan syyskuussa ja henkilökohtaiset tilastot näyttivät päältä kahdeksan päästetyn maalin keskiarvoa per 60 minuuttia. Eikä mennyt kauaa, kun veskariosastolle hankittiin vahvistus, joka sai nostetuksi joukkueen itseluottamusta. Lokakuussa Kolppanen sai parissa koitoksessa nauttia nousujohteisen joukkueen viimeisenä lukkona olemisesta ja tilille merkittiin tähän mennessä ainoa voitto. Myöhemmin lokakuussa Kolppanen sai harjoituksissa aivotärähdyksen.
Aivotärähdystä seurasi vajaan kuukauden tauko telakalla ja sinne katosi lokakuussa löytynyt itseluottamus, jota ei ole vielä kuukausia myöhemminkään löytynyt. Sen jälkeen ei ole vähäisistä starteista voittoa tarttunut tilille ja Kolppanen on ansaitusti pudonnut katsomoon kaikkien kolmen maalivahdin ollessa terveinä. Edellisestä pelistä on aikaa kuukausi ja siinä päästetyt kolme maalia 12 minuutissa eivät aiheuta luottamusta valmennusjohdossa. Siirtotakaraja meni ja Kolppasta ei pystytty treidaamaan näyttöjen puutteen ja eurooppalaisuuden takia. Lisäksi kaksi muuta maalivahtia ovat tasaisin väliajoin telakalla, joten Kolppasta tarvitaan penkinlämmittäjänä.
Kolppanen oli vielä viime vuonna ikäryhmässään maajoukkuetasoa ja marraskuussa Central Scoutingin WHL:n maalivahtilistan sijalla 5. Selvästi draftausmateriaalia. Tuoreimmassa tammikuun rankkauksessa Kolppasta ei ole 32 parhaan pohjois-amerikassa pelaavan maalivahdin listalla ja joukkuekaveri on ottanut hänen paikkansa listalta. Nyt varauksen saamiseksi jonkun pitää nähdä Kolppasessa jotain erityistä, kun näyttöjä ei varausvuotena pahemmin ole tai mahdollisesti enää edes tule.
Aiemmin on tullut esiin Kanada karu junnusysteemi, josta oma paikka pitää ansaita. Parhaimmat huomioidaan ja heikommat pidetään selvästi pienemmässä arvossa. Kolppaselle ja Similälle se on nyt tullut ilmi, kun treiditakarajat ovat takana ja miehet jatkavat kehitystään tukevasti katsomossa. Similä on itse asiassa Barriessa nelosmolarin osassa heidän hankittuaan vielä yhden molarin varmuuden vuoksi. Liigan sisällä ei siis voi enää siirtyä, mutta tiettävästi maitojunia eivät pakkaset pysäytä ja ne kulkevat ympäri vuoden. Molempien kannalta nykyinen tilanne on täysin älytön ja toivon mukaan taustajoukot tekevät töitä pelipaikan etsimiseksi, luultavasti Suomesta. Paikkoja ei täältäkään ole helppo löytää ja kotimainen junnujen siirtoraja tulee pian vastaan (vai menikö se jo?). Lauri Tokoi taitaa olla vielä ilman pelipaikkaa, mutta Riku Dufva löysi, ilmeisesti pidempiaikasen, kodin Lappeenrannasta.
