Presidentti Mauno Koivisto

[Sako]

Nämä on puhtaasti sinun kuvitelmiasi.

Kun kerran faktat Suomen historiasta maistu, niin tämä asia on tältä erää käsitelty. Ei kiitos mielikuvitusmaailmalle.

 

[Cobol]

Kun kerran faktat Suomen historiasta maistu, niin tämä asia on tältä erää käsitelty. Ei kiitos mielikuvitusmaailmalle.

Ihan turha leikkiä martyyria, sait ansiosi mukaan. Ota opiksesi. Ei jollain epämääräisillä väitteilläsi wiki-linkkiin yhdistettynä ole mitään arvoa siinä kisassa, jossa Koiviston poliittista uraa ja suuntauksia on tutkittu jo vuosia suhteellisen laajasti ja tuotettu tieteellisesti kestävää kirjallisuutta.

Aloita siitä Rentolan Supon historiasta. Se avaisi hieman lukkiutunutta kuvaasi muustakin kuin Koivistosta.

 

[Barnes]

Koivisto oli selkeä parannus Kekkoseen, mutta hyvä pressa? Ei.

Ihan mielenkiinnosta: ketkä ovat sitten niitä hyviä presidenttejä jos ei kerran Koivisto.

 

[Sako]

Ihan turha leikkiä martyyria, sait ansiosi mukaan.

En minä mitään marttyyria leiki. Mut kädet on pakko nostaa pystyyn historiaa käsittelevässä keskustelussa, jos faktat on noin pahasti kateissa.

Ihan mielenkiinnosta: ketkä ovat sitten niitä hyviä presidenttejä jos ei kerran Koivisto.

Näistä sodan jälkeisistä: Ainoastaan Ahtisaari. Ei painanut suomettuminen eikä ollut sensuurimieltä.

 

[El Lude]

Ihan mielenkiinnosta: ketkä ovat sitten niitä hyviä presidenttejä jos ei kerran Koivisto.

Mä voin vastata ammusmerkin puolesta: Franco, Salazar; Horthy, Piłsudsk ja Pinochet vaikka näin ensi alkuun.

 

[mjr]

Pidin tuosta Esko Ahon haastattelusta, jossa Koivisto tuli esiin sangen monitahoisesti - hänen talouspoliittinen näkökulmansa oli sangen kapea ja jälkikäteen ajatellen oli turhan varovainen Neuvostoliiton romahduksen suhteen. Mutta tuossa avainsana onkin "jälkikäteen". Hän oli presidenttinä maan viimeinen valtiomies, koska tuo virka ei enää anna mahdollisuutta valtiomieheyteen - ja sitä ei Koivisto hyväksynyt vaikka ajoikin läpi parlamentaarisuutta korostavia uudistuksia. Nimenomaan ajoi läpi itse, eikä joutunut sanelluksi kuin Ahtisaari - piti kiinni ohjaksista loppuun saakka ja luotsasi maata haluamaansa suuntaan.

 

[Kole13]

Koivisto oman lapsuudenajan Presidentti, no oli Kekkonenkin hetken mutta niistä ei muistikuvia.

Muistan vieläkin kun oltiin menossa autolla isovanhemmille ja kuultiin radiosta, että presidentti ja Ruotsin kuningaspari ovat autosaattueellaan tulossa vastaan. Olihan se pienestä ihmisestä hieno näky kun Kouvolan? kohdilla alkoi vastaan tulemaan poliisimoottoripyöriä sekä autoja, saattueen keskellä sitten isot mustat autot lippuineen.

e. Sako muistuttaa tässä ketjussa juttuineen ihan erästä mahatautinimimerkkiä, no veli Cobol on hyvin paaluttanut faktaa Koivistosta.

 

[Cobol]

En minä mitään marttyyria leiki. Mut kädet on pakko nostaa pystyyn historiaa käsittelevässä keskustelussa, jos faktat on noin pahasti kateissa..

Toki leikit. Jos et leikkisi, olisit jo viime viikolla tuonut faktoja väitteidesi taakse. Sillä että sinä nostelet käsiäsi, ei ole mitään todistusarvoa Koivistoa koskevien väitteidesi osalta.

Kun Koivisto tuli ministeriksi, niin yöpakkaset oli käsitelty ja Kremlille luovutettu päätösvalta Suomen ministereistä. Joten hän oli hyväksymisen hakenut ja alistumisensa osoittanut. Eikä tästä luopunut ennen NL:n hajoamista, sen osoittaa teot.

Lähtökohtahan on se, että minä en Koiviston ongelmia kiistä. Mutta en hyväksy ilman todistusaineistoa väitettäsi, että Koivisto alistui samanlaiseksi Neuvostoliiton käskytettäväksi kuin mm. mainitsemani muut sen ajan ministerit ja en hyväksy, että Koiviston teot osoittavat sen, kuinka hän oli uskollinen Neuvostoliiton käskyläinen aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti.

Väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, ja tämän on tuonut moni muukin kuin professori Rentola tutkimuksissaan esille. Rentolan etu tutkijoista on siinä, että hänellä oli mahdollisuus perehtyä Supon arkistoon ja saada sitä kautta informaatiota, jota moni taho (hallitus,poliitikko) ei silloin aikanaan aina kirjannut ylös.

Joten kaiva nyt vähitellen jo faktaa esiin, tai lopeta viestieni lainaaminen, kuten jo lupasit. Jos ei ole mitään sanottavaa, ei tarvitse mitään sanoa.

 

[mjr]

Lähtökohtahan on se, että minä en Koiviston ongelmia kiistä. Mutta en hyväksy ilman todistusaineistoa väitettäsi, että Koivisto alistui samanlaiseksi Neuvostoliiton käskytettäväksi kuin mm. mainitsemani muut sen ajan ministerit ja en hyväksy, että Koiviston teot osoittavat sen, kuinka hän oli uskollinen Neuvostoliiton käskyläinen aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti.

Eikä tosiaan alistunut. Kekkosen dementia-vuodet ja ylipäänsä 70-luku todellakin mädättivät poliittista kulttuuria: kyynisyys lisääntyi valtavasti ja "itäinen vaalipiiri" nähtiin yhä enemmän sinä ainoana merkittävänä. Älymystön suuri enemmistö eksyi täysin järjettömään "neuvostoystävyyteen". Koivisto kuitenkin kylmästi lopetti ulkopolitiikalla lyömisen ja poliitikkojen ja puolueiden jaottelemisen "luotettaviin" ja "epäluotettaviin". Hän otti hallitukseen SMP:n ja Kokoomuksen, mihin Kekkonen ei nähnyt mahdollisuutta. Toki oli myös jatkuvuutta: kylmä sota jatkui Euroopassa ja oli itse asiassa 80-luvun alussa todella kireää: jälkikäteen on ilmennyt että NL:n johto piti ihan reaalisena vaihtoehtona USA:n yllätys-ydinhyökkäystä. "Able Archer 83" -sotaharjoituksen aikana ydinsota oli todennäköisesti lähimmillään Kuuban ohjuskriisin jälkeen. Koivisto todellakin jatkoi tässä jaetun Euroopan suhteessa Mannerheimin, Paasikiven ja Kekkosen sodanjälkeistä linjaa, ettemme avoimesti haastaneet Neuvostoliittoa vaan pyrimme pitämään siihen hyvät suhteet. Mutta sisäpolitiikan suhteen Koivisto oli Paasikiven, ei Kekkosen, linjalla ja kunnioitti vaalien tuloksia.

 

[Radiopää]

Veikkaanpa että Halosen kohdalla puhutaan ihan jostain muusta kuin lasikaton rikkomisesta. Kunhan arkistot aukeavat.

Sinä et nyt ymmärtänyt, mikä ei yllätä yhtään, mutta ei pilata tätä ketjua toisella aiheella.

Näistä sodan jälkeisistä: Ainoastaan Ahtisaari. Ei painanut suomettuminen eikä ollut sensuurimieltä.

Ei ollut, ei. Ei ollut paljon töitä ja valtaakaan aikaisempiin presidentteihin nähden, koska naapurin järjestelmä oli jo hajonnut ja edeltäjänsä oli tehnyt kaiken valmiiksi Suomen liittymisestä länteen.

 

[Japi]

Mutta sisäpolitiikan suhteen Koivisto oli Paasikiven, ei Kekkosen, linjalla ja kunnioitti vaalien tuloksia.

Näin teki 1983 ja 1991. Eduskuntavaalit 1987 on hieman kyseenalaista kunnioittiko vaalien tulosta? Ainakaan Paavo Väyrysen mielestä ei, vaan hallitusratkaisu oli puolueiden tahdon vastainen ja jopa "vallankaappaus". Toisaalta porvaripuolueilla (Keskusta, Kokoomus, RKP) oli 106 paikkaa ja SDP:llä ja Kokoomuksella yhteensä 109 paikkaa, eli kyllä "Sinipunahallituksenkin" voi todeta olleen kansan tahdon mukainen.

 

[Cobol]

Totta @mjr ja vaikka hieman oudolta kuulostaa, mutta vasta Koivisto toi Suomen länsimaisen parlamentaarisen demokratian. Karjalainen toimi Neuvostoliiton luottomiehenä (joskaan ei kaikissa isoissakaan asioissa) siltä varalta, että Kekkonen ei jatkaisi, kuten Neuvostoliitto ikuisesti toivoi. Kepulaisten (Karjalainen, Virolainen, Mattila, Väyrynen jne) avainpoliitikkojen muistelmista löytyy paljon mielenkiintoista. Kuten sekin, mikä oli länsimaiden uusi käsitys Suomen poliittisesta asemasta ja mikä oli Neuvostoliiton. Lännessähän korjattiin käsitystä, kun erilaista DDR:n ja Neuvostoliiton tiedustelumateriaalia pursui esille 1980-luvulta alkaen. Tällöin osittain selvisi se, ketkä suomettivat Suomea Suomessa neuvostoliittolaisten apuna, ketkä olivat hiljaa ja ketkä toimivat vastaan.

Koivisto ei tietenkään noissa oloissa ollut mikään pulmunen, mutta kyllä hän kuului kiistatta siihen harvalukuiseen poliitikkojen ryhmään, joka selvisi Neuvostoliiton painostuksesta lähes tahroitta. Siten vertaus ajan pahimpiin suomettajiin ei yksinkertaisesti tee Koivistolle oikeutta.

 

[mjr]

Näin teki 1983 ja 1991. Eduskuntavaalit 1987 on hieman kyseenalaista kunnioittiko vaalien tulosta? Ainakaan Paavo Väyrysen mielestä ei, vaan hallitusratkaisu oli puolueiden tahdon vastainen ja jopa "vallankaappaus". Toisaalta porvaripuolueilla (Keskusta, Kokoomus, RKP) oli 106 paikkaa ja SDP:llä ja Kokoomuksella yhteensä 109 paikkaa, eli kyllä "Sinipunahallituksenkin" voi todeta olleen kansan tahdon mukainen.

No jaa, tuo on kai rajatapaus - oli tämä salainen "kassakaappisopimus" mistä ei jostain syystä avoimesti puhuttu vaalikampanjassa vaan se oli tarkoitettu vain sopijoiden tietoon. Jos Koivistolle tämä tulos olisi sitten saneltu vaalien jälkeen niin hän olisi joutunut todella huonoon asemaan vanhan valtiosäännön presidenttinä - olisi otettu pois hänelle valtiosäännön mukaan kuuluva rooli hallituksen muodostamisessa. Toinen vaihtoehto oli sitten oma päättäväinen toiminta ja niin toinen salaisen Väyrys-Suomis- akselin osapuolista perääntyi tästä kulisseissa neuvotellusta kassakaappisopimuksesta.

 

[mjr]

Koivisto ei tietenkään noissa oloissa ollut mikään pulmunen, mutta kyllä hän kuului kiistatta siihen harvalukuiseen poliitikkojen ryhmään, joka selvisi Neuvostoliiton painostuksesta lähes tahroitta. Siten vertaus ajan pahimpiin suomettajiin ei yksinkertaisesti tee Koivistolle oikeutta.

Ei todellakaan tee. Koivisto puhdisti ilmaa todella paljon. Nyt tietysti olemme niin erilaisessa tilanteessa (osin kiitos juuri Koiviston) etteivät nykypolvet juuri edes hahmota miten läpeensä mädäntynyt poliittinen prosessi oli Kekkosen kauden lopulla.

 

[Sistis]

Nyt tietysti olemme niin erilaisessa tilanteessa (osin kiitos juuri Koiviston) etteivät nykypolvet juuri edes hahmota miten läpeensä mädäntynyt poliittinen prosessi oli Kekkosen kauden lopulla.

Juuri näin. Vaikka itse en ollut vielä pahimpien suomettumisen vuosien aikaan vielä syntynyt, niin kyllähän Kekkosen ajan politiikasta ja rähmällään olosta itään on saanut selkeän kuvan. Varsin kyseenalaista oli, että hallituksia muodostettiin sen perusteella, mikä sattui miellyttämään Kekkosta, ja mitä itänaapurista annettiin ymmärtää. Vaalituloksilla ei välttämättä ollut suurta väliä.

Minua aina ihmetyttää, kuinka Suomessa riittää porukkaa, joka väittää EU-jäsenyyden vieneen itsenäisyytemme. Meille toki tulee erinäisiä asetuksia noudatettavaksemme, mutta hallituskokoonpanoja ei enää sanella ulkoa. Koivisto oli reaalipoliitikko, ja osasi luotsata meidät länteen heti kun siihen oli mahdollisuus. EU:n myötä meillä on sen verran selkänojaa, että olemme itsenäisempiä kuin pahimpina suomettumisen vuosina.

 

[mjr]

Täytyy muuten sanoa, että on tuo harvinaisesti säilynyt (alkuperäisen) Jatkoajan legendaarinen jakso vuodelta 1968, johon Koivisto osallistui maan pääministerinä, todella loistava ajankuva: Hannu Taanila huolellisesti teitittelemässä Kirsti Wallasvaaraa ja Koivisto itse jotakuinkin virtuoosimaisen sanavalmiina politiikkona. Sekä tehtiin aivan täysin uutta aikaa että lähdettiin liikkeelle hyvin, hyvin erilaisesta Suomesta kuin mitä nyt herran vuonna 2017. Raju on ollut ajan riento:

Mauno Koivisto hurmaa naisia | Elävä arkisto | yle.fi

 

[erku]

Minua aina ihmetyttää, kuinka Suomessa riittää porukkaa, joka väittää EU-jäsenyyden vieneen itsenäisyytemme. Meille toki tulee erinäisiä asetuksia noudatettavaksemme, mutta hallituskokoonpanoja ei enää sanella ulkoa. Koivisto oli reaalipoliitikko, ja osasi luotsata meidät länteen heti kun siihen oli mahdollisuus. EU:n myötä meillä on sen verran selkänojaa, että olemme itsenäisempiä kuin pahimpina suomettumisen vuosina.

Se on oma kysmyksensä, missä määrin Neuvostoliitto aidosti vaikutti hallitusratkaisuihin ja missä määrin tuota NL:n oletettua kantaa käytettiin vain sisäpoliittisena aseena. Kaiken rehellisyyden nimissä on hyvä tuoda esiin se, että tämän päivän Suomessa Brysselin linjauksia käytetään myös keinotekoisena välineenä ajaa tiettyjä ratkaisuja, koska "EU vaatii", vaikkei oikeasti vaatisikaan. Vaikkapa hallintarekisterin pakkosyöttö tai kabotaasikuljetusten kilpailuvapaus ovat esimerkkejä, joissa uusliberalistiset voimat yrittävät Brysselin tahdon varjolla toteuttaa omia päämääriään.

 

[mjr]

Se on oma kysmyksensä, missä määrin Neuvostoliitto aidosti vaikutti hallitusratkaisuihin ja missä määrin tuota NL:n oletettua kantaa käytettiin vain sisäpoliittisena aseena. Kaiken rehellisyyden nimissä on hyvä tuoda esiin se, että tämän päivän Suomessa Brysselin linjauksia käytetään myös keinotekoisena välineenä ajaa tiettyjä ratkaisuja, koska "EU vaatii", vaikkei oikeasti vaatisikaan. Vaikkapa hallintarekisterin pakkosyöttö tai kabotaasikuljetusten kilpailuvapaus ovat esimerkkejä, joissa uusliberalistiset voimat yrittävät Brysselin tahdon varjolla toteuttaa omia päämääriään.

Joo, ei. (Toinen lause tähän ettei bannata.)

 

[Sako]

Mä voin vastata ammusmerkin puolesta: Franco, Salazar; Horthy, Piłsudsk ja Pinochet vaikka näin ensi alkuun.

Ryti pisti itsensä alttiiksi pelastaakseen SUomen henkilökohtaisella sopimuksella. Aika lailla onnistui ja maksuksi sai vankilaa. Aika suuri ero esim Koivistoon, joka uhrasi miehitetyn Karjalan ja yritti uhrata Viron Neuvostoliiton pelastamiseksi.

 

[Tuamas]

Ryti pisti itsensä alttiiksi pelastaakseen SUomen henkilökohtaisella sopimuksella. Aika lailla onnistui ja maksuksi sai vankilaa. Aika suuri ero esim Koivistoon, joka uhrasi miehitetyn Karjalan ja yritti uhrata Viron Neuvostoliiton pelastamiseksi.

Koivisto oli nykytiedon valossa kaukonäköinen, Karjalalle olisi käynyt Putinin doktriinin alla Krimit.

Suosittelen tutustumaan Viron "uhraamiseen" tarkemmin.

Toki poliittiset aurinkolasisi ovat sen verran paksut, että ei lisätiedon tankkaaminenkaan todennäköisesti muuta jo päättämääsi näkökulmaa.

 

[Jymäkkä]

Ei todellakaan tee. Koivisto puhdisti ilmaa todella paljon. Nyt tietysti olemme niin erilaisessa tilanteessa (osin kiitos juuri Koiviston) etteivät nykypolvet juuri edes hahmota miten läpeensä mädäntynyt poliittinen prosessi oli Kekkosen kauden lopulla.

Kyllä, politiikkaa tehdään ajassa, kuten Aho Ykkösaamussa osuvasti sanoi, ja nykypäivänä asiat ovat vähän erilailla. Jopa Kekkonen on saanut hieman liikaa kuraa realiteetteihin nähden. Toki paljon myös aiheesta, ja loppuvuosien Kekkoslandia alkoi oikeasti muistuttaa jo Neuvostoliittoa pääsihteereineen.

 

[mjr]

Kyllä, politiikkaa tehdään ajassa, kuten Aho Ykkösaamussa osuvasti sanoi, ja nykypäivänä asiat ovat vähän erilailla. Jopa Kekkonen on saanut hieman liikaa kuraa realiteetteihin nähden. Toki paljon myös aiheesta, ja loppuvuosien Kekkoslandia alkoi oikeasti muistuttaa jo Neuvostoliittoa pääsihteereineen.

No, näen kyllä Kekkosen (vanha)suomalaisena patrioottina, joka tosin suuren kyvykkyytensä ja kunnianhimonsa takia päätyi menemään ihan liian pitkälle riskien otossaan, mikä sitten kostautui Beljakov-kriisissä ja siitä seuranneessa poikkeuslaki-prosessissa. Mutta Kekkonen ei tietenkään koskaan ollut mikään bobrikoffari (käyttääkseni Paasikiven terminologiaa).

 

[Jussih]

No, näen kyllä Kekkosen (vanha)suomalaisena patrioottina, joka tosin suuren kyvykkyytensä ja kunnianhimonsa takia päätyi menemään ihan liian pitkälle riskien otossaan, mikä sitten kostautui Beljakov-kriisissä ja siitä seuranneessa poikkeuslaki-prosessissa. Mutta Kekkonen ei tietenkään koskaan ollut mikään bobrikoffari (käyttääkseni Paasikiven terminologiaa).

Tässä olet kyllä väärässä. Paasikivi oli (vanha)suomalainen patriootti. Hänen käsityksensä oli, että Neuvostoliiton edut on ulkopolitiikassa otettava huomioon ja pidettävä realiteetit mielessä, mutta sisäpolitiikassa Neuvostoliittoa ei saanut päästää huseeraamaan. Juuri tämä jälkimmäinen ajatus teki Paasikivestä patriootin ja sen totaalinen puuttuminen Kekkosesta opportunistisen keinottelijan, jota kiinnosti vain oma valta. Tässä Urkki oli looginen - hänhän äänesti eduskunnassa talvisodan rauhaa vastaan, koska NL:n asettamat ehdot veivät häneltä vaalipiirin (Viipurin) ja äänestäjät alta.

 

[Hiihtofani]

Suomettumisen aika saattoi olla henkisesti ahdistavaa aikaa, mutta kyllähän näin jälkipolvien kannalta homma meni Suomen kannalta aika hyvin. Neuvostopanssarit ei koskaan vyöryneet kaduille, kauppa kävi, silti saatiin olla länsimainen maa kaikkine vapauksineen.

Juuri näin.

Sotaveteraanit käyvät maassamme vähiin. Varsinkin ne, jotka ihan oikeasti sotaan merkittävissä rooleissa osallistuivat. Sotaveteraani sivuston mukaan sotaveteraaneja on maassamme jäljellä enää n. 22 0000 ja heidän keski-ikänsä on 91 vuotta. Ketkä heistä ihan oikeasti sotaan osallistuivat? Mauno Koivisto oli yksi heistä. Hän oli kuuluisan sotasankari Lauri Törnin osasto Törnin mies, joka osallistui niihin kaikkein ratkaisevimpiinkin taisteluihin.

Tässä on yksi asia, jonka haluan nostaa esille. Suomessa ei ihan kunnolla tule esille sitä asiaa, millä tavalla Suomi suoriutui TM:ssa. Nimittäin Suomi TM:ssa ja erityisesti talvisota on koko maailmanhistorian suurimpia urotekoja ellei jopa suurin. 4 miljoonan Suomi pysäytti yli 200 miljoonan NL:n.

Hollywoodissa on tehty elokuvia maailmahistorian kuuluisimmasta taisteluista. Esim. 300 spartalaista vs miljoona persialaista oli ns, 300:n pääteemana. Tämä perustui löyhästi ns. Thermopylain taisteluun.

...tai sitten on tämä troijan sota ja myytti Achilleksesta, joka minua paljon kiinnostaa monestakin syystä. Ensinnäkin Achilleksen ulkonäkö. Nykytiedon valossa Achillesta kuvaillaan blondiksi eli vaaleaksi ja englantilaisen dokumentin mukaan häntä kutsuttiin ns. "handsome" eli suomennettuna käsistään taitavana soturina. ...no kappas millainen oli Lauri Törnin ulkonäkö? Tässä kun katselen Lauri Törnin kasvokuvaa niin löydän aika paljon samaa. on blondia hiusta jne..

Osasto Törni, johon siis myös Mauno Koivisto kuului, on yksi syy miksi NL ei miehittänyt Suomea ja Suomi ja itse asiassa koko länsimaailma säilytti länsimaalaiset arvonsa. Samalla tavalla voidaan spekuloida, että koko länsimaista kulttuuria ei olisi syntynyt, jos Kreikka olisi hävinnyt troíjalaisille tuon sodan joskus 1184 eaa.

Itse harkitsevan vakavasti tekeväni lahjoituksen sotaveteraaneille. Sotaveteraania ei jätetä.

 

[adolf]

Olen vielä sen verran nuori että en muista Koiviston presidenttiydestä mitään ja hän on aina näyttäytynyt minulle vain lähinnä vähän vanhuudenhöperönä ukkona. Oli mielenkiintoista eilen katsoa se YLEn tekemä haastattelu, jossa manu oli vielä ihan voimissaan.