Kyllähän Halosen elkeistä ja puheista vaalitenttien yhteydessä saa sellaisen käsityksen, etteivät kohteliaat käytöstavat ja kuunteleminen eivät ole ensimmäisiä arvoja, joita hän kannattaa. Olipa sitten asema noussut päähän tai gallup-tulokset tuoneet lisäjännitystä.
Ylipäätänsä, koko vaalitilanne on näyttänyt hänelle olevan vaikea paikka, kun kaikki ympärillä olevat eivät ole vain vetäneet kättä lippaan, ja hokeneet "kyllä, rouva tasavallan presidentti" tai "käskystä, rouva tasavallan presidentti". Vai eikö hokemat "kynä tänne, perkele!" ole ihan äkseeraamista itseään?
Tässä mielessä Pohjanmaalla vallitseva käsitys Halosen luonteesta ("ei tarvitse orjailla") ei ole ihan oikeaan osunut.
Wolf H. Halsti kirjassaan "Lapin sodassa" antanee yhden näkökulman, mistä voisi olla kyse, vaikka ei luonnollisesti suoraan Halosesta puhukkaan.