Mielenkiintoinen kaksikärkinen taktiikka, arvoisat veljet. Osa kirjoittajista näkee, ettei mitään merkittäviä eroja kandidaattien välillä ole, ja toiset näkevät suunnilleen maanjäristyksen seuraavan, jos väärä ehdokas (lue: ei Halonen) valitaan.
Siis osan mielestä jopa työehtosopimusten yleissitovuus on uhattuna, jos tasavallan presidentiksi valitaan joku muu kuin Halonen. Vaikka asiahan ei tunnetusti kuulu tasavallan presidentin toimivaltuuksiin.
No ehkäpä uhka pyhälle kolmikannalle tulee sitten sieltä mielipidevaikuttamisen puolelta ja mahdollisten seuraavien eduskuntavaalien tuloksen kautta. No tuskinpa vaan, koska työelämää koskevat asiat eivät Suomen oloissa käytännössä kuulu myöskään eduskunnan toimivaltuuksiin. Tämähän on luonnollisesti hyvin demokraattista.
Terveydenhuoltokin oltaisiin väärän tasavallan presidentin toimesta ilmeisesti yksityistämässä. Ylipäätään termejä "yksityistäminen" ja "ulkoistaminen" tulee hokea presidentinvaalien yhteydessä suunnilleen samalla tavalla kuin katolilaiset pyörittelevät rukoushelmiään. Varmuuden vuoksi voinee vielä Vanhasta ja Niinistöä syyttää katolisen kirkon politiikasta, jottei vain mitään unohdu.
Nolla-retoriikan lisäksi voi tietysti vielä yritä vedota vuoden 1918 tapahtumiin luokkatietoisuuden herättämiseksi (minkä Halonen teki yhdessä näistä TV-väittelyissä, kun halusi väistää 1970-luvun toimiensa käsittelyä), olkoonkin, että Halonen on tehnyt vähemmän "oikeata työtä" elämänsä aikana kuin esimerkiksi ehdokas Niinistö.
Ilmeisesti jotkut vielä oikeasti ajattelevat, että "luokkatietoisuus" on tavoiteltava mentaalinen tila, siis vastoin esittäjänsä tosiasiallista sosiaalista asemaa, ja johon voi liittää vaivattomasti puolivillaisia historiallisia käsityksiä.
Ihmettelen kovasti, että miten osa ihmisistä katsoo voivansa oikeuttaa jotakin nykyistä poliittista päämäärää vuoden 1918 tapahtumilla, jolloin tilanne oli aivan toinen? Ketkähän täällä ovat oikeasti jääneet juoksuhautoihin...