Urheilussa kaikkein tuhlatuimmat resurssit ovat sellaisia, jotka käytetään vääriin valmentajiin, usein myös sen takia koska monella seuralla on vaikeuksia siirtyä eteenpäin ja hirttäydytään kiinni 'väärään' valmentajaan. Väärään päävalmentajaan käytetyt resurssit ovat kaikkein tuhlatuimpia sen takia, koska resursseja ei käytetä hukkaan pelkästään päävalmentajan palkkaan, vaan projektin kannalta väärä päävalmentaja tietyllä tapaa romuttaa ja neutralisoi aina kaikki muutkin seuran suuret resurssipanostukset, koska lopputulos ei tule usein - jos liki koskaan - olemaan onnistuminen 'väärän' päävalmentajan johdolla. Moni edelleen aliarvioi sen vaikutuksen, jonka seuran kannalta oikea valmentaja voi saada joukkueeseen, mutta toisaalta ei ole myöskään helppoa löytää aina omaan projektiin sopivaa päävalmentajaa. Yleisellä tasolla, pelkän päävalmentajan pitäminen vain ns. "pitämisen ilosta" on aina kaikista surkein ratkaisu ja kaikista järkevintä olisi siirtyä nopeasti eteenpäin ja hankkia uusi valmentaja.
Urheiluseurat - kuten ihmiset - ovat kaikki erilaisia ja se, mikä voi toimia Tapparassa, ei välttämättä toimi Kärpissä. Usein kun sen oikean valmentajan löytää, sen usein vain tietää - ja myös näkee - liki samantien. Ja kyse ei usein välttämättä ole 'parhaasta' mahdollisesta saatavana olevasta valmentajasta, vaan seuran projektiin oikeasta valmentajasta (esim. Pennanen/Ilves, Marjamäki/Kärpät, Virta/SaiPa epäonnistuivat). Tällä hetkellä Kärpät alisuorittaa ja käsillä olevasta pelaajamateriaalista ei saada revittyä optimaalisia tai maximaalisia suorituksia irti.
Tämä kaikki on osaltaan todiste siitä, minkä vaikutuksen valmentaja joukkueeseen ja sen suorittamiseen saa. Huiput voivat kyllä loistaa systeemissä kuin systeemissä, valmentajasta riippumatta (esim. Turunen ja ulkkaritrio, Pyörälä Suikkasen kaudella), mutta monet - vain - 'hyvät' pelaajat ovat vaikeuksissa heikossa rakenteessa ja epäsovissa pelisysteemissä. Ja vice versa, monet vähän heikommat pelaajat taas nostavat tasoaan ja näyttävät paremmilta vahvassa rakenteessa ja sopivassa pelisysteemissä.
Pelaajahankintojen tekeminen on toki yksi - iso ja merkittävä - osa urheilujohtajan työtä. Mutta niin on myös päävalmentajan ja muun valmennustiimin palkkaaminen. Urheiluhistoria tietää monia urheilujohtajia, jotka ovat onnistuneet kasaamaan jopa suht hyvän tai kovankin joukkueen ja pelaajamateriaalin, mutta joille oikean päävalmentajan & valmennustiimin palkkaaminen on ollut suuri heikkous ja 'sokeapiste'. Tällä tavoin myös se koko muu kasattu kivijalka romutetaan aika totaalisesti, jos vireillä olevan projektin kannalta tärkein yksittäinen rekry menee penkin alle. Joukkueessa voi olla paljonkin laatua ja potentiaalia, mutta väärä valmentaja voi silti lannistaa suorittamistason.
Ja urheilussa - kuten missä tahansa osittaisessa 'sattumien pelissä' - onnistuneita tuloksia ei voida taata mitenkään. Mutta päävalmentajan valintaprosessia voidaan hioa ja jalostaa entistä paremmaksi, laadukkaammaksi ja loogisemmaksi, jotta voidaan kuitenkin maksimoida onnistumisen mahdollisuudet. Myllykosken ihan omien puheidenkin perusteella, voidaan pohtia jotain tämänkin Mäntymaan valintaprosessin laadukkuudesta ja, että onko se mennyt mm. nappiin? Tai taannoisen Myllykosken Leadership-podcastissa kertomansa perusteella, onko möyskään itsensä Myllykosken urheilujohtajarekryn valintaprosessi ollut looginen, laadukas ja oikein johdettu...?
Toki Mäntymaa olisi tässä tapauksessa vasta ensimmäinen 'huti' Myllykoskelta, mutta jo lyhyessä juoksussa tulee käymään aika selväksi (mahdollisesti jo Mäntymaan jälkeen rekryttävän päävalmentajan), että ovatko päävalmentajapalkkaukset ja projektin kannalta 'oikean' päävalmentajan löytäminen myös Myllykosken iso sokeapiste ja heikkous urheilujohtajana. Tämä itsessään olisi jo riittävä peruste uuden urheilujohtajan etsinnälle, vaikka pelaajahankinta puoli oliskin mallillaan.
Tämäkin on oppimisprosessi, mutta pitää muistaa: kaikista onnistuneimmat projektit alkavat aina 'oikeasta' päävalmentajasta. Siihen saakka voit tehdä monia asioita oikein ja hankkia paljonkin hyviä pelaajia, mutta väärän päävalmentajan palkkaaminen on lopulta se syy, miksi asiat epäonnistuvat ja rakenteilla olevan projektin huipennus lässähtää. Sen takia päävalmentajarekryn onnistuminen tai epäonnistuminen on kriittisessä keskiössä ja yksi oleellisimpia asioita, joilla urheilujohtajan työnjälkeä seurassa voi ja pitää arvioida. Jo tällä hetkellä on ikävällä tavalla käymässä selväksi Mäntymaan positio tässä "palapelissä", mutta viimeistään aivan lähitulevaisuudessa tulemme saamaan entistä selkeämmän vastauksen, että onko Mäntymaa Kärppien projektin kannalta oikea päävalmentaja tehtäväänsä vai eikö hän ole.
Isossa kuvassa seuralla on toki olla hyvä olla jonkinlaista jatkumoa ja pitkäjänteisyyttä urheilujohdossa, ja se on lopulta varmasti hieman makuasia, montako "yritystä" seuran urheilujohtalla tulee olla oikean päävalmentajan rekryämisessä, ennen potkuja. Mutta myös ihan kuten väärään päävalmentajanaan, myös väärään urheilujohtajaan hirttäytyminen liian pitkäksi aikaa (Aho) voi olla seuran kannalta pitkäaikaisia ja tuhoisia vaikutuksia omaava virheliike.
Edit. typot