Haluatteko kuulla yhdestä jutusta? Ei se mitään, kerron siitä teille silti.
En halua mitään piruja maalailla seinille, mutta spekuloidaan nyt kuitenkin pikkusen. On erityisen mielenkiintoista nähdä, mitä loppukaudella tapahtuu.
Arvelisin, että joulutauon jälkeen KalPan peli voi hivenen jopa parantua. Tämä johtuu siitä, ettei kukaan ole niin hullu, että lähtisi muuttamaan mitään nyt, kun pelaaminen on saatu raiteilleen. Kun pelitapaa päästään joulutauolla hyvin treenaamaan, pelaajien suoritusvarmuus voi parantua ja pelaaminen yhä selkiintyä. En usko ainakaan, että kaikki nyt ensimmäisissä tauon jälkeisissä peleissä täysin romahtaa.
Valmennus on nykyään kuitenkin Laukkasen ja Miettisen muodossa auttamattoman ohut ja kokematon. KalPassa on mielestäni jälleen syyllistytty valmennuksen merkityksen aliarvioimiseen. Tilanne on vähän samankaltainen kuin viime kaudella Laukkasen ja Hirvosen vetäessä venettä, paitsi että Hirvonen oli huomattavasti Miettistä kokeneempi valmentaja. Kyllähän Papu tietysti on voinut ja voi kehittyä, mutta en usko, että kehitys millään voi olla niin nopeaa kuin nyt vaadittaisiin.
Todennäköisesti ongelmat pelaamisessa tulevat näkyviin kevään edetessä. Tämä näkyisi siten, että pelaamista ei kyetä enää oikealla tavalla varioimaan ja kehittämään. Niinpä vastustajat pystyvät ottamaan KalPan pelaamisesta vahvuudet pois.
Tämä voisi mahdollisesti näkyä siten, että KalPan pelaaminen ”kuolee pystyyn”. Näinhän on itse asiassa Laukkasen aikana tapahtunut jo useamman kerran. Tuokkolan luoma pelaaminen vähitellen näivettyi, koska Laukkanen ei osannut sitä kehittää. Todellinen ihme oli, että KalPan peli tänä syksynä, pystysuuntasekoilun jälkeen, oikeasti kehittyi, koska sitä ei ole Laukkasen päävalmentaja-aikana aiemmin tapahtunut. Uskon sitkeästi edelleen, että Antti Pennasella oli merkittävä rooli tämän ihmeen taustalla.
Jääkiekko on kuitenkin pelaajien peli, kuten Pallonivel taannoin totesi. Viime peleissä ennen taukoa oli nähtävissä sellainen ilmiö, että pelaajat puhuivat keskenään ja suunnittelivat peliin liittyviä asioita enemmän kuin aiemmin. Jokerit-pelissä valmennuksen ei tarvinnut juurikaan pelaajia ohjeistaa, koska homma toimi muutenkin. Jauhettiin matsista varma voitto. Nämä ovat hyviä merkkejä ja kertovat siitä, että pelitavalliset asiat alkoivat olla pelaajien selkäytimissä. On kuitenkin selvää, että edelleen valmennuksen pitää luoda pelaajille suuret linjat ja struktuuri pelaamiseen. Vain sen seurauksena pelaajat voivat sopia keskenään yksityiskohdista ja olla luovia.
Tässä yhteydessä on puhuttava Hannu Aravirrasta. Häntä kutsutaan kiekkopiireissä nykyään matkijoiden matkijaksi. Tällä viitataan siihen, että Aravirta kopioi nykyisiä pelitavallisia trendejä toisilta valmentajilta. Milloin Aravirran joukkue on viimeksi pelannut hyvin koko kauden ja joukkueen pelaaminen on kehittynyt johtaen menestykseen keväällä? En edes muista, mutta todennäköisesti silloin, kun Aravirta valmensi omasta selkäytimestään nousevia asioita. Vaikka valmentaja olisi kuinka hyvä tahansa (eihän kukaan Aravirran kykyjä kiistä), hän ei voi tänä päivänä menestyä kopioimalla toisten pelikirjaa.
Tämä johtaa jälleen toteamukseen, että Jari Laukkanen on todella kovan paikan edessä. Hän on ehkä taas saanut muilta apuja, mutta niillä hän ei kauden loppuun saakka pötki. Jos KalPa pääsee Play Offeihin ja menestyy siellä, on tietenkin selvää, että Laukkanen on pystynyt tekemään asioita oikein – siis aivan itse. Tämä olisi suuri hämmästyksen paikka, mutta annetaan miesten näyttää. Olisi suorastaan mukavaa olla oikeassa asiassa väärässä. Tämä on juuri sellainen asia.
