Laukkanen on kehittänyt ns. hitaanhyökkäyksiinlähdön, josta ei enää hitaammaksi voi mennä. Hyökkääjät ovat maaliviivalla seisovin jaloin paikallaan esim. laituri laidan vieressä. Miten noin voi saada aikaiseksi tehokasta hyökkäyspelaamista organisoitua puolustusviisikkoa vastaan? Ja kun vielä se toistuu samanlaisena.
Ja sitten tulee se jättösyöttö alimmalle pelaajalle, jolle yleensä sitten kiekon kanssa hätä käteen ja kiekon menetys tai joku lörppy johonkin.
Pekka Virran aikaisessa pelaamisessa oli kuitenkin sellainen flow siinä pelaamisessa, vaikka kiekkokontrollia ja niitä viivelähtöjä harrastettiin. Pelaajat liikkui ja kiekko liikkui. Nyt se välillä jotenkin pysähtyy ihan täysin josta seuraa se, että vastustaja kontrolloi KalPan hyökköyspelaamista.
Mielestäni KalPalle sopisi sellainen puolinopea pelaaminen. Jätetään toi pysähtyneisyys muttei kuitenkaan pusketa väkisin eteenpäin. Nopeampi pelaaminen ei tarkoita järjetöntä puskemista vaan se voi myöshyvin organisoituna olla loistavaa kiekkokontrolli pelaamista.
Laukkasella tuo pelaaminen ei tuosta muutu. Näin se vaan taitaa olla.
Lainaan itseäni. Toivottavasti en pahastu.
Pisti vaan silmään tuo lähtö eilen kun esim. tämä uusi lainamies Artem Iossafov meni hyökkäykseenlähdössä kuuliaisesti laidan viereen maaliviivalle seisovin jaloin odottamaan, että maalin takaa lähdetään. Ilveksen viisikko odotti ja oli liikeessä. Ajattelin, että tuosta ei läpi noin mennä. Eikä menty.
Ja sitten tämä jättösyöttölähtö, joka toistuu samanlaisena ja samalta puolelta eli oikealta laidalta. Jos tällainen tavan kansalainen sen osaa lukea niin varmasti myös ammattivalmentaja. Ja se ongelma ei ole se jättösyöttö vaan milloin se tapahtuu, miten ja mitä sen jälkeen. Mutta Laukkanen kiskoo sitä menemään pelistä toiseen samanlaisena ja monesti peli pysähtyy jo omalle siniviivalle. Pelihän oli samannäköistä jo viime kaudella. Muistellaan, vaikka kevään kotiotteluiden tappioputkea. Ässät play-off sarjaan lähdettäessä tiesi jo etukäteen ettei siitä mitään tule. Eikä tullut. Olen "hieman" huolestunut, että se on myös tällaista ensi kaudella mikäli J.Laukkanen on ruorissa.
Vanhoina hyvinä viivelähdön kulta-(ainakin melkein)aikoina saatettiin käydä hyökkäyssinisellä pyörähtämässä ja sieltä peruuteltiin takaisin, useastikkin.
Nyt saadaan yksi syöttö maalin takaa kulmaan josta hätäisiä rääpäisyjä ränniin , 3metriä eteenpäin tai vaihtoehtoisesti takaisin maalin taakse. Tämä systeemi sitoo PAIKALLEEN 3kpl pelaajia, joista ylin on jossain b-pisteen ja puolustussinisen välimaastossa.
Koomisintahan tässä on se että tehdään hirmuinen työmäärä sille päämäärälle että kiekko lahjoitetaan ristikulmaan ja ukot vaihtoon. Tässä on nyky-KalPan kiekollisuus, tavoitteena päästä vaihtamaan yhtä aikaa koko kentällinen.
Myönnettävä on että pahemmalta tämän saa näyttämään kun sieltä puolustuksesta on poissa Kauppinen, Timonen, Halonen. Pelaajat joilla on osaaminen soveltaa "hätäratkaisuja" jos menee puskemiseksi. Lörppönosto mediakuutiota kohti ja paine pois omista.
Jatkoajan KalPa-osion viisikkopuolustuksessa on havaittavissa senlaatuista passiivisuutta, että meikäläinen pääsee viivelähdöllä paaluttamaan vuoden ensimmäisen viestin. Kädet ylös ja nimi Jatkoajan loputtomaan viestihistoriaan! Toivottavasti tilanne loppuvuonna edes hieman paranee...
Halusittepa siis tahi ette, sananen vielä tuosta KalPan viivelähdöstä, jota BobHeinonen ja ilman sukkia ovat edellä hyvin ruotineet. TPS-pelissä asiaa tarkkailtuani hökäsin, että siinähän on periaatteessa aika ylevä idea. Porrastus, jossa puolustaja jää alimmaksi, mahdollistaa kaksivaiheisen pelaamisen. Ensimmäinen vaihtoehto on edetä suoraan rintamahyökkäykseen. Jos tie on tukossa, pudotetaan reilusti alimpana tulevalle puolustajalle. Tällä on tarkoitus saada vastustajan viisikkoa liikkeeseen ja löytää tilaa syötölle.
Tämä metodi on KalPassa suorastaan ”klassikon” asemassa, koska hiukan eri variaatioilla tämä avauskuvio on ollut mukana aina Virran ajan alkupuolelta lähtien. Tämä juttu tuntuu siirtyvän kirjaimellisesti (myös valmentaja)isältä pojalle. Sen vahvuus on siinä, että siihen jo rakenteellisesti sisältyy selkeä variaatiomahdollisuus.
Nykyisen version ongelmina ovat juuri palstaveljien edellä kuvaamat asiat. Minusta ongelmia ovat myös sentterin roolin epämääräisyys sekä viivelähtöjen yleinen epätäsmällisyys. Tämäkin homma pitäisi siis pystyä tekemään nykyistä laadukkaammin. Tuo BobHeinosen kuvaama hyökkäyksen pysähtyminen liittyy juuri siihen, että pelaajat eivät ole oikenlaisessa liikkeessä vastustajan viisikon hyvään liikkeeseen nähden. Ei viivelähdöissä tietenkään voikaan päättömästi painella, vaan kyse on enemmän ajoituksista ja tamimaisesta ”keskialueen kiihtymisestä”.
Tällainen viivelähtö on kuitenkin myös otettavissa vastustajan toimesta pois, joten nopeamminkin pitäisi pystyä tarvittaessa lähtemään. Tämä olisi juuri sitä avauspelaamisen varioimista, mistä BobHeinonen on kirjoittanut. Tällä hetkellä pelaajien puuttuminen ja vaihtuvuus häiritsee tietenkin näiden asioiden harjoittelua ja toteuttamista peleissä, mihin ilman sukkia ”lörppänostolla mediakuutiota kohti” taisi kaikesta huolimatta viitata.
KalPa pelasi TPS:aa vastaan hyvin vähän viivelähtöjä niiden määrän yhä vähetessä ottelun edetessä erälukemin 4 - 2 - 0. Laukkanen totesi haastatteluissa KalPan tavoitteeksi ottelussa hallita ja hillitä päästä päähän kohkaamista ja toisaalta pelata pitkiä hyökkäyksiä. Tällöin minusta pitäisi juuri käyttää selvästi enemmän viivelähtöjä. Niiden avulla hallitaan pelin virtausta ja päästään myös pitkiin hyökkäyksiin.
Jos kiekollisuus on sitä, että parhaimmillaan saadaan päätyynheiton jälkeen koko kentällinen vaihdettua, kuten ilman sukkia sarkasmilla totesi, on koko homma ymmärretty väärin tai mikään ei toimi. Vaihtaminen pitäisi aina pyrkiä tekemään niin, että kiekko on silloin omilla viivelähdön myötä.
Vaikka viivelähdöt eivät priimasti organisoituja olisikaan, ne ovat yleensä turvallinen vaihtoehto, koska viisikko pysyy yhdessä ja puolustusvalmius kiekonmenetyksen sattuessa säilyy hyvänä. TPS-pelissä Lyytisen YV-maaliin johtanut hyökkäys rakennettiin viivelähdöllä. Kaikilla muissa viidessä vl:ssä päästiin reilusti vastustajan alueelle: kolme johti jonkinlaiseen maalipaikkaan, kerran saatiin aloitus vastustajan päätyyn ja kerran YV:llä Lammassaari sössi kiekon TPS:n B-pisteellä ja vastustaja pääsi purkamaan.
En ole mikään tilastonikkari, mutta eivät ongelmat KalPan pelaamisessa ainakaan viivelähtöjen syytä olleet. TPS:n trapissä miehet sinkoilivat milloin mihinkin ja tämä olisi ollut paremmin hyväksikäytettävissä vl:jen avulla.
Toisaalta, kuten BobHeinonen on todennut, KalPan viivelähtöjen laatu ja yksipuolinen niihin ripustautuminen eivät ole riittäneet huippuluokan (esim. Tappara, HIFK) viisikkopuolustusta vastaan. Ilveksen kanssa taisi käydä vähän samoin? Tällöin viivelähtöjen laatuongelmat tulevat tietenkin aivan eri tavalla näkyviin. Ainut ratkaisu asiaan pelin sisällä on nopeampi lähtö omista, jota BobHeinonen on näissä tilanteissa kaipaillut.
KalPan suurin ongelma TPS:aa vastaan oli suoran hyökkäämisen todella heikko laatu: ei päästy hyökkäysalueella kunnolla pelin ytimeen eikä riittävästi maalipaikoille ja pitkiin hyökkäyksiin. TPS:n hyökkäyspelinopeus kiekon hyvän liikkumisen myötä oli selvästi parempi kuin KalPalla, ja Tepsillä olikin kahdessa ensimmäisessä erässä tuplaten hyviä maalipaikkoja kuopiolaisiin verrattuna.
Uskon, että viivelähdöt olisivat osaltaan tätäkin asiaa auttaneet. Kun ne purevat kuten TPS-matsissa, niitä pitäisi silloin tietenkin malttaa jauhaa. Kuten moni on todennut, KalPa on kuitenkin ajoittain pelannut aivan liikaakin viivelähdöillä. Tässäkin asiassa pitäisi löytää tasapaino hitaan ja nopean hyökkäämisen – tilan tekemisen ja voittamisen – välillä.
Ennen joulua tällä sektorilla mentiin kovasti eteenpäin ja pelaaminen oli parhaimmillaan jo aika monipuolista. Näkyykö ”puhdas” Laukkasen vaikutus nyt jo siinä, että hyökkäysrytmien käytössä huojutaan jälleen toiseen äärilaitaan – viivelähdöt vähenevät ja pystysuuntaan mennään enemmän? Näinhän juuri tapahtui syksyllä – tappioiden myötä valmennuksen kärsivällisyys loppui ja tehtiin pelaamisen rakenteessa liian suuri muutos pystysuunnan jääkiekon suuntaan, ja pelaajat eivät pysyneet perässä. Hyökkääminen meni puskemiseksi ja tukehtui. Tämä ”pystyyn kuoleminen” on Laukkasen ohjaksissa suuri vaara edelleen, vaikka ainakin toistaiseksi KalPan kiekollisessa pelissä on lyhytsyöttöpelin rakenne.
Sunnuntain kolmannen erän pelaamisesta on nostettava joukkueellemme hattua. En muista, koska olisin nähnyt meiltä yhtä tylyä ja kypsää johtoasemassa pelaamista kolmannessa erässä. Puolustettiin TPS aseettomaksi sekä pitämällä kiekkoa että kiekottomana tiiviinä viisikkona uhrautuen. Kyettiin erinomaiseen kiekkokontrolliin koko kenttää hyväksikäyttäen. Tepsillä ei kavennusmaalista huolimatta ollut minkäänlaista palaa pisteille. Maalipaikat vähenivät dramaattisesti ja menivät tässä erässä suunnilleen tasan. Tästähän pitää antaa kiitosta jopa valmentajille...
Laadukkaaseen pystysuunnan pelaamiseenkin sisältyy aina erinomaisesti toteutettu kiekkokontrollielementti, kuten BobHeinonenkin on todennut. Täysin ilman kiekkokontrolliahan ei jääkiekkoa voi pelata.
jatkuu...