"Nostetaan ketjua".
Pelitapahtumista en jaksa nyt sen enempää, muut hoitakoot sen otteluketjufoorumissa. Totta puhuen minua vitutti niin paljon Skellefteå -tappio, etten suostunut katsomaan Jatkoaikaa kolmeen päivään. Tästä pelistä en odottanut mitään muuta kuin voittoa. Ja se tuli. Joten siksi puheenvuoro Positiivisuus-ketjuun. En jaksa olla aina niin negatiivinen, olen useimmiten mieluummin hiljaa. Useimmiten.
Eli muutama juttu. Tarkki on pelannut aivan jäätävästi JYPin maalilla. Sitä ei välttämättä edes tajua, koska tuntuu, että se otetaan jo selviönä. Mies liimaa kiekot tai ohjaa ne kulmiin / yli laidan siten, ettei pakkien tarvitse suurimpaan osaan edes reagoida. Tarkki on Tuppuraisen ja Hännikäisen ohella JYPin ylivoimaista parhaimmistoa.
Jaatinen. Minä olen pitänyt Jaatisesta alusta saakka. Suurin miinus mielestäni on ollut se, että Jaatinen on aivan liian loukkaantumisherkkä. Isommissa mutta pienemmissä kaukaloissa tämä faktori on monesti framilla, jostakin syystä Liiga-ympyröissä ei. Jaatinen on hyvin louhivaaramainen pelaaja, mutta sanoisin jopa, että taitavampi. Minä haluaisin ehdottomasti pitää Jaatisen JYPissä, mutta vain ehdollisesti siinä mielessä, että nämä loukkaantumiset ovat vähenemään/loppumaan päin. Josta päästäänkin jo mainitsemaani asiaan.
Mielestäni myös Liigassa, mieluiten JYPissä ainakin, tulisi ottaa huomioon pelaajien loukkaantumisherkkyys. Jotkin sosiaalidemokraattiset estot meillä tuntuu olevan, ettei niistä oikeastaan edes puhuta. Ensin modaliteetit: eli kyllä, ei niille välttämättä voi mitään, ja ei se ole pelaajan vika (välttämättä). "Niitä sattuu". Mutta ne tulisi silti ottaa tylymmin huomioon, kun palkataan pelaajia. Mitä hyötyä on JYPille rikkinäisestä kaltevasta, mäenpäästä tai jaatisesta, jos ovat koko ajan saikulla? Ja tietysti, toki on esimerkiksi Tuppurainen ollut loukkaantuneena, ja joskus tosiaan niitä vain sattuu. Mutta etenkin Kalteva ja Jaatinen ovat olleet todella paljon loukkaantuneena. Ei välttämättä heidän syynsä, eikä tarkoituksena olla vain kylmä, vaan kylmän realistinen.
Seuraava aihe. Minä pidän Nikusta. Aivan mieletön peliäly ja rauhallisuus kaverilla. Tekee oikeita ratkaisuja lähes koko ajan, annettakoon silti anteeksi jotkin mössit, kun Liigan pelitempo on mahdollisesti yllättänyt. Jumalavit. Mutta. Oikeastaan mikä Nikussa mättää, on se, että tuolla peliälyllä tulisi olla ylivoiman yksi moottoreista, jotta voitaisiin puhua uudesta Sami Vatasesta. Vatanen pelasi hyvin samantapaisesti, mutta lisäksi dominoi ylivoimaa ja teki omia käsittämättömiä nousujaan ollen se pelin muuttaja, pelin ratkaisija, pelin käänteentekevä tekijä, että hänestä tuli yksi NHL:n kovimman runkosarjajoukkueen ylivoimaspesialisti. Mutta Niku on vielä nuori, paljon aikaa kehittyä. Ja kaikesta edellä sanotusta huolimatta, minusta Niku on hyvin, hyvin potentiaalinen kaveri. Vähän flegmaattisen oloinen, mutta en tiedä johtuuko se siitä jopa hämmentävästä yltiörauhallisuudesta kiekollisena (ja juuri vasta 18 vuotta täyttäneenä) pakkina, en tiedä, silti.
Seuraavaksi. Olin vähän yllättänyt Salosen jättämisestä rosterin ulkopuolelle. Kemiläinen teki kyllä maalin, enkä tietystikään halua manata Kemiläistä ja pidän kyllä kaverista pelaajana, mutta tästä huolimatta mielestäni Salonen olisi tullut olla nokkimisjärjestyksessä Kemiläisen edellä. Vähän yllättävää. Positiivista silti se, että Kemiläinen otti paikkansa.
Lopuksi. Kauppinen. Pelasi mielestäni hyvän pelin KalPaa vastaan. "Teki" maalin myös. Saa jatkaa!