En ole ihmisenä todellakaan mikään helposti ressaantuva ja vaaditaan yleensä aika extreme asioita että adrenaliinin saisi ylös.
Eilenkään en huutanut pelin aikana tai sen päättyessä, mutta olin tunti pari pelin päättymisen jälkeen nukahtanut sohvalle ja heräsin äsken ihan ulapalla että mitäs helvettiä on tapahtunut. Muija oli myöhemmin illalla laittanut viltin päälleni ja antanut vain nukkua.
Pisaraakaan alkoholia en nauttinut, sitä en ole tehnyt moneen vuoteen, mutta olo on kuin olisi vetänyt kolme päivää jossain festareilla ja nukkunut teltassa muutaman yön mitä akrobaattisimmissa asennoissa.
Se sisäinen tunneryöppy ja purkautuminen koko tämän puolentoista vuoden ja samalla yli 30 vuoden odotuksen ajalta vei ison miehen mehut niin nolliin, että väsymys mestaruuden ratkettua oli kuin olisi juossut jonkun maratoonin maailmanlopun keskellä. Parempi puolisko myös matsin jälkeen ilmoitti, että musta tulee faija tänä vuonna, ei voisi toivoa parempaan paikkaan tuollaista.
Kaikki koronaan liittyvä paska (varsinkin näin uudellamaalla asuvana) ahdistus, pelko läheisten puolesta sun muut mitä kaikkea se on pään sisällä luonut ja rajoittanut elämää/yhteiskuntaa, tämä on ollut todella eriskummallista ja raskasta aikaa.
Mutta asiat joista on ollut merkittävä, jopa terapeuttinen apu kun ei esim ole saanut tai ollut suositeltua tavata ystäviä ja perhettä?
Jatkoajan keskustelupalsta.
Tämä yhteisö, Lukon ja muunkin urheilumaailman otteita niin positiivisella kuin negatiivisellakin, mutta helvetin REHELLISELLÄ mielellä seuraava fanaatikkojen porukka on ollut minulle ainakin tietyllä tapaa se pakopaikka johon tulla lukemaan ja keskustelemaan asioista.
Olen todella kiitollinen, että saan olla osa tämän palstan jäsenkuntaa ja ahdistuksen keskellä varsinkin saanut apua tältä palstalta.
58-vuotta, itse reilut 30-vuotta odottanut eilistä ja jotkut on odottanut sen koko ajan viime mestaruudesta, mutta loppujen lopuksi tämä mestaruus on meidän kaikkien, kannatusvuosista riippumatta jokaikisen.
Kaikki ylä ja alamäet,lukuisat koutsit ja pelaajat jotka ovat yrittäneet tuoda kannun Raumalle vuosien saatossa ja aika monet niistä yrityksistä itsekin tullut nähtyä.
Joskus sitä on pitänyt ihan mahdottomana ajatuksena, mutta nyt sen on MEILLÄ ja kukaan ei sitä vie meiltä, Lukko on Suomen mestari 2021.
Mulle aivan sama vittuileeko joku jostain välikausimestaruudesta tai että koronan takia epäreilua, Lukko on Suomen mestari 2021 saatana.
Kiitos palstaveljille ja siskoille, joskus ollaan samaa mieltä tyyliin ”did we just become best friends?!” ja joskus ollaan eri mieltä tyyliin ”haista sinä mursu paska”, mutta loppujen lopuksi kaikilla meillä on Lukkosydän nyt ja aina, ollaan yhtä.
Mutta yksi asia on varma: Enää ei tarvitse odottaa 58-vuotta seuraavaa mestaruutta, Lukko on dynastia joka tulee jatkossakin olemaan varteenotettava mestarisuosikki jolle ei enää naureta.
Joten hyvät ihmiset, toverit nautitaan, juhlitaan, itketään tai nauretaan ja pidetään itsestämme ja toisistamme huolta, mutta ennen kaikkea: Mahtavaa ja voittoisaa kesän jatkoa jokaikiselle!!!!!!
