Täällä nyt kovaa vauhtia verrataan Porvoon Tuomiokirkon tuhopolttoa henkirikoksiin ja niistä saatuihin tuomioihin. Tässä kyseisessä oikeusjutussa taasen käsitellään rikosnimikettä törkeä tuhotyö, tarkoittaen tässä tapauksessa nimeonomaan sitä, että kirkon tuhopolttaminen aiheutti vakavan hengenvaaran jopa sadoille ihmisille ja oli hyvin lähellä polttaa koko Vanhan Porvoon puutaloalueen.
Jos kyseinen kaveri olisi polttanut jonkin muun kirkon ei niin "vaarallisessa paikassa", olisi rikosnimike luultavasti pelkkä tuhotyö. Ja ei varmasti tämä polttaja paperitukkoa sytyttäessään aavistanut, että millaisen vaaratilanteen lopulta oikeasti oli aiheuttamassa, mutta se nyt ei tässä vaiheessa paljoa auta.
Tuhopolton vakavuudesta kertoo se, että tuli oli leviämässä Porvoon pikkukirkon (tuomiokirkon ja pikkukirkon välinen etäisyys n. 10 m) katolle jo siinä vaiheessa, kun ensimmäinen palokunnan yksikkö oli paikalla. Julkisuudessa kiiteltiin kesällä palokuntia siitä, etteivät ne tarkoituksellisesti käyttäneet suuria määriä vettä tuomiokirkon katon sammuttamiseen ja pelastivat näin kirkon välikaton romahtamiselta (veden painosta). Oikeudenkäynnissä operaatiota johtanut henkilö kertoi kuitenkin, että tuomiokirkon katon oli pakko antaa palaa "hallitusti" loppuun, koska aluksi kaikki voimavarat käytettiin pikkukirkon sammuttamiseen ja lähitalojen kastelemiseen / asukkaiden herättämiseen. Tärkeintä oli tilanteessa pelastaa ihmishenget ja kulttuurihistoriallisesti arvokas tuomiokirkko oli siinä tilanteessa toisarvoinen asia. Pikkukirkon nopealla sammuttamisella nimenomaan estettiin palon leviäminen nähtyä pahemmin lähialueen puutaloihin, joista lähimmät ovat n. 7 metrin päässä pikkukirkosta.
Tilanteen hektisyydestä mainittakoon vielä se, että Hamarin VPK:n yksikkö ( muistaakseni toinen paikalle saapunut yksikkö) määrättiin välittömästi sammuttamaan pikkukirkkoa, mutta paikalle saapuessaan VPK:n oli ensin sammutettava oma palava autonsa, ennenkuin pääsivät pikkukirkkoa sammuttamaan. Kirkkojen lähialue oli jo noin pian täynnä palavia kekäleitä, joita lenteli ympäriinsä jatkuvasti ja joista kauimmaiset löydettiin Porvoon uimahallin pihalta (n. 1.5 km kirkolta). Näitä kekäleitä puutalojen asukkaat herätettiin sammuttamaan ja keräämään talojensa katoilta pois. Monet asukkaat opastettiin myös kastelemaan talojensa kattoja ja piha-alueita. Vauvat oli laitettu valmiiksi kärryihin, koska evakuointimääräys saattoi tulla hetkenä minä hyvänsä.
Palosta hätäkeskukseen ilmoittanut taksikuski taasen oli Porvoon torin laidalla (n. 600 m kirkolta) havainnut kirkon suunnalta nousevan savua, soittanut hätänumeroon ja ajanut Kirkkokatua ylös kirkolle tarkastamaan tilanteen. Kierrettyään autolla kirkon pohjoispuolelle, hän oli havainnut kirkon katon olevan siltä puolelta jo ilmiliekeissä. Tuolloin hän oli soittanut uudelleen hätänumeroon kertoakseen lisää tilanteesta. Ensimmäinen sammutusyksikkö oli saapunut paikalle muistaakseni tämän toisen puhelun aikana tai välittömästi sen jälkeen. Kun taksikuski ajoi seuraavaksi takaisin torille, tulivat häntä vastaan ensimmäiset poliisin yksiköt ja torille saavuttuaan hän huomasi sielläkin jo "satavan" kekäleitä.
Nämä tiedot Uusimaasta muisteltuna.