Uskon, että tätä luisua on vauhdittanut se, että Anon vanha asema kansallisena auktoriteettina sali- ja voimailupiireissä ja tietynlaisena Keski-Savon kyläpäällikkönä on täysin mennyttä. Nyt myös ne tyhjäpäisimmätkin sali-einarit ymmärtävät, että mies on täysin titityy ja hänen seuraamisellaan vahingoittaa vain omia mahdollisuuksia.
Anon tarina on eräänlainen Light- ja maalaisversio Tony Halmeen tarinasta. Tiedän, että herra oli erittäin arvostetussa asemassa Suomen sali- ja voimailupiireissä yli ns. lajirajojen -90 ja -00 -luvuilla, kun ennätykset paukkuivat, voimailuvarustebisnekset vetivät ja maine suorasanaisena "kansanmiehenä" ja "totuudenpuhujana" kasvoi. Tämän jälkeen aukesivat eduskunnan ovet ja sen jälkeen kävikin nopeasti ilmi, että punttituloksilla ja suorapuheisuudella hankitun sali- ja nakkikioskiauktoriteetin lisäksi tarvitaan myös ryhmätyötaitoja, sekä pitkäjänteistä keskittymiskykyä, mitä Anolta ei kumpaakaan löytynyt. Tämä taas paljasti sen, että itsekkäälle, itsensä erehtymättömäksi selkääntaputtelijoiden avustuksella kuvitelleelle Turtiaiselle, puolue oli vain väline jonka avulla kykenee etenemään mielipiteidensä kanssa. Nyt kaikki selkääntaputtelijat ovat kaikonneet ja tukea ajatuksilleen Ano saa ainoastaan verkon foliohattupiireistä.
Halmetta ja Turtiaista vertailtaessa Tonyn puolustukseksi on sanottava, että hän sentään yritti oppia eduskunnan tavoille ja pelata joukkuepeliä, ja hänen ongelmiensa perimmäinen syy oli päihdeongelmat, mitä Turtiaisella ei käsittääkseni ole, ellei nuoruusvuosien dopingin käyttöä lasketa.
