Re: Re: Re: Re: Re: Poliisi on ystävämme
Viestin lähetti Tatzka
Niinpä, jokainen ihminen erehtyy, kuten minä teen monta kertaa päivässä, mutta osaan myöntää virheeni, siinä se pieni ero. Poliisikin voi syyttä, toisen ihmisen painostuksen alaisena tehdä radikaalejakin virheitä, mutta jälkikäteen niiden myöntäminen tuskin sattuu yhtään? Vai , onko illuusio erehtymättömästä ammattilaisesta tarpeellinen peruskansalaiselle?
Monissa tapauksissa johtopäätöksen tekemiseen ei tarvita jälkiviisautta tai pitkää pohdintaa, vaan virheet voidaan todeta helposti. Näistä virheistä kärsinyt ihminen siis nielee ylpeytensä ja on tyytyväine, että meillä kuitenkin on hyvä poliisi, jonka toiminta on pääsääntöisesti kunnollista.
Pienetkin asiat, mitkä tuntuvat mitättömiltä monen kansalaisen mielestä, saattavat vaikuttaa ihmisen uraa, sitä haittaavasti, vaikka kyseinen henkilö ei olisi omalla toiminnallaan aiheuttanut itse tapausta. Pitäisikö nämä tapaukset siis niellä yleisen edun nismissä?
Pääsääntöisesti Suomessa poliisi toimii hyvin ja hoitaa hommansa erittäin asiallisesti, vaikka ainahan on trendikästä kritisoida poliisia, jo joutuu putkaan, yms. Itse olen joutunut putkaan ja aiheesta, mitään jälkiseuraamuksia ei myöskään tullut, aiheesta. Henkilökohtaisesti poliisi on toiminut kohdallani oikein, vaikka välillä se vittuttaakin, mutta olen myös läheltä seurannut tapauksia, missä järjenkäyttö ja harkinta on pettänyt erittäin pahasti. Näissä tapauksissa anteeksipyyntö ei voi kai olla ylitsekäymätöm, vai voiko?
En tiedä millaisissa tapauksissa olet törmännyt poliiseihin jotka eivät kykene virheitään myöntämään, joten vaikea ottaa tähän sen tarkemmin kantaa. Mutta en epäile kuitenkaan, etteikö tällaisia ihmisiä olisi myös poliisien ammattikunnassa. Toisaalta uskon, että poliisikin myöntää virheensä jos tarpeeksi löytyy näyttöä tätä kohtaan. Monella muullakin työssä käyvällä on varmasti vaikeuksia myöntää töissä tehtyjä virheitään ja erityisen vaikeaa tämä on poliisille, joiden tekemisiä eduskunnan oikeusasiamies jatkuvasti tarkkailee ja joidenka
pitäisi joka tilanteessa noudattaa kansalaisten silmissä lakia ja
kunniallisuutta.
Poliisin taholta, samoin kuin mm. sairaalahenkilökunnan ja palolaitoksen henkilökunnan kohdalla, virheiden myöntämisen kynnys on toki korkeampi kuin jossain sellaisessa ammatissa missä ei edusteta yhtä voimakkaasti jotakin tiettyä ammattikuntaa tai tehdä ihmisten perusoikeuksien kanssa työtä. Kun yksi poliisi tekee virheen, paikalla on kymmenen puukottajaa, sillä poliisin virhe näkyy ja näistä puhutaan. Mielestäni tähän lähtökohtaan nähden poliisin virheistä puhutaan hyvin vähän.
Poliisit saavat aina silloin tällöin syytteitä tekemisistään (aika harvoin, mutta kuitenkin) joiden jotkut kansalaiset luulevat suuressa viisaudessaan olevan lakikirjan mukaan väärin, mutta aika harvoin nämä syytteet menevät läpi. Olen huomannut (vaikka en poliisi olekaan), että niin sanotuilla tavallisilla ihmisillä on joskus lakikirja päässään ja kirjan olemassaolo tiedostetaan hyvinkin vahvasti etenkin
silloin kun nämä ovat päihtyneitä. Kyllä poliisipartio tietää lähes aina mitä tehdä lain kirjaimen mukaan oikein. Asia saattaisi olla toisin tai ainakin erilailla jos poliisit työskentelisivät enemmän yksinään, mutta kaksi tai joissakin tapauksessa
useampi harjaantunut poliisi näkee kyllä asiat pääsääntöisesti oikein kokonaisuutena, vaikka joukossa joku poliisi olisikin, jolla tilanne menisi virhearviointiin.
Monet poliisin järjestyshäiriökeikathan menevät usein siten, että poliisit eivät näe tapahtuman alkua, mutta lopun kylläkin kun heille ollaan soitettu tai he itse huomaavat esimerkiksi tappelun kadulla. Tällaiseen tapaukseen on hyvin vaikeaa
ottaa nopeasti kantaa, mutta jotain pitää tehdä jotta häiriö saataisiin poistettua. Useassa tapauksessa tapahtuman "oikea" tekijä löytää itsensä putkasta ja
vastaanottanut saa kutsun saapua silminnäkijöiden kanssa kuulusteluun.
Joskus voi olla kuitenkin toisin ja joidenkin silminnäkijöiden mukaan poliisi on saattanut tehdä virheen. Poliisit toimivat kuitenkin aina tilanteen mukaan ja kaikissa tilanteissa lähtötilanne ei ole todellakaan paras mahdollinen. Minä ymmärrän, että tällaisissa tilanteissa saattaa virhearviointejakin tulla, mutta tilanne on yksinkertaisesti pakko saada raukeamaan, eikä jättää tappelijoita kadulle mahdollisten uusien keikkojen synnyttämiseksi.
Puhut noista pienistä asioista ja niiden vaikuttamisesta ihmisen uraan. Minä en halua leikkiä tässä asiantuntijaa sillä sellainen en ole, mutta kerron silti rikosprosessista yleisesti. Se on fakta, että YJT kiinniotto (yleinen järjestys ja turvallisuus, joka pohjautuu poliisilakiin) ei ihmisen uraan pääsääntöisesti vaikuta ja tällainen kiinniotto on kyseessä aina kun tilanne on ns. pieni järjestyshäiriö tai esim. suojaamistoimenpide. YJT kiinniotto pitäisi kuulemma erään poliisin mukaan harkita aina hyvinkin tarkkaan, sillä silloin kyse on ihmisen perusoikeuksien riistämisestä (lukitussa tilassa valvottuna pitäminen). En usko, että aiheettomia kiinniottoja kovin paljon tästä syystä nähdään.
Se on sitten toinen asia kun ollaan tekemisissä rikoksen kanssa, jossa pidättämisen edellytykset täyttyvät. Se voi vaikuttaa ihmisen uraan, mutta tähän pitää olla vahva näyttö. Minun tiedossani ei ole yhtäkään tapausta nykypäivän Suomesta (vaikka niitä voi toki ollakin), jossa ihminen oltaisiin otettu rikoksesta epäiltynä turhaan rikosperusteisesti kiinni. Uskon tässä asiassa poliisipartion yhteistyökykyyn ja tällaisissa kiinniotoissa kiinniotosta pitää kuulemma ilmoittaa lisäksi päivystävälle upseerille, joka kiinniotosta loppukädessä päättää. Hänelle ei riitä käytännössä mikään "me olimme kai näkevinämme" selitys, vaan teolle pitää olla "todennäköisin syin" pohja.
Silminnäkijän lausunto ei siis ole tällainen "todennäköisin syin" peruste ja tämän vuoksi kaikenlaisten radikaalien virheiden tekeminen painostuksen alaisena' ei ole käytännössä mahdollista. Luotettavan tuntuiset silminnäkijät saattavat vaikuttaa joidenkin ihmisten kiinniottoon YJT perusteisesti ja näissä tapauksissa tilanteen jälkeen on esitutkinta, jonka pohjalta lopullinen syyttäminen aloitetaan tai lopetetaan.
Suomessa kiinniotosta päättää poliisipartio ja päivystävä upseeri (usein esimerkiksi komisario) yhdessä, mutta vaikka he olisivatkin nähneet kiinnioton tarpeelliseksi, ihminen on edelleen vain epäilty. Tämän jälkeen suoritetaan esitutkinta ja vasta tämän esitutkinnan jälkeen käräjäoikeus tekee ratkaisunsa lopullisen tuomion suhteen.