Ei nyt välttämättä kuulu ihan tähän ketjuun, mutta tulipa jälleen todettua, että Ikeassa on täysin pelimiehen markkinat. Mikäs siinä, jos meininki on sama kuin Espoossa, niin viikonpäivästä riippumatta 20-40-vuotiaita "tyttöporukoita" riittää enemmän kuin jaksaa laskea.
Piipahdin ensimmäistä kertaa Raision Ikeassa ja reilun puolen tunnin aikana kysyin (täysin vilpittömästi) kaksi kertaa naisellista mielipidettä harkitsemistani tuotteista. Pelimies olisi hoitanut tuosta pisteestä molemmilla kerroilla homman kotiin.
"Anteeksi! Saanko kysyä naisellista mielipidettä tästä?"
"Anteeksi! Miltä noin naisen silmissä vaikuttaa, jos poikamiehellä on kämpässään tällainen, kun menet ensimmäistä kertaa käymään?"
"Anteeksi! Jos miehellä on tällainen, niin mitä nainen sellaisesta ajattelee?"
Siitä vain yhdistelemään sopivasti tai keksimään omia variaatioita. Siinähän se! Puolihuomaamattomalla kysymyksellä ollaan selvitetty tytöille kolme asiaa:
a) kysyjä on poikamies
b) statukseen ollaan hakemassa muutosta
c) naisen mielipiteellä on merkitystä
Tietenkin pitää osata kysyä sillä tavalla, että oikeasti on kiinnostunut siitä naisellisesta mielipiteestä. Sillä asenteella pitää olla liikenteessä, että voi olla tyytyväinen, vaikka ei saisikaan mitään muuta kuin vastauksen kysymykseen. Mutta kuten sanottua; selvät pelimiehen markkinathan tuossa on.
Toinen tapaus, joka sattui omalle kohdalleni keväällä, oli myös pelimiehen paikka. Olin paikallisessa Prismassa (?) ja ostin tyyliin paristoja tai jotain muuta pientä.
Kassatyttö asiallisena: "Olisiko S-etukorttia?"
Mr.Fox ketunhäntä kainalossa: "Jaa, se taisi kyllä jo reilu vuosi sitten jäädä entisen emännän matkaan."
Kassatyttö sympaattisena: "No voi voi! Sitten sun pitää varmaan hankkia uusi."
Mr.Fox kettumainen virne naamallaan: "Hmmm... niin kumpaa sä tarkoitat?"
Kassatyttö punaisena: "Niin, joo... no jos nyt kuitenkin vaikka se etukortti ensin. Änkytys, änkytys..."
Mr.Fox vaikeasti tavoiteltavana: "Kiitos! Nähdään..."