Tuo heittosi unelmoinnista, kuulostaa aika keskenkasvuisen logiikalta, joten en edes tiedä miksi vastasin kirjoitelmaasi, todennäköisesti olet vielä koululainen.
Niinhän se varmaan kuulosti. Se oli kuitenkin tavallaan vastaus sinun omaan lapselliseen "sä olet kyllä niin pihalla" -huuteluusi. Eli vajosin vain tasollesi.
Pahoittelen, ei mitään henkilökohtaista!
No ensinnäkin ihmettelen, väitettäsi että rahojen kerääminen kestävästi vaikeaa. Tai niin ainakin asian ymmärrän kijoituksestasi. Millähän tavalla rahojen kerääminen on vaikeampaa kuin nykyliigassa ? Nykyliigassa rajan tuo vastaan jo potentiaali. Kasvun rajat on Suomessa varmastikin saavutettu. En usko että lajin suosio ratkaisevasti kasvaa, koska markkinoille on tullut lisää kilpailijoita ja kiekko on se jolta syödään suosioita, valitettavasti. Kasvupotentiaalia sen sijaan on muualla reilusti, ja olisihan se hienoa, jos suomalaiset seuratkin pääsisivät jollain tapaa osallisiksi tästä, mikäli konsepti on oikea ja toimiva. Tätähän Ruotsalaiset yrittävät etsiä.
Väitteeni perustuu siihen, että on tieteellisesti todistettu yleisön näkemyksen pelin tasosta sekä tähtipelaajien määrän vaikuttavan hyvin vähäisesti lojaalien katsojien määrään. Ne ovat kummatkin jonkunnäköisiä prediktoreita, mutta niillä on usein luultua huomattavasti vähäisempi merkitys yleisömääriin. Tutkitusti yleisömäärän prediktoreita on hyvin paljon, joista moni on yllä mainittuja tärkeämpiä. Kuten mainitsin, on KHL:n yleisömäärät pysyneet melko alhaisina maailmanluokan tähdistä ja suhteellisen alhaisista lipun hinnoista huolimatta. Muitakin hypoteesia tukevia esimerkkejä on ammattilaisurheilun saralla paljon: lähimpänä meille SM-liiga - vähän yli vuosikymmen takaperin SM-liigaa pidettiin yleisesti maailman toiseksi kovimpana sarjana ja suomalaiset olivat erittäin tyytyväisiä ja ylpeitä. Yleisömäärät eivät kuitenkaan olleet korkeampia, kuin nykyään. Itselleni läheinen esimerkki on Itävallan jalkapalloliiga: maan jalkapallo on ollut laskusuhdanteessa jo pari vuosikymmentä (maajoukkue menestynyt koko ajan heikommin ja seurajoukkueiden suhteellinen taso on ollut selvässä laskussa), mutta yleisömäärät puolestaan ovat kasvaneet reilusti.
Tällä palstalla - ja monissa "pohjolaliigaa" koskevissa väitteissä - perustellaan pelin tason sekä tähtistatuksen omaavien pelaajien suuremman määrän tuovan enemmän väkeä katsomoon, josta seurauksena on suuremmat sponsoritulot sekä paremmat tv-sopimukset, jotka taas tarkoittavat lisää rahaa, joka taas tarkoittaa enemmän tähtiä ja niin edelleen.
Yleisön pysyvä (lojaali) kiinnostus onkin se asia, joka luo pohjan kasvulle, koska ilman sitä on turha haaveilla rahakkaista sponsori- ja tv-sopimuksista. Pohjolaliigaahan on puuhattu sillä periaatteella, että sille hommataan hyvin rahakas tv-sopimus, jonka tuomilla rahoilla sitten hommataan kovia pelimiehiä. Tämän ensimmäisen tv-sopimuksen (esimerkiksi 5-vuotisen) hommaaminen voikin onnistua ja siten kalliimpien (=parempien?) pelaajien hommaaminen liigassa pelaaville seuroille mahdollistuisi. Mutta entä jos (ja tutkimusten mukaan kun) tämä kalliimpien pelaajien tuoma pelin tason nousu ei lisäisikään yleisömääriä merkittävästi ja pysyvästi? Tuloksena on kupla: viiden vuoden jälkeen tv-yhtiö ei enää olekaan valmis uusimaan tv-sopimusta samoin ehdoin. Sama koskee sponsoreita, jotka huomaavat, että liigan yleisömäärät ovatkin oletettua pienempiä - sponsorirahat putoavat. Pelaajille ei voidakaan maksaa niin suuria palkkoja, mutta suuremmat kulut esimerkiksi matkustuksesta ovat ja pysyvät. Seurat huomaavatkin, että pohjolaliiga ei ollutkaan mikään eldorado. Samaan aikaan kansalliset sarjat kituvat, koska tulot ovat romahtaneet: tv-sopimus on huono, koska pohjolaliiga sai sen rahakkaan viiden vuoden sopparin ja sponsorintihalukkuus on romahtanut, koska näkyvyyttä maan suurimmissa kaupungeissa ei enää ole tarjolla. Rahaa junioritoiminnalle ei enää ole ollut tarjota, kuin pieni osa entisestä.
Markkinoinnin arvoa ei sovi aliarvioida, mutta ensin pitää markkinoida oikein. Pitää tietää, mikä tekee asiakkaasta lojaalin. Noiden mainitsemieni tutkimusten (ja esimerkkien) mukaan lojaaliutta ei voi selittää kovinkaan pitkälle tähtipelaajilla ja pelin tasolla. Myöskin ottelutapahtuman kehittämistä yleisen viihteen suuntaan sopii epäillä: uteliaita satunnaisia katsojia se voi tuoda jonkun verran lisää, mutta tuskin lojaaleja asiakkaita.
Epäilen myöskin, että kasvun rajat Suomessa olisi saavutettu. Ruotsin liigan yleisömäärät ovat Suomen liigaa suurempia. Markkinat Ruotsissa ovat absoluuttisesti toki suuremmat, mutta kilpailu yleisöstä ja sponsoreista
jo muiden urheilulajienkin kanssa (jalkapallo, käsipallo, jääpallo, salibandy) on Suomeen verrattuna paljon, paljon kovempaa. Tässä valossa voisi sanoa, että kasvupotentiaalia Suomen liigallakin vielä on. Muutoksiakin on tulossa: ensi kaudella liigassa saa pelata Ruotsin tavoin rajaton määrä EU-pelaajia. Karsinnat puolestaan palasivat täksi kaudeksi. Ehkä toimintaympäristöäkin saadaan hyvällä lobbauksella vielä kehitettyä esimerkiksi rahastoinnin muodossa. Kansainvälistymisen kannalta ajateltuna uskon CHL:n tuovan paljon mahdollisuuksia. Liiga on järkevästi toteutettu ja sen kasvattaminen ja kehittäminen maltillisesti suunniteltu. Suurseuroilla tulee myös CHL:n kautta olemaan tulevaisuudessa mahdollisuuksia kasvuun.
Pohjolaliigaan sisältyy hirvittävä määrä kovia riskejä ja panoksena on todellakin Suomen asema jääkiekkomaailman huipulla. Nykyinen systeemimme on kehittänyt suuren määrän maailmanluokan pelaajia ja nostanut Suomen - ei kovin kauaakaan aikaa sitten - yhdeksi jääkiekon huippumaista. Koko SM-liigan olemassaolon ajan seilattiin vahvassa myötätuulessa ja nyt kun ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin myötätuuli on muuttunut vähän tyrskyisemmäksi sivutuuleksi, ovat tietyt tahot laittamassa koko systeemiä uusiksi. Suomalaisen kiekkoilun laiva on kuitenkin vahvaa tekoa, enkä näkisi mitään aihetta paniikkiin. Koska laivan miehistö on melko pieni verrattuna joihinkin kilpailijoihin, olisi parempi toimia yhdessä ja kääntää kurssi jälleen kohti uusia myötäisiä.
Uskon, että koko idea "pohjolaliigasta" on tiettyjen ruotsalaisten panikointia KHL:stä. Heillä on pelko perseessä, että venäläiset heikentävät heidän seuransa asemaa. Nämä mukana hääräävät suomalaiset taas pyrkinevät parantamaan neuvotteluasemaansa kotimaisen liigan päätöksissä.
En ymmärrä, miksi heti ensimmäisten ongelmien sattuessa pitää alkaa tuhoamaan olemassa olevaa systeemiä sisältäpäin. Rakenteet on pohjimmiltaan hyvässä kunnossa. Modernisoidaan mieluummin toimiva järjestelmä, kun otetaan riski, jonka seuraukset saattaisivat olla hirvittävät.
Haluan vielä painottaa, että en niinkään ole huolissani suosikkijoukkueeni puolesta: se on elänyt vuodesta 1929 asti ja käynyt läpi niin monta muutosta, ylä- ja alamäkeä vain palatakseen aina sinne minne se kuuluukin: huipulle. Kerho kyllä selviää, vaikka jossakin vaiheessa voi tulla vielä vastaan huonompiakin aikoja. En sitäpaitsi halua olla mukana missään isot seurat vs. pikkuseurat vastakkainasettelussa tämänkään asian suhteen. Aika moni asia puhuu kaiken lisäksi sen puolesta, että suosikkiseurani ei edes ole mikään pikkuseura. Olen sitä vastoin huolissani suomalaisen jääkiekkoilun puolesta: ei sekään todellakaan mihinkään kuole, mutta suuren virhearvion seurauksena se voi suistua vuosikymmeniä kestävällä korpivaellukselle.