Minä luulen, että tämä tilanne tulee kehittymään seuraavalla tavalla:
Pohjois-Korea ei tule käynnistämään laajamittaista hyökkäystä Etelä-Koreaan. En usko Pohjois-Koreankaan asevoimien johtajien olevan niin tonttuja, että käynnistäisivät sellaisen operaation, johon sen resurssit eivät riitä. Pohjois-Korean asevoimilla on kyllä miesvahvuutta, mutta sen kalusto on auttamatta vanhentunutta hyökkäyssodan käynnistämiseksi. P-K:n asevoimat, erityisesti maavoimat, soveltuvat käytännössä ainoastaan puolustussodankäyntiin omalla alueellaan. Voi olla jopa niin, että se tuottaa riittävän kovan uhkan, joka laskee Etelä-Korean ja sen liittolaisten haluja hyökätä maahan ilman todella kovia perusteita. Jos alueella syttyy kunnon sota, on se seurausta jostain P-K:n tekemästä hölmöstä ja vihamieliseksi tulkittavasta provokaatiosta. Tällainen voisi olla ohjuksen ampuminen Japanin ilmatilaan tai Etelä-Korean alueen loukkaaminen esimerkiksi lentokoneella. Pelkällä suunsoitolla tai joukkojen siirtelyllä rajan läheisyydessä ei liittoutuneita saada vielä hyökkäämään maahan. Valitettavasti tällä hetkellä näyttää siltä, että kohta joku hölmöilee ja siihen sitten vastataan liittoutuneiden puolelta. Tämän jälkeen koko homma lähtee lapasesta.
Jos tällainen provokaatio tapahtuu, aloittaa liittouma ennaltaehkäisevien iskujen sarjan. Siinä käytetään risteilyohjuksia, ballistisia ohjuksia ja lentokoneita. Näillä tuhotaan tiedossa olevat ohjusten laukaisupaikat sekä suurin osa Pohjois-Korean sotilaslentokentistä. Myös Etelä-Korean vastaisen rajan läheisyydessä olevat epäsuorantulen joukot saavat oman osansa. Tässä tapauksessa iskut kohdistuvat sellaisia joukkoja vastaan, joiden aseiden kantama yltää lähelle Soulia tai sinne asti. Ennen ilmaiskuja Pohjois-Korean alueelle saatetaan lähettää tiedustelujoukkoja paikantamaan maaleja lentokoneille ja ohjuksille. Tiedusteluun sekä iskuihin käytetään myös miehittämättömiä lennokkeja. Todennäköisesti tällainen tiedusteluoperaatio on käynnistetty jo ajat sitten. Maaoperaation käynnistäminen riippuu siitä, millaisessa ryhmityksessä Pohjois-Korean joukot ovat rajan läheisyydessä, aluksi ilmavoimien ja lopulta tykistön tulivalmistelun jäljiltä. Liitouma käyttänee maaoperaatiossa myös merikoukkauksia ja maahanlaskuja P-K:n joukkojen selustaan. Ne suuntautuvat sellaisille alueille, jotka hyökkäyksen suurin voima saavuttaa noin kolmessa päivässä maihinnousun tai maahanlaskun jälkeen. Jos joukkoa pystytään huoltamaan ilmateitse, pystyy se taistelemaan eristyksessä pidemmänkin aikaa. Pidemmän ajan eristys huollosta voi koitua tällaisen joukon turmioksi. Tällaisilla selustaan tapahtuvilla iskuilla sidotaan siellä olevia joukkoja taisteluun selustassa, eivätkä ne ole käytettävissä rintamalinjan joukkojen tukemiseen. Maasto Koreoiden rajalla on todella haastavaa hyökkäävälle joukolle, joten puolustava joukko pitää saada hajalle ennen hyökkäyksen aloittamista. Liittouma tuskin hyökkää pohjoiseen koko niemimaan leveydeltä, vaan ensin koitetaan saada Soulista pohjoiseen lähtevän tien suunta haltuun aina Sinmakin ja Pyonsanin tasalle asti, jonne rajalta on matkaa noin 40km. Tästä hyökkäystä voi suunnata kohti koilista ja luodetta, eli Pyongyangia kohti. Koiliseen suuntautuvalla hyökkäyksellä voitaisiin katkaista Pyongyangista maan itärannikolle , Wonsaniin johtava tie. Tähän suuntaan suunnattavaa hyökkäystä pystyttäisiin tukemaan Wonsanin alueelle tehtävällä merikoukkauksella. Kun Wonsan ja sieltä Pyongyangiin johtava tie on saatu haltuun, voidaan hyökkäystä alkaa suuntaamaan kahdesta eri suunnasta kohti maan pääkaupunkia. Ennen sinne suuntaamista on mahdollisesti tehty toinen merikoukkaus Namphon alueelle. Sinne maihinnousun tekevään joukkoon yritetään saada yhteys jatkamalla päähyökkäyssuunnassa Sinmakista edelleen eteenpäin kunnes yhteys on saavutettu. Tämän jälkeen Pyongyangiin voidaan hyökätä kolmesta eri suunnasta. Jos liittoutuneet päättävät hyökätä pääkaupunkiin, on heillä silloin tavoitteena kaataa maan hallinto. Mikäli hyökkäystä ei jatketa enää Sinmakin tasaa pohjoisemmaksi, silloin on tavoitteena ollut saada Soulille suojavyöhyke aikaiseksi. Tavoitteen asettelu ratkeaa lopulta sitten, kun huomataan miten taistelut etenevät ja millaista vastarintaa puolustava vihollinen pystyy tekemään.
Tämä arvio ei perustu kenenkään itseäni viisaamman ajatuksiin, vaan on ihan omaa päättelyä pelkän kartan ja satelliittikuvien, sekä ja eri asevoimien vahvuuksista kertovan taulukon perusteella. Mielenkiinnolla seuraan, osuuko omat ajatukseni yhtään sinne päin, mikäli alueella aletaan sotimaan oikein kunnolla.
