Aika kaksijakoisin mielin on tullut seurattua harjoituskauden pelejä. Nähdyn perusteella ei vielä uskalla tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä tulevasta liigakaudesta. Näin siksi, että pelissä näkyy positiivisia pilkahduksia aika ajoin, mutta myös suuria kysymysmerkkejä on ilmassa.
Lupaavaa on ollut se, että kovasti kritisoitu puolustuskalusto on onnistunut NT:ssä pitämään oman pään kaikista joukkueista parhaiten puhtaana, eli omiin on mennyt vähiten maaleja. Tosin kiitos siitä kuulunee maalivahdeille, ei niinkään edessä räpiköivälle pakkikalustolle. Kovin on ollut säheltämistä, vaikka sitähän se tiukassa paikassa tuppaa olemaan yleensäkin. Mutta liian usein on puolustusosasto auennut kuin Jokisen eväskassi ja kaveri on päässyt luistelemaan kunniakujaa pitkin suoraan luukulle. Siinä vaiheessa moket ovat tosin hoitaneet mallikaasti oman torjuntataistelunsa.
Virheitä on ropissut liki jokaiselle pakkiparille ja yksittäiselle pakille. Vääriä sijoittumisia, huolimatonta kiekollista peliä omassa päässä, kahvilla oloa vaikka ei ole kahvitunti, jne. Toki noita virheitä karsitaan kun kausi lähestyy, mutta silti. Erityisen merkillepantavaa on OPG:n onneton tohelointi, joka on toistunut joka pelissä. Mieleen tulee J-P Laamanen, joka kykeni vähintään samanlaiseen räpellykseen. Järventie ei erottunut Jokerit-pelissä, joten se lienee suht hyvä merkki (ei pahempia mokia). Ilu on yhtä luotettavan hidas kuin ennenkin, mutta on sentään kantanut maalintekijän vastuuta toisessa päässä. Alakerta tarttis vielä ne kaksi profiilipakkia, sen ulkomaisen ja kotimaisen...
Merkille pantavaa on myös se, että Kärpät on tehnyt NT:ssä vähiten maaleja. Sitä selittää (toivottavasti) paljolti senttereiden puute, vasta parissa pelissä on ollut oikea keskushyökkääjä kokoonpanossa. Paakkiksesta näkyy pelaamattomuus ja Corso meni hapoille kohta pelin alettua. Paakkiksesta tiedetään, että on mies paikallaan jos pysyy terveenä. Corso on tietysti vielä arvoitus, mutta muutama väläys nähtiin, etenkin avauserässä. Toivoa sopii, että mies täyttää suuret odotukset, ja luistimet (Bros). Kaksi erää meni Jokerit-pelissä enemmän tai vähemmän surffaillessa, minkä ymmärtää kun ajattelee, että on ollut jäällä vasta muutaman harjoituksen verran. Pahasti ruosteessa vielä.
Pikua joukkue kaipaa, se on selvä. Jos mies pääsee oikeaan Piku-kuntoon, merkitys ryhmälle on valtava. Jos nämä kolme sentterijässikkää vastaavat odotuksia, maalejakin alkanee ropista riittävään tahtiin.
Yksi huoli koskeen pelitapaa. Kovasti mennään kahden miehen voimin ja ryminällä kaverin päätyyn karvaamaan kiekollista. Kun karvaus tuottaa tulosta, saadaan yleensä aikaan paha tilanne vastustajan maalilla. Vaan kun karvaus pettää, tai kun se ohitetaan, vastaava syntyy omaan päähän. Jokerti-matsissa moinen toistui luvattoman usein kahdessa jälkimmäisessä erässä. Karvaus meni liian syvälle kerta toisensa jälkeen.
Lisäksi kahdella ottaminen kuluttaa joukkuetta rajusti, miehet väsyvät. TPS- ja Jokerit-pelissä se näkyi selkeästi otteen menettämisenä. Jalosen pelitapa oli säästeliäämpi. Johtuiko siitä, että Kärpät viime vuosina rymisteli kaverin ohi kolmannessa erässä lukuisia kertoja, kun bensaa ei ollut kulutettu loppuun sitä ennen. Aika näyttää.
Mielenkiinnolla kautta odotan. Sarjasta tullee tasaisempi kuin vuosiin.