PMMP – neroutta vai naiiviutta

  • 82 881
  • 397

Miguel

Jäsen
Vähän hämmentynyt fiilis jäi eilisestä keikasta Lahdessa. Viimeisessä biisissä oli pitkä instrumentaaliosuus, jonka aikana Mira istuskeli rumpuraiserin reunalla ja muu bändi katseli kengänkärkiinsä. Lopuksi Paula ja Mira olivat käsi kädessä pitkään vakavailmeisinä, mutta ennen lavalta poistumistaan loihtivat kuitenkin vielä hymyn kasvoilleen ja kiittivät yleisöä asianmukaisesti.

Nythän tässä tuntee itsensä petetyksi. Keikan päätösbiisi oli tietysti Se vaikenee joka pelkää. Nyt kun on levyä kuullut ja tajunnut biisin mahtavuuden, tuntuu valtavalta sääliltä, että sen ensikokeminen livenä meni noin pahasti hukkaan ihmetellessä. Saapa nähdä, pysyykö kappale setissä vielä seuraavillakin klubikiertueilla. Festareilla tuskin, ja tuskinpa tuo kovin hyvin kesäiseen ulkoilmaan sopisikaan.

Levy on hyvä. Kuten Sjöroos on todennut, monien biisien syntyvaiheessa ei ole ollut selvää, tuleeko kappale PMMP:lle vai Magenta Skycodelle. Tyyli sopii molemmille. Tietysti täytyy sanoa, että levyn biisimateriaali ei ole ihan niin tasaisen laadukasta kuin edellisellä kahdella täysosumalevyllä, mutta ei kai joka kerta voi kymppiin osuakaan. Tämä menee kasin, jopa ysin paikkeille, ja kelpaa hyvin.

Ja sitten odotellaan Magentan uutta julkaisua...
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tätä uutta levyä on tässä nyt kuunneltu muutaman päivän ja ajan ja todella hämmentävä kokemus. Kuten olen usein todennut, en ole oikein koskaan lämmennyt tälle bändille, jos nyt se alkuaikojen inho ja viha vaihtui sellaiseksi neutraaliksi suhtautumiseksi sittemmin. Musiikki ei oikein hetkauttanut puoleen jos toiseenkaan.

No nyt kuitenkin pakko on sanoa, että suurimmaksi osaksi tämä uusi kyllä toimii ja hyvin. Todella mielenkiintoisia sävellyksiä, ovelia soitannollisia ratkaisuja ja piirteitä. Seassa on jokunen ihan helmi, joista ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen tekee San Francisco, Lautturi ja Pariterapiaa. Myös aloituskappale Kuvia ja ihmeellisellä tavalla progeileva päätösraita Se vaikenee joka pelkää ovat todella mielenkiintoisia ja juuri levyn aloitus- ja lopetuskappaleina edustavat jotain sellaista, mitä ei pop-musiikilta ihan heti odottaisi. Muitakin hyviä löytyy ja muutama sellainen hiukan keskinkertainen tapaus, mutta ei huonoja nekään. Oikeastaan ainoa kappale joka edelleen ei oikein anna yhtikäs mitään on Viimeinen valitusvirsi. Vaikka yritän sitä kuinka avoimesti ottaa vastaan, niin se ei vaan miellytä.

Muuten siis todella vaikuttavaa ja kaiken kaikkiaan suuri yllättys, taholta jolta en oikein ole odottanut yhtikäs mitään. Toistaiseksi vuoden parhaita levyjä mitä on tullut kuultua.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Nythän tässä tuntee itsensä petetyksi. Keikan päätösbiisi oli tietysti Se vaikenee joka pelkää. Nyt kun on levyä kuullut ja tajunnut biisin mahtavuuden, tuntuu valtavalta sääliltä, että sen ensikokeminen livenä meni noin pahasti hukkaan ihmetellessä. Saapa nähdä, pysyykö kappale setissä vielä seuraavillakin klubikiertueilla. Festareilla tuskin, ja tuskinpa tuo kovin hyvin kesäiseen ulkoilmaan sopisikaan.

Levy on hyvä. Kuten Sjöroos on todennut, monien biisien syntyvaiheessa ei ole ollut selvää, tuleeko kappale PMMP:lle vai Magenta Skycodelle. Tyyli sopii molemmille. Tietysti täytyy sanoa, että levyn biisimateriaali ei ole ihan niin tasaisen laadukasta kuin edellisellä kahdella täysosumalevyllä, mutta ei kai joka kerta voi kymppiin osuakaan. Tämä menee kasin, jopa ysin paikkeille, ja kelpaa hyvin.

Ja sitten odotellaan Magentan uutta julkaisua...

Sopihan Mewin keikan päätökseksi Comforting Sounds, pimenevä kesäilta niin eihän tuossa mitään vikaa ole.

Loistava levy, heikoin lenkki eka sinkku. Ja Pariterapiaa jää vähän ehkä häiritsemään. Mutta loistava levy
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Veden varaan on erinomainen levy. Kahden ensimmäisen pirteän levyn jälkeen Leskiäidin tyttäret oli vähän väkinäisen oloinen, vaikka ei huono. Nyt PMMP ei ole palannut raiteilleen, vaan lähtenyt uusille.

Muutamat uuden levyn kappaleet ovat selkeästi säveltäjä Jori Sjöroosin "oman" bändin Magenta Skycoden kappaleiden pikkusiskoja. Lautturi taas tuo mieleen Johanna Kurkelan viihdepopin. Kun ääripäät ovat nämä, niin mielenkiinto ainakin säilyy.

Pientä miinusta tulee siitä, että Viimeinen valitusvirsi on liian paljon nyky-Apulantaa ja että Taiteilia-kappale on sävelletty levylle uudestaan. Tosin hyvin. Sanoituksissa on muutamia hölmöyksiä, mutta niin on tavannut olla.

4,5/5 tähteä.

(Ja odotukset Magentan uudesta tuotannosta kasvavat vaan.)
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Muutaman kerran olen nyt albumin kuunnellut läpi ja hyvältä kuulostaa. Tyyli on muuttunut aikuismaisempaan, mutta vaikea vielä sanoa tarkemmin, kuinka hyvä suunta se sitten on - tällä hetkellä se kuulostaa hyvältä.

Biisit ovat jälleen kerran nerokkaita, mutta hieman enemmän laulupainotteisempia. Parin viikon sisään olisi edessä pari keikkaa ja odotukset ovat edelleen äärimmäisen korkealla. Mahtavaa.
 

Miguel

Jäsen
Sopihan Mewin keikan päätökseksi Comforting Sounds, pimenevä kesäilta niin eihän tuossa mitään vikaa ole.

Mew-vertauksesta en tiedä, mutta PMMP:n tavallisella tunnin festarikeikalla kahdeksanminuuttinen rykäisy voi tuntua muuten kompaktissa kokonaisuudessa päälleliimatulta. En usko, että toimisi rutiininomaisena vetona suunnilleen joka keikan päätteeksi. Hämärtyneessä illassa otan kyllä mielelläni vastaan.
 

Schadowan

Jäsen
Nyt on parikolme kertaa kuunneltu läpi uusi levy ja ihan hyviä fiiliksiä kyllä herättää. Omasta mielestäni sinkkubiisi oli todella hyvä rokkibiisi, joten en näe sitä mitenkään levyn heikkona levynä. Lautturin kertosäe on hieno ja muitakin hyviä melodioita löytyy. Suurin häiritsevä tekijä on noi introt, jotka ovat tehty samalla pianosoundilla. Lautturin, Taajaman ja Lapsuus Loppui biisien introt ovat lähes identtisiä, vaikka melodiat eroavatkin. Muutenkin piano on se hallitseva soitin näissä biiseissä, lukuunottamatta sinkkua ja Se vaikenee joka pelkää-biisiä.
Levy ei ehkä vedä vertoja edelliselle pitkäsoitolle, jossa oli enemmän vaihtelevuutta biiseissä, mutta on tämä ehdottomasti hyvä levy.
 

Halmela

Jäsen
Suosikkijoukkue
maajoukkue
Ei hyvää päivää, minun mielestäni kyseessä on hyvä, jopa kehuva arvostelu

Eipä tuossa mielestäni mitään itkupotkuraivaria ole. Ihan aiheestahan se sanoo, että ei tainnut Kuusi edes tietää mitä kompressointi on. Tai että sanotaan kliiniseksi soundiksi, vaikka osa on äänitetty Jorin olohuoneessa.
Mielestäni toinen laulutaiteilija ei muihin kohtiin ottanutkaan kantaa.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Eipä tuossa mielestäni mitään itkupotkuraivaria ole. Ihan aiheestahan se sanoo, että ei tainnut Kuusi edes tietää mitä kompressointi on. Tai että sanotaan kliiniseksi soundiksi, vaikka osa on äänitetty Jorin olohuoneessa.
Mielestäni toinen laulutaiteilija ei muihin kohtiin ottanutkaan kantaa.

Ai niinkö?

Paula omalla forumillaan kirjoitti:
Vittu mikä urpo tuo kuusi. Hän ei taida edes tietää, mikä kompressori on.

&

Jos kuusi-mikälie tekisi vastaavan grammin koko Veden varaan-albumista, saattaisi hävetä typeriä kommenttejaan. Vähemmän kompressoitua albumia saa hakea. Sitä vaan vituttaa, että PMMP on niin suosittu.

&

Hyi, tuohan on siis ihan perus pervo! Analysoi "tyttöbändejä" eli naisartisteja niiden edustaman seksuaalisuuden tähden ja valossa.

Nämä siis eivät ole itkupotkukommentteja. Noilla kommenteilla on helppo hakea tukea forumilla jossa keskimääräinen jäsen on 15-vuotias tyttö.

Onhan tuo Paulalta aika naurettavaa.
 

Halmela

Jäsen
Suosikkijoukkue
maajoukkue
Ai niinkö?

Kaks kommenttia koski sitä kompuraa mitä ei siis ole käytetty levyllä. Arvostelija oli vaan oppinut joltain basistilta kompura-sanan ja käytti sitä väärässä yhteydessä. Se tyttöbändi-juttu oli sitten jotain kiukuttelua, mutta ei noista yhden rivin kommenteista saa mitään "itkupotkuraivareita" kuin paatuneimmat FF-pojat. Etenkin boldaamalla ne kohdat mitkä eivät olleet olennaisia siihen arvosteluun.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Kohta tarkastamaan nykyhetken livekunto. Ei ole uuden levyn kappaleita vielä livenä kuullut niin mielenkiinnolla odottelen.

Kohti Pakkahuonetta
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Kohta tarkastamaan nykyhetken livekunto. Ei ole uuden levyn kappaleita vielä livenä kuullut niin mielenkiinnolla odottelen.

Kohti Pakkahuonetta

Toimihan se. Ei olisi uskonut että vielä kaksi viikkoa sitten Mira on synnytyslaitoksella. Oli melkoisen energinen keikka.

Uuden levyn kappaleista varsinkin Kuvia toimi aivan perkeleen hyvin livenä. Aloituskappaleeksi ehkä paras mahdollinen valinta. Parhaan kappaleensakkin, eli Matoja soittivat joten eipä siinäkään suhteessa tarvinnut pettyä. Sitä tosin ihmettelen että miten jaksavat vetää keikoilla sitä iän ikuista Rusketusraita-juttua. Paska kappale jota loppuunkuluminen ei paranna. Kai se sitten on niin että sillä saadaan suurin osa mukaan menoon, olihan se sentään mainoksessa
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tässä pitkästä aikaa taas Veden varaan -levyä kuunnellessa taas tajuaa, miten uskomaton bändi on kyseessä. Tänä vuonna pari kertaa nähty livenä ja molempina kertoina aika huikea tapaus.

Uskomatonta, miten noin evvk tapaus on muuttunut tässä aika lailla henkilökohtaiseksi muuttuneeksi bändiksi. Tämä uusin levy on vaan niin tajuton yhtä biisiä lukuunottamatta ja edelliset levytkin on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta aika niin ja näin.

Joka tapauksessa propsit bändille!
 

Teho Ton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Tämä uusin levy on vaan niin tajuton yhtä biisiä lukuunottamatta ja edelliset levytkin on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta aika niin ja näin.

Ja tuo yksi biisi on tietenkin Viimeinen Valitusvirsi? Itse tykkäilen kovasti kaikista PMMP.n levyistä, ja harmikseni vain kertaalleen olen tänä vuonna livenä päässyt kuuntelemaan. Ja tuokaan keikka ei ollut klubishow, joissa neidot ovat parhaimmillaan.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ja tuo yksi biisi on tietenkin Viimeinen Valitusvirsi? Itse tykkäilen kovasti kaikista PMMP.n levyistä, ja harmikseni vain kertaalleen olen tänä vuonna livenä päässyt kuuntelemaan. Ja tuokaan keikka ei ollut klubishow, joissa neidot ovat parhaimmillaan.
Sepä se. Ei kolahda. Tosin olen varmaan outolintu tuossa. No, siitä huolimatta, levy on aivan mahtava muutoin. Yhä edelleen vuoden parhaimmistoa ja pysynee siinä joukossa.

Erittäin tunteikas tapaus.
 

Teho Ton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Sepä se. Ei kolahda. Tosin olen varmaan outolintu tuossa. No, siitä huolimatta, levy on aivan mahtava muutoin. Yhä edelleen vuoden parhaimmistoa ja pysynee siinä joukossa.

Erittäin tunteikas tapaus.

En minäkään ymmärrä tuota kyseistä kappaletta, onko tuo sitten jonkinlaista kannatusjoukkoa tai radiosoittoa kerännyt? En ole niin perehtynyt. Pariterapiaa tuntuu itselläni vieläkin eniten potkivan uudelta levyltä, tarina etenee tuossa biisissä todella sujuvasti ja arkisesta aiheesta on saatu kuitenkin vähän uudenlaista näkemystä kehiin. Jos kaikkia PMMP.n biisejä miettii, niin sellaiset kappaleet kuin Kesä-95, Maria Madgalena ja Matoja ainakin löytyvät varmaan winamp-aikojeni soittolistan kärkikymmeniköstä.
 

Nauha

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kaivelinpa tämän esiin, koska olen kuunnellut todella paljon viime aikoina kahta raitaa uusimmalta levyltä. Lapsuus loppui ja Se vaikenee joka pelkää kolahtavat aivan uskomattoman kovaa. Lapsuus loppui tarjoilee sopivan haikeaa tunnelmaa ja muistutusta siitä, miten hienoa olikaan olla lapsi. Se vaikenee joka pelkää taas on tunnelmaltaan ja vaihtelevuudeltaan muuten vain hieno. San Franciscokin on hieno kappale, se kasvaa kovin mahtipontiseksi. Kerrassaan hieno albumi, vaikka Viimeinen valitusvirsi onkin vähän outo ja Lautturi on kulutettu aivan loppuun.

Kuun lopulla pitäisi mennä Turussa Caribian 994-halliin keikkaa katsomaan. Vähän on huonot ennakko-odotukset tuon keikan suhteen nimenomaan tilan vuoksi. Halli ei ole mikään pieni ja intiimi, vaan pahimmillaan puolityhjä sali. Iso tila voi vetää paikalle myös vain hittejä tuntevaa väkeä, jolloin vaarana on latistunut tunnelma tai huono biisilista. Olin Raumalla elokuun alussa katsomassa Unajan viihdepuistossa festarimaista keikkaa, joka vähän jätti kylmäksi. Mira ei laulanut lainkaan sairauden vuoksi, ja listalla oli vain ns. hittejä.
 

Schadowan

Jäsen
Sepä se. Ei kolahda. Tosin olen varmaan outolintu tuossa. No, siitä huolimatta, levy on aivan mahtava muutoin. Yhä edelleen vuoden parhaimmistoa ja pysynee siinä joukossa.

Erittäin tunteikas tapaus.

Et sä varmaan mikään outolintu ole tuon biisin suhteen, koska hyvin harva tuosta sanoo tykkäävänsä. Omasta mielestäni kuitenkin Viimeinen Valitusvirsi on yksi vuoden parhaista(harvoista) suoraviivaisista rokkkkkenrolbiiseistä. Varsinkin kertosäkeen tuplakitarat ovat upeaa kuunneltavaa kertakaikkiaan. Säkeistössä laulut toimivat todella hyvin, mutta kertsi on ehkä vähän raastavaa kuunneltavaa (liikaa tekoärripurria). Mutta todella hyvä biisi kuitenkin.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
PMMP:n kiertueen päätöskeikka oli Tavastialla ja siellä tuli oltua. Viime vuonna julkaistun Veden varaan -albumin ympärillä pyörinyt keikkailu on nyt siis ohi.

Kamerat oli paikalla, joten keikka taltioitiin ja päätynee DVD:lle. Olihan se hurmosta joskin ehkä olisi voinut kappalevalinnoissa olla hiukan enemmänkin yllätyksiä. Koko Veden varaan soitettiin keikan aikana, se oli hienoa kun paras albumi on. Silti tiettyjä harvinaisuuksia kahdelta edelliseltä albumilta olisi hiukan toivonut. No Päiväkoti soi huutoäänestyksen myötä, sitä en muista aiemmin kuulleeni itse. Upea kappale.

Paula ja Mira oli vireessä, kuten muukin bändi. Kävivät yleisön seassa ja vikan encoren aikana surffailtiinkin, joskin vastaanottajia oli aika nihkeästi ja homma jäi vähän puolitiehen. Säveltäjäkin (eli Jori Sjöroos jota moni ei tuntunut tunnistavan) kävi sukeltamassa. Hauskaa oli ja hieno keikka, Tavastia ei yleensä petä tunnelmallaan eikä tehnyt sitä nyttenkään.

DVD:ta ja uutta levyä mahdollisesti odotellen.
 

Jättikukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Florida Panthers (HIFK symp.)
Jori Sjöroosilta ehdottomasti neroutta, mutta ehkä pientä naiviutta sanoittaja Paula Vesalalta. Diggailin kovasti PMMP:stä, ennen kuin eksyin PMMP:n nettisivujen foorumille joskus vuosi sitten. Vesala kirjoitteli sinne todella ärsyttävään ja provosoivaan tyyliin, sekä perinteisen sibisläisen (Sibelius-Akatemia) tavoin ilman mitään käsitystä esimerkiksi yhdyssanoista. Otantani ei ole suuri, mutta Sibelius-Akatemian neidot ovat olleet todella tyhjiä arpoja.

Toisaalta Vesala on onnistunut hienosti sanoittamaan Sjöroosin mielenmaisemaa useassakin biisissä, mutta tietynlainen pissismäisyys ei mielestäni sovi tuohon tuotteeseen - niin tahantonta kuin se varmasti onkin.

PMMP on puutteistaan huolimatta kotimaan sisällä tapahtuvan musisoinnin numero yksi 2000-luvulla toistaiseksi!

Nyt soi: Tässä elämä on
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ketjua ylös. Joutui sivu kerrallaan etsimään tämänkin, kun tuo penteleen hakutoiminto tuntuu todella rajalliselta.

Eli PMMP:lta ilmestyi taannoin kuudes albumi (jos lasketaan se lastenlaululevy mukaan) nimeltään Rakkaudesta.

Tässä nyt viikon ajan on tuota levyä tullut pyöriteltyä ja hienoksi tapaukseksihan se on osoittautunut. Ei ehkä ihan niin massiivinen kuin Veden varaan, mutta yhtä lailla voimakas ja nuo Paulan sanoitukset on jatkuvasti muuttuneet vakavemmaksi ja pohtivammaksi, kun vertaa alkupään hiukan bilehenkisempään antiin. Sopii minulle, koska ne PMMP:n bilejeejee biisit ei juurikaan uppoa.

Rakkaudesta on monella tapaa aika riisuttu kokonaisuus, yksinkertainen, mutta silti todella moniulotteinen. Mitään rähinöitä ei juurikaan kuulla ja tunnelma on pääasiassa aika seesteinen. Myös elektronisuutta löytyy hiukan 80-luvun henkeen. Huomaa myös, että Leevi and the Leavingsit on kuunneltu alusta loppuun ja takaperin, koska vaikutteet sieltä suunnalta on tässä vahvemmat kuin koskaan aiemmin - onneksi hyvässä mielessä.

Mitään varsinaisesti heikkoja raitoja ei löydy, jos nyt Tytöt (feat. Mariska) ja Toivo ei ihan älyttömästi iske. Parhaimmistoa edustaa sitten ensimmäisenä sinkkuna ilmestynyt Heliumpallo, Jeesus ei tule oletko valmis, Rakkaani ja Pahvinaamari joka on varmasti yksi PMMP:n kauneimpia ja koskettavimpia biisejä niin sävellyksellisesti kuin sanoiltaankin, toki myös hyvin vakava ja surullinen.

Hieno levy taas ja pidän tästä tämän hetkisestä suuntauksesta, että se punk-rokki on jäänyt takaa-alalle ja mennään kypsän aikuisesti eteenpäin vaipumatta silti liian tosikkomaisuuteen ja kuivakkuuteen. Ilmeisesti jakanut paljon mielipiteitä ja monet vanhat fanit kaipaa juuri sitä räyhäämistä, mutta minä en. Se palaa takaisin jos on palatakseen.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Torstaina kävelin kohti kassaa kourassani PMMP:n Rakkaudesta ja Chisun Kun Valaistun 2.0. Kaksi artistia, joiden levyjä en olisi ikimaailmassa kuvitellut koskaan ostavani traumaattisten ensikosketusten jälkeen. Rusketusraidoista olen sittemmin oppinut jopa kierosti tykkäämään, mutta Mun koti ei ole täällä kuulostaa edelleen jokseenkin sietämättömältä ulinalta.

Parin kuuntelukerran jäljeen en ole vielä hirveästi innostunut tästä Rakkaudesta-albumista. Parhaina hetkinä on jääneet mieleen Korkeasaari ja Pahvinaamari. Myös hieman hitaasti avautuva ensisinkku Heliumpallo kuulostaa kerta kerralta paremmalta. Tytöt-biisin kertosäe on ihan komea, mutta "räppäys" aiheuttaa näppylöitä.

Tätä levyä edeltävä tuotanto löytyy hyllystä 2000-luku-boksin muodossa. Albumeista selkeät suosikkini ovat Veden varaan ja Kovemmat kädet - ehkäpä juuri tuossa järjestyksessä. Leskiäidin tyttäret on hieman epätasaisempi, vaikka sisältää muutamia PMMP:n parhaita yksittäisiä biisejä. (Henkilökohtaisesti, Kesäkaverit, Päät soittaa, nimikappale.)

Niin - en varmaan ollut ainoa, joka kuvitteli Rusketusraidat kuultuaan, että PMMP on tyylipuhdas yhden hitin ihme? Mutta siinäpä vaan porskuttavat vielä melkein vuosikymmentä myöhemmin.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Ketjua ylös. Joutui sivu kerrallaan etsimään tämänkin, kun tuo penteleen hakutoiminto tuntuu todella rajalliselta.

Eli PMMP:lta ilmestyi taannoin kuudes albumi (jos lasketaan se lastenlaululevy mukaan) nimeltään Rakkaudesta.

Pakko tunnustaa, että en ole vielä ostanut kyseistä levya vaan on kuunnellut muutama biisi youtuben kautta (hyi minua!) mutta sen verran vakuuttuneeksi olen tullut, että kunhan tilipäivä koittaa niin suunnistan kulkuni kohden sopivaksi katsomaani liikettä ja ostan itselleni Rakkaudesta-levyn.

Tällä hetkellä omistan useammankin PMMP:n levyn ja jollain tapaa PMMP kiinnostaa minua todella paljon. Enpä todellakaan olisi uskonut, että Rusketusraitojen jälkeen yhtye kykenee pysymään pinnalla näinkin monta vuotta. Ja kyllä, Rusketusraidat oli se kappale, jonka jälkeen yhtye alkoi kiinnostaa minua.

vlad.

edit: Tulipa nyt tilattua Rakkaudesta-albumi. Toivottavasti on kokonaisuudessaan yhtä hyvä mitä kuuntelemani muutamat kappaleet ovat olleet.
 
Viimeksi muokattu:

VirG

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK, Vaasan Sport, Arizona Coyotes
PMMP:n uusi, Rakkaudesta-albumi, paranee kokoajan kuuntelukertojen kasvaessa. Vaikka Paulalla ja Miralla taukoa olikin kauan, uutta levyä ei meinannut saada aikaan ollenkaan, niin kyllä voi todeta jälleen kliseisesti: hyvää kannatti odottaa.

PMMP:n live-esitys Seinäjoen Provinssirockissa sateisena kesäiltana oli aivan loistava. Yleisöllä oli mukavaa, eikä sade tuntunut haittaavan meininkiä!

Rakkaudesta-albumilta livenä kuultiin ainakin Jeesus ei tule oletko valmis, Toivo ja Tytöt.

Masterpiece!
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös