Vähän hämmentynyt fiilis jäi eilisestä keikasta Lahdessa. Viimeisessä biisissä oli pitkä instrumentaaliosuus, jonka aikana Mira istuskeli rumpuraiserin reunalla ja muu bändi katseli kengänkärkiinsä. Lopuksi Paula ja Mira olivat käsi kädessä pitkään vakavailmeisinä, mutta ennen lavalta poistumistaan loihtivat kuitenkin vielä hymyn kasvoilleen ja kiittivät yleisöä asianmukaisesti.
Nythän tässä tuntee itsensä petetyksi. Keikan päätösbiisi oli tietysti Se vaikenee joka pelkää. Nyt kun on levyä kuullut ja tajunnut biisin mahtavuuden, tuntuu valtavalta sääliltä, että sen ensikokeminen livenä meni noin pahasti hukkaan ihmetellessä. Saapa nähdä, pysyykö kappale setissä vielä seuraavillakin klubikiertueilla. Festareilla tuskin, ja tuskinpa tuo kovin hyvin kesäiseen ulkoilmaan sopisikaan.
Levy on hyvä. Kuten Sjöroos on todennut, monien biisien syntyvaiheessa ei ole ollut selvää, tuleeko kappale PMMP:lle vai Magenta Skycodelle. Tyyli sopii molemmille. Tietysti täytyy sanoa, että levyn biisimateriaali ei ole ihan niin tasaisen laadukasta kuin edellisellä kahdella täysosumalevyllä, mutta ei kai joka kerta voi kymppiin osuakaan. Tämä menee kasin, jopa ysin paikkeille, ja kelpaa hyvin.
Ja sitten odotellaan Magentan uutta julkaisua...