Vähän hämmentynyt fiilis jäi eilisestä keikasta Lahdessa. Viimeisessä biisissä oli pitkä instrumentaaliosuus, jonka aikana Mira istuskeli rumpuraiserin reunalla ja muu bändi katseli kengänkärkiinsä. Lopuksi Paula ja Mira olivat käsi kädessä pitkään vakavailmeisinä, mutta ennen lavalta poistumistaan loihtivat kuitenkin vielä hymyn kasvoilleen ja kiittivät yleisöä asianmukaisesti.
Kun kyseessä oli uusi ja tuntematon biisi, ei tullut selväksi, oliko instrumentaaliosa niin pitkä kuin kuuluikin. Olen juuri lukenut PMMP-kirjaa ja tietäen bändin jäsenten kärsineen välillä pahasta stressistä ja jopa masennuksesta, ei voinut välttyä ajatukselta, että nyt olisi taas jokin hullusti. Tai sitten Miran piti vain päästä huokaisemaan ison masunsa kanssa. Tai sitten kaikki kuului suunnitellusti ohjelmanumeroon.
Niin, uuden levyn biisit kuulostavat aika tummasävyisiltä. Mutta myös pirun hyviltä. Viimeinen valitusvirsi on kai radiosoitossa flopannut, mutta minun mielestäni kyseessä on loistokappale. Lisää mannaa on varmasti luvassa. Keikan perusteella Merimiehen vaimo -biisille voi ennustaa mukavia päiviä soittolistoilla.
Yleisesti ottaen keikka oli PMMP-tasolla "ihan ok". Miran edellisen raskauden aikana nähtiin räyhäkkäämpiäkin vetoja, vaan mikäpä minä olen odottavan äidin rokkikuntoa arvostelemaan. Isoin miinus keikalle tulee liiallisesta uusien biisien soittamisesta. Kahdeksan(?) biisiä uudelta levyltä ennen albumin varsinaista julkaisupäivää on kertakaikkiaan liikaa - muuten kyllä hyvin rakennettu setti. Ensi viikolla sitten levykauppaan.