Tuli mieleen katsoa tuota Tapparan menestysputken historiaa, kun paljon puhutaan siitä, miten Tapparassa hopeakeväiden paineen kautta kasvettiin menestyjiksi, ja joukkueessa paljon kokemusta voittamisesta. No nyt tietysti taas onkin, kun voitettiin parina edellisenä keväänä. Mutta jännästi vuoden 2016 mestareita on porukassa enää kaksi (Savinainen, Rauhala) ja vuoden 2017 porukastakin vain kolme (tai neljä, laskutavasta riippuen eli Savinainen, Rauhala, Kemiläinen ja Levtchi joka tosin ei tuolloin pudotuspelejä pelannut). Tapparassa on aika hyvin saatu kulttuuria siirrettyä eteenpäin - niin kuin tiedetään, tämä ei mikään itsestäänselvä juttu ole jos mietitään vaikka 2003 mestaruutta ja miten nopeasti siitä tultiin alas.
Miten tämä liittyi mihinkään, no ei oikeestaan mitenkään. Olis kiva kun pelit alkais jo.
Pakko sanoa että itsekin ihailin Kalpan pelaamista Ilvestä vastaan. Henkistä lujuutta porukka osoitti useita kertoja, se neljäs peli oli vähän semmoinen Tapparamainen esitys, jossa vain luotettiin ja jauhettiin ja sieltä se palkinto tuli. Samalla heille kyllä tuli aika paljon kaikenlaisia aivopieruja, joista aiheutui tai oli aiheutua paljon vaarallisia tilanteita (esim. pakit lähtee kulmaan tuplaamaan ja jättää ukon maalin eteen yksin jne.). Ilves ei näitä kovin isolla prosentilla pystynyt hyödyntämään. Uskon, että Tappara on tässä tehokkaampi.
