Omien pelaamisen voi purkaa vaikka atomeiksi, mutta nyt sarjan päätyttyä tekee mieli tehdä muutama nosto Lukosta:
Ensinnäkin kiitos raumalIsille. Tästä tuli kuin tulikin tasainen taistelu. IFK johti 3-0, kun onnistuivat kääntäämään nuo pelit, jotka olisivat voineet kääntyä myös toisin päin. Tästä päästäänkiin ekaan ranskalaiseen viivaan.
- Taposen selvä voitto maalivahtien taistossa oli ehkä se isoin juttu IFK:n kannalta. Jackie Dooleyn muutamat tärinät maalilla olivat lopputuloksen kannalta merkittävä asia tässä sarjassa. Venäläisvahti ei voi kuitenkaan täysin dumata, sillä pelasi myös hyvin. Maalivahtien taisto kuitenkin selvästi IFK:lle ja isosti saamme Stadissa kiittää Taposta.
- Ennen sarjaa jännitin Hakulista, joka oli runkosarjassa ajoittain koko sarjan parhaimpia pelaajia. Olin ennakkoon varma, että Hakulisen lavasta tulee tuhoja IFK:n kannalta tärkeissä hetkissä. Siksi ihmettelen, miksi Hakulinen halusi niin vahvasti keskittyä ihon alle pääsemiseen ja muihin koiruuksiin. Se vei selvästi energiaa kaikista oleellisemmasta, ja mielestäni tästä syystä Hakulinen oli yksi isoimmista epäonnistujista koko sarjassa.
- Sen sijaan Mattila nousi pelaajaksi, joka olisi ollut Raumalla the man, jos tämä sarja olisi kääntynyt. Huikea pelimies ja korvienväli sillä tasolla, ettei jäänyt viimeiseksi hyväksi kevääksi tämä.
-Gregoire, mitä tapahtui? Toinen pelaaja, joka sai hermot kiristymään jo ennen sarjan alkua, mutta ei nähty hyökkäysviivan dominointia yhtään, kuten olisi voinut odottaa. Varsinkin kolmessa ekassa pelissä näytti olevan jopa pienessä kipsissä. Odotin koko sarjan, milloin alkaa tapahtua, mutta IFK:n onneksi ei. Todella erikoinen muutos runkosarjasta, mutta joillekin pelaajille näitä tulee.
- Sen sijaan Reunanen oli yksi sarjan tyylikkäimpiä pelaajia ja osoitti pystyvänsä johtamaan takalinjoilta upeasti. Ensimmäisissä peleissä vähän haki vielä, mutta paransi joka ilta peliään. Hieno puolustaja kerta kaikkiaan.
- Virtanen.. Kari Jalonen varmaan aloittaisi "Tässä sarjassa oli yksi ämmä..", mutta ei nyt lähdetä siihen. Viimeinen pisara oli tuo luokaton pressi viimeisen pelin jälkeen, selityslista purettiin kaikille. Ei jatkoon.
- Ja sitten tuo kitinä Melartista ja pukukopista vielä viimeisen pelin jälkeenkin. Tuo paljasti, että Raumalla oikeasti toivottiin kädet ristissä, että Lädä saisi kakkua siitä, että kävi pukuhuoneessa. Ja koettiin oikeusmurhaksi kun sitä kakkua ei saatu. Noloa