Meille ei mikään tule koskaan helpolla, vaan jos joskus jotain hyvää tulee, niin aina vaikeimman kautta. Se on Ilvesläisyyden syvin olemus.Ilves-Kärpät. 90-10. Ipalle toivon jatkoa tästä sarjasta. Korkea aika legendaarisen seuran päästä mitalipeleihin, vaikka varsin vittumaisen reitin sinne saivat.
Hyvät parit on kyllä.. ainoa mikä allekirjoittanutta harmittaa on se, että kahdeksan parhaan joukossa nyt sitten ovat kuin ovatkin ne kaikki TOP-6 rahaseurat. Ja juuri ne kaksi joukkuetta jotka eivät ole niitä rahaseuroja pelaavat heti toisiaan vastaan.. eli kaikissa tapauksissa vain yksi pikkuseura on mukana mitalipeleissä, todella iso sääliOn muuten herkulliset puolivälieräparit!
Hyvät parit on kyllä.. ainoa mikä allekirjoittanutta harmittaa on se, että kahdeksan parhaan joukossa nyt sitten ovat kuin ovatkin ne kaikki TOP-6 rahaseurat. Ja juuri ne kaksi joukkuetta jotka eivät ole niitä rahaseuroja pelaavat heti toisiaan vastaan.. eli kaikissa tapauksissa vain yksi pikkuseura on mukana mitalipeleissä, todella iso sääli
Eikai tarviikkaa, kun mennää päätyyn ast.Lukon puolella.
Ei mitään bändäröindiä sen jälkeen.
Tietysti monen muun lailla varmaan sympatiapisteitä tulee niille joukkueille, jotka eivät ole joko koskaan tai pitkään aikaan mestaruutta saavuttaneet. Täten kolmikolle Ipa/KooKoo/Jukurit pikkupeukkuja jatkoa varten.
Esimerkinomaisesti anteeksi, että olin jotakin mieltä. Se vain meinaa olla vähän niin, että ns. haastajissa on usein yleisissä urheilunarratiiveissa jotakin jännittävämpää, kun vanhoja mestareita selätetään tai pidetään edes köysissä.Lainaan esimerkinomaisesti yhtä viestiä.
Vastaava mentaliteetti ("sympatiapisteet") ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä mua. Tavallaan ton voi lukea myös niin, että oman joukkueen tiputtua toivotaan jotain "säälimestaria" tai jopa "Mestis-mestaria". Kunhan mestariksi ei päädy sellainen joukkue, joka on jo vuosikaudet toiminut ammattimaisesti. Viittaan tällä aivan suoraan Tampereen Tapparaan. Olisihan tuohon voinut kirjoittaa jokusen muunkin joukkueen nimen.
Jotenkin mun on vaikea nähdä, että vaikkapa keväällä 2021 Porissa oltaisiin niin hirvittävästi toivottu Rauman Lukon mestaruutta. Siis sillä verukkeella, että "he eivät ole pitkään aikaan mestaruutta saavuttaneet". Vastaavan esimerkin voi hakea NHL:sta. Toivotaanko vaikkapa Montrealissa Toronto Maple Leafsin voittoa, koska siellä on "edellisestä mestaruudesta kulunut jo niin pitkä aika"? Aika hankala yhtälö!
Totta kai lähes jokaisella on sarjassa kuin sarjassa ne omat kakkos- ja kolmossuosikkinsa. Meikäläisen voi lukea suosikkijoukkuekohdasta, jossa samat joukkueet ovat olleet jo parikymmentä vuotta muuttumattomina. Eivätkä ne siitä vaihdu minkään yhden kauden tähdenlennon myötä. Jostain käsittämättömästä syystä esim. keväällä 2022 Mikkelin Jukurit ja Kouvolan KooKoo keräävät jotain ihme "sympatiapisteitä" ympäri Suomea.
OK, varmasti sekä Kouvolassa että Mikkelissä ollaan tehty tällä kaudella hyvää duunia. Pitääkö siitä kuitenkin heti olla palkintona se mestaruus? Eikö se ole vähän jopa mestaruuden halventamista, että yhden (parin? kolmen?) kauden loistavalla työllä toivotaan pyttyä jollekin pikkuseuralle? Peilataan vaikka Suomen maajoukkueeseen. Mitalisijat kiersivät kisoista toiseen, mutta vuosikymmenien päättäväisellä työllä Suomi nostettiin sinne missä se tänä päivänä on.
Mä olen tän jossain toisaallakin aiemmin kirjoittanut. Näiden SM-liigan tuoreimpien laajennusjoukkueiden (SPO, KOK, JUK) tulisi päästä pudotuspeleihin (EI säälipleijareihin) sellaiset kolme-viisi kevättä putkeen sekä näistä kerran-kahdesti jopa välieriin. Tällöin voitaisiin - mun mielestäni - toivottaa jengit tervetulleiksi SM-liigaan ja ruveta puhumaan ihan oikeista liigajoukkueista. Mistään tarkastamatta väittäisin kahdellatoista muulla SM-liigajoukkueella löytyvän vastaavat meriitit historiassa.
Siitä sitten askel kerrallaan välieristä eteenpäin: ensin haetaan se finaalipaikka ja koetaan se mahdollinen finaalipettymys. Näiden kokemuksien avulla haetaan ne viimeiset napsut ja säädöt kohdilleen, toivotaan tähtien olevan oikeissa asennoissa ja rummutetaan se kauan haettu mestaruus. Tällöin ei tarvitsisi puhua mistään "sympatiapisteistä" tai "säälimestaruudesta" tai jopa "Mestis-mestaruudesta".
Kirjoitetaan nyt yksi juttu vielä auki. Itse pidän kahdentoista vuoden takaista kevään 2010 mestaruutta "vahinkomestaruutena" ja suoraan sanottuna jopa vahingollisena kannattamani seuran toiminnalle. Ehkä tuolta historian kellastuneilta lehdiltä voisi löytyä jokunen muukin esimerkki. Yhden kauden hyvällä duunilla saadaan kaikki osumaan kerralla maaliin ja planeetatkin ovat juuri sopivassa linjassa.
On kyllä suorastaan kummallinen näkökulma etenkin urheilun tiimoilta. Se nyt on aika normaalia että "altavastaajaa" sympataan ja niiden kestomenestyjien sijaan toivotaan vaihtelua, jos ei satu olemaan itse kestomenestyjän kannattaja. Toki kestomenestyjän toimintaa voi ihailla ja/tai kadehtia, mutta en nyt oikein näe mitään järkeä nimenomaan sympatioiden menemisestä sen mukaan että kuka on nyt käynyt tarpeeksi monta kertaa häviämässä finaalisarjan että saa voittaa. Kukin toki taaplaa tyylillään, mutta tuo tyylisi, vaikkakin looginen, sotii melko vahvasti ihan peruspsykologiaa vastaan.Lainaan esimerkinomaisesti yhtä viestiä.
Vastaava mentaliteetti ("sympatiapisteet") ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä mua. Tavallaan ton voi lukea myös niin, että oman joukkueen tiputtua toivotaan jotain "säälimestaria" tai jopa "Mestis-mestaria". Kunhan mestariksi ei päädy sellainen joukkue, joka on jo vuosikaudet toiminut ammattimaisesti. Viittaan tällä aivan suoraan Tampereen Tapparaan. Olisihan tuohon voinut kirjoittaa jokusen muunkin joukkueen nimen.
Jotenkin mun on vaikea nähdä, että vaikkapa keväällä 2021 Porissa oltaisiin niin hirvittävästi toivottu Rauman Lukon mestaruutta. Siis sillä verukkeella, että "he eivät ole pitkään aikaan mestaruutta saavuttaneet". Vastaavan esimerkin voi hakea NHL:sta. Toivotaanko vaikkapa Montrealissa Toronto Maple Leafsin voittoa, koska siellä on "edellisestä mestaruudesta kulunut jo niin pitkä aika"? Aika hankala yhtälö!
Totta kai lähes jokaisella on sarjassa kuin sarjassa ne omat kakkos- ja kolmossuosikkinsa. Meikäläisen voi lukea suosikkijoukkuekohdasta, jossa samat joukkueet ovat olleet jo parikymmentä vuotta muuttumattomina. Eivätkä ne siitä vaihdu minkään yhden kauden tähdenlennon myötä. Jostain käsittämättömästä syystä esim. keväällä 2022 Mikkelin Jukurit ja Kouvolan KooKoo keräävät jotain ihme "sympatiapisteitä" ympäri Suomea.
OK, varmasti sekä Kouvolassa että Mikkelissä ollaan tehty tällä kaudella hyvää duunia. Pitääkö siitä kuitenkin heti olla palkintona se mestaruus? Eikö se ole vähän jopa mestaruuden halventamista, että yhden (parin? kolmen?) kauden loistavalla työllä toivotaan pyttyä jollekin pikkuseuralle? Peilataan vaikka Suomen maajoukkueeseen. Mitalisijat kiersivät kisoista toiseen, mutta vuosikymmenien päättäväisellä työllä Suomi nostettiin sinne missä se tänä päivänä on.
Mä olen tän jossain toisaallakin aiemmin kirjoittanut. Näiden SM-liigan tuoreimpien laajennusjoukkueiden (SPO, KOK, JUK) tulisi päästä pudotuspeleihin (EI säälipleijareihin) sellaiset kolme-viisi kevättä putkeen sekä näistä kerran-kahdesti jopa välieriin. Tällöin voitaisiin - mun mielestäni - toivottaa jengit tervetulleiksi SM-liigaan ja ruveta puhumaan ihan oikeista liigajoukkueista. Mistään tarkastamatta väittäisin kahdellatoista muulla SM-liigajoukkueella löytyvän vastaavat meriitit historiassa.
Siitä sitten askel kerrallaan välieristä eteenpäin: ensin haetaan se finaalipaikka ja koetaan se mahdollinen finaalipettymys. Näiden kokemuksien avulla haetaan ne viimeiset napsut ja säädöt kohdilleen, toivotaan tähtien olevan oikeissa asennoissa ja rummutetaan se kauan haettu mestaruus. Tällöin ei tarvitsisi puhua mistään "sympatiapisteistä" tai "säälimestaruudesta" tai jopa "Mestis-mestaruudesta".
Kirjoitetaan nyt yksi juttu vielä auki. Itse pidän kahdentoista vuoden takaista kevään 2010 mestaruutta "vahinkomestaruutena" ja suoraan sanottuna jopa vahingollisena kannattamani seuran toiminnalle. Ehkä tuolta historian kellastuneilta lehdiltä voisi löytyä jokunen muukin esimerkki. Yhden kauden hyvällä duunilla saadaan kaikki osumaan kerralla maaliin ja planeetatkin ovat juuri sopivassa linjassa.